Homoseksuaaliseen seksiä turussa kalu seksi

Mikä tekee seksistä hyvää? Ihmiset ajattelevat ja nauttivat seksistä eri tavoin. Yhdelle seksi on hetkeen tarttumista ja siihen voi ryhtyä juuri hetki sitten tavatun henkilön kanssa. Toinen haluaa seksiä vasta, kun tuntee kumppaninsa kunnolla ja luottaa tähän. Kolmannelle seksi on mahdollista vasta rekisteröidyssä parisuhteessa.

Moni nauttii seksistä yksinään ja toiset eivät ehkä koskaan saa mahdollisuutta kokea seksiä, tai tarvitsevat seksiin avustajaa. Me olemme erilaisia ja meillä on erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia myös seksiin liittyen. Tärkeää on löytää itselle sopivat ja omat oikeat vastauksensa seksiin tai seksittömyyteen.

Kukaan ei voi näistä asioista toisen puolesta päättää. Kokemukset seksistä ovat erilaisia. Useimpia yhdistää kuitenkin se, että seksiä mietitään ja siitä haaveillaan ennen kuin siihen ryhdytään.

Mietitään miltä seksi tuntuisi, miten hetken toivoisi sujuvan, mitä seksistä haluaisi ja miksi seksiä harrastaisi. Moni puntaroi seksin hyvien puolien ja riskien ottamisen välillä. On mietittävä, miten suojautua seksitaudeilta, jos seksiin kuuluu limakalvokontakti ja miten ehkäistä ei toivottu raskaus, jos seksi pitää sisällään penis-emätinyhdynnän.

Mietittävää tuottaa usein sekin, miten seksiä harrastetaan tai miten seksiin liittyvät asiat ottaisi puheeksi kumppanin kanssa. Entä kenelle voisi kertoa, jos on kokenut jotakin, mitä ei olisi halunnut kokea? Haaveilemme onnellisista ja hyvistä kokemuksista.

Haastavampaa voi olla kuvitella mitä ei haluasi, jos kokemukset seksistä ovat vähäisiä tai niitä ei ole lainkaan. Silti kaiken tämän miettiminen on tärkeää ja kannattavaa. Ollakseen valmis seksiin on ensin tutustuttava huolella itseen. Tätä tutkimusmatkaa ei tarvitse tehdä yksin, vaan sitä kannattaa tehdä yhdessä ystävien ja luotettavien aikuisten kanssa keskustellen.

Kannattaa kysellä kysymyksiä, pohtia vastauksia omalta kohdalta ja kuunnella toisten vastauksia. Keskusteluissa saa miettiä, miltä toisen vastaus itsestä tuntuu ja mitä itse vastaisi kysymykseensä tai toisen kysymykseen. Samalla harjaantuvat keskustelutaidot ja oppii perustelemaan näkökulmiaan.

On hyvä huomata, että jonkun toisen ajatus saattaa saada oman mielipiteen muuttumaan — yhtä ja samaa mieltä itsensä kanssa ei tarvitse olla koko elämäänsä. Koska elämä muuttuu, niin muuttuvat myös ajatuksemme ja tuntemuksemme. Koemme asioita, jotka saavat meidät ajattelemaan asioista toisin. Sen avulla voimme ymmärtää toisia, asettua toisen asemaan.

Keskustelemalla saa myös mahdollisuuden kasvaa omaksi itsekseen ja tulla toisille kuulluksi. Asettamalla omia rajoja ja kertomalla omista toiveistaan tulee näkyväksi omana itsenään. Keskustelemalla ja pohtimalla voi puntaroida mitkä olisivat niitä asioita, joista voisi pitää ja millaiset asiat eivät omalla kohdalla tulisi kuuloonkaan. Keskustelujen myötä harjaantuu sietämään sitä, että toinen saattaa haluta erilaisia asioita kuin itse.

Tällöin on tärkeää, että voi neuvotella syntyneestä tilanteesta. Kenenkään oikeutta turvalliseen oloon ei saa loukata. Kun aikoo harrastaa seksiä yhdessä toisen kanssa, ei enää riitä, että ymmärtää omia toiveitaan ja tykkäämisiään.

On huomioitava ja kuultava myös kumppanin toiveita ja tarpeita. On uskallettava tarkastella tilanteita tämän näkökulmasta. Juuri "eheytettävän" uskon heikkoudella pelottelemisella "apua" haluava tukeutuu entistä tiukemmin "eheytymiseen". Jotkut syystä tai toisesta ahdistuksen vallassa elävät saattavat tarttua tällaiseen "pakotiehen" - varsinkin jos ympäristö on ollut homovastainen ja oma identiteetti on niin voimakkaasti tuomittu, että itse uskoo, että homous on väärin ja syynä vaikeaan tilaan.

Silloin on myös helppo nimetä homous kaikkien ongelmien aiheuttajaksi. Sillä tavoin saadaan ahtaalla oleva ihminen kieltämään osa minuudestaan. Uskonnollisen yhteisön voima on yllättävän vahva. Eheytysliikkeen viestinnässä leimataan homosuhteita kielteisesti. Homous leimataan luonnottomaksi, luomisjärjestyksen vastaiseksi, tunne-elämän rikkinäisyydeksi ja jopa ei-biologiseksi. Homosuhteita arvioidaan lähinnä riippuvuus- ja seksisuhteiksi. Homous on toisinaan leimattu myös häpeälliseksi ominaisuudeksi.

Lisäksi hyvin voimakkaasti tuodaan esiin näkemys, että homoseksuaalisuus olisi jotenkin sidoksissa lapsuudenajan negatiivisiin kokemuksiin ja vääristyneeseen suhteeseen vanhempiin ja kavereihin.

Näkemysten vakuutena käytetään asiallisilta kuulostavia lähteitä. Näiden ohella vähätellään myös homojen määrää. Osoituksena onnistuneesta muutoksesta käytetään esimerkiksi sitä, että eheytysterapian myötä seksifantasiat samaa sukupuolta olevien kanssa vähenevät tai että pystyy seksuaaliseen suhteeseen "vastakkaista" sukupuolta olevan kanssa ja että lasten siittäminen onnistuu ns.

Tällöin kuitenkin seksuaalisuus on typistetty lähinnä yhdynnäksi ja suorittamiseksi - ja homoseksuaalisuus määritelty kapeasti "samaa sukupuolta olevan lihan himoksi" ja kyvyttömyydeksi yhdyntään "vastakkaista" sukupuolta olevan kanssa.

Seksuaaliseen suuntautumiseen kuuluu kuitenkin laajempi kirjo osa-alueita seksikäyttäytymisen ja -fantasioiden lisäksi; tunteet, ei-eroottinen viehtyminen, parisuhde, elämänpiiri ja oma kokemus suuntautumisesta. Joistain niistä pystyy pidättäytymään ja joitain tukahduttamaan, mutta ei niiden suhteen kuitenkaan muuttamaan itseä siten, että "palaset" olisivat enää kohdallaan. Tunteet toiseen ihmiseen voi peittää, fantasian peittää muilla ajatuksilla, viehtymistä torjua tietoisesti, parisuhteen "sen oikean" kanssa vaihtaa korvikkeeseen tai selibaattiin, elämänpiirikseen valita ei-homoisan - ja oman identiteetin ja kokemuksenkin uskotella olevan jotain muuta.

On esimerkkejä siitä, että yksittäinen ihminen kokee elämänsä varrella suuntautumisensa "elävän". Yleensä tällaisia havaintoja kertovat biseksuaaliset henkilöt; on kausia, jolloin omaa sukupuolta olevat tuntuvat miellyttävän enemmän kuin "vastakkaista" sukupuolta olevat - ja päin vastoin. Tällaiseen voi törmätä myös täysin heteroksi tai homoksi itsensä kokeva. Etenkin heterona itseään pitävällä havainto homoseksuaalisista tunteista saattaa olla hyvin pysäyttävä, koska ympäristö ei anna tukea tällaiseen itsetutkiskeluun.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suuntautumistaa voisi tarkoitushakuisesti muuttaa johonkin suuntaan. Tai että yksittäiset tuntemukset olisivat merkki jostain pelottavasta muutoksesta. Aikanaan myös vasenkätisyyteen on suhtauduttu torjuvasti ja sitä on pidetty "luonnottomana" ja jopa paholaisen aikaansaannoksena. Vasenkätisyyden syitä on myös aikanaan pohdittu ja mietitty - samoin kuin nykyään pohditaan sitä, mistä homous aiheutuu. Ja vasenkätisiä ollaan rangaistuksen uhalla estetty käyttämästä vasenta kättään esimerkiksi kirjoittamiseen.

Nämä ovat sitten joutuneet käyttämään oikeaa kättään - enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Rakkauden määrää voi mitata vain se ihminen, joka rakkautta tuntee. Eli se on hyvin henkilökohtainen asia, mutta väittäisin "homoseksuaalisen rakkauden" olevan ihan samaa rakkautta kuin "heteroseksuaalinen rakkauskin".

Siihen kuuluu toisesta välittämistä, erimielisyyksiä, mahdollisesti seksiä, yhdessäasumista ja paljon muuta. Rakkauden kohde vain sattuu olemaan samaa sukupuolta oleva - ehkä maailman tärkein ihminen. Se, että homoilla on keskimäärin heteroita vähemmän pitkiä kiinteitä parisuhteita, johtuu monista asioista: Kun mitään "parisuhde"-instituutiota ei homoilla ole ollut, niin ympäristö harvemmin painostaa sitoutumaan. Myöskään sukulaiset eivät kovin usein painosta sitoutumaan toiseen samaa sukupuolta olevan kanssa.

Yhteiskunta ei ole kannustanut vuoteen asti millään tavoin homopareja parisuhteeseen. Homoseksuaalisuuden tuomitseminen ajaa monia hankkimaan "salaisia suhteita", joilla ei ole mitään käytännön mahdollisuuksia kestää.

Lapsia ei yleensä ole paria yhdessäpitävänä voimana. Kun rakkauden ja kiintymyksen tunne laimenee esimerkiksi riitojen tai joidenkin muiden ongelmien vuoksi, on kynnys päättää suhde paljon suurempi silloin, kuin jos parilla on lisäksi muitakin syitä olla yhdessä kuin kiintymys ja rakkaus toisiinsa.

Ne muut syyt tavallaan "pakottavat" kestämään karikoita. Ja toki on muistettava, että myös homoilla on pitkäaikaisia parisuhteita ja varmasti suurimmalla osalla halu sitoutua. Nämä vakiintuneet pariskunnat eivät vain näy katukuvassa kovin selvästi, kun todennäköisesti ovat jo aikuisempia ja tiukasti työelämässä, eivätkä enää juokse baareissa säännöllisesti - kuten monilla sinkkuhomoilla ja sinkkuheteroilla on tapana.

Monia heteroita hämmentää homojen tuttavapiirin laajuus, sillä kaikki homot näyttävät tuntevan toisensa. Homopiireissä ihmissuhteet voivat muodostua hyvinkin paljon perinteisistä heteromalleista poikkeaviksi. Läheinen ihmissuhdeverkosto ei homoilla läheskään aina perustu "ydinperhe", "sukulaiset", "perhetutut" ja "muut tutut esim. Suurin osa homojen ihmissuhteista sijoittuu läheisyydessään em.

Niitä läheisiä tuttuja on homoilla usein paljon, koska samanlaisessa maailmassa olevat ihmiset ympärillä tuovat turvallisuudentunnetta. Ympäristömme tihkuu heteroseksiä, mutta yhteiskunta on niin heteroseksuaalisuuden kyllästämä, että käsi kädessä kulkevaan tai suutelevaan heteropariskuntaan ei juuri kukaan kiinnitä mitään huomiota.

Luonnollisesti ihmiset katsovat, välillä tuijottavat ja joskus jopa kommentoivat myönteisesti nähdessään silmää miellyttävän toisen ihmisen. Se on ihan normaalia. Kukapa ei olisi joskus kuullut, kun joku mies kommentoi kaverilleen naisen rintoja sanomalla "Onpas mehevät bosat! Eikä kylän raitilla herrasmiehen silmäilyjä tyttöihin katsota mitenkään pahalla. Vaan kun homo "jää kiinni" vilkuilusta, tai pahimmassa tapauksessa homo toteaa kaverilleen vaikkapa ratikassa, että "Onpa söpö kundi!

Varmaan hirmuiset seksifantasiat mielessä Eikä yhtään ajatella sitä, että ihan samalla lailla heteromaailmassakin vilkuillaan. Se homous siinä huomion herättää. Sana homo seksuaalisuus on ongelmallinen. Sanana seksuaalisuus on hyvin lähellä seksiä - ja sitä kautta myös seksin harjoittamista. Tästä hyvästä Tavallinen Tallaaja mieltää seksuaalisuuden myös seksuaalisen suuntautumisen ja seksin harjoittamisen välille helposti yhtäläisyysmerkit.

Ja kun homous on nimenomaan kielenkäytössä homo seksuaalisuutta hetero seksuaalisuudesta puhutaan harvemmin , niin Tavalliselle Tallaajalle onkin näin syntynyt mielikuva lähinnä seksiä harjoittavista homosta. Se on meidän homojen kannalta imago-ongelma, eikä varmastikaan auta puhumaan siitä, mistä homoudessa oikeasti on kyse.

Ihan oikeasti homous on muutakin kuin seksiä. On homoja, jotka eivät seksiä edes harrasta. Monissa kielissä sana "sex" viittaa sukupuoleen, mutta ei suomessa, joten "seksuaalisuuden" viittaus sukupuolijakoon jää entistäkin hämärämmäksi - ja seksin harjoittaminen korostuu.

Homo seksuaalisuus ei sisällä esimerkiksi homouteen liittyvää romanttista tai sosiaalista ulottuvuutta. Itse puhunkin mieluummin "homoista" kuin "homoseksuaaleista". Jälleen kerran huomataan, miten paljon kieli määrittelee ja kahlitseekin ajattelua. Aina silloin tällöin homoseksuaalisuus yhdistetään seksuaaliseen yli-innokkuuteen, ulosteilla leikkimiseen, fetisseihin, ja oikeasti kyseenalaisiinkin asioihin, kuten itsensäpaljasteluun ja jopa pedofiliaan jne.

Ne ovat kuitenkin yksittäisiä ja erillisiä asioita, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä homouden kanssa, ei myöskään heterouden kanssa, eikä noilla asioilla keskenäänkään.

Toki edellä mainituista asioista kiinnostuneita voi olla niin homojen kuin heteroidenkin keskuudessa. Eräät kohulehtien palstoilla ihmissuhdedraamojaan tilittävät julki-ei-heterot voivat olla osittain julkisuudennälkäisinä liikkeellä - ihan samoin kuin monet heterojulkkiksetkin ovat samasta syystä tuomassa henkilökohtaista elämäänsä tyrkylle.

Oletettavasti suurin osa homoista on homoja siksi, koska heidän romanttiset ja eroottiset tunteensa sattuvat kohdistumaan omaa sukupuolta edustavaan toiseen ihmiseen.

Osaa homoista varmasti kiinnostavat trendit, muoti, shoppailu, juhliminen ja itsensä hoitaminen. Joidenkin väitteiden mukaan homoilla olisi keskimääräistä enemmän "kauneudentajua" ja visuaalista silmää.

Mutta eikö suurimmalla osalla ihmisistä ole pyrkimys tehdä itsestään ja ympäristöstään haluamansa mukainen? Kaikilla ei vain siihen ole mahdollisuutta. Homoilla ei useimmiten ole lapsia elätettävänään, joten se mahdollistaa paremmin rahan käytön itseensä ja omien halujen mukaan - ns.

Pukeutuminen ja olemus on monille tapa viestittää omia arvojaan ja korostaa siten omaa identiteettiään. Homot joutuvat jo yhteiskunnan taholta kokemaan olevansa valtavirrasta poikkeavia, joten on luontevaa korostaa omaa persoonaansa ulkoisinkin asioin - esimerkiksi meikkaamalla tai pukeutumalla, eikä kyse ole välttämättä fetisseistä tai sinänsä seksuaalisuudesta.

On viimeisimpiä trendivirtauksia seuraavia cityhomoja. Joidenkin tyyli on nuorekas ja joidenkin konservatiivisempi. Joillekin on tärkeää olla viimeistä myöten tiptop-kunnossa, osa viihtyy "renttuna". Osa korostaa feminiinisiä puoliaan, osa maskuliinisia puoliaan. On militaristilookissa viihtyviä ja on Tom Of Finland -tyyppisiä homoja, toiset tahtovat olla bileilylookissa, toiset taas kuin skeittarit, jne jne Ja on aina muistettava, että ihan samalla tavalla on homoja, joita eivät edellämainitut asiat kiinnosta vähääkään.

Varmasti suurin osa homoistakin on "mattimeikäläisiä" - pukeutuvat, ovat ja elävät ihan samalla tavoin kuin "harmaa massa". Jokainen ihminen on erilainen - oma persoonansa. Homot kuuluvat seksuaalivähemmistöön, eivät sukupuolivähemmistöön. Yleensä homo mieltää edustavansa sitä sukupuolta, joka on myös tämän ulkoinen olemus. Homoseksuaalinen henkilö voi kuulua myös sukupuolivähemmistöön. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat homomiehet ja naispuoliset homot, eli lesbot sekä mm.

Homoseksuaalin henkilön romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut kohdistuvat omaa sukupuolta edustavaan henkilöön samalla tavoin kuin heteroseksuaalisen henkilön kohdalla eri sukupuolta olevaan henkilöön. Biseksuaalin henkilön romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut voivat kohdistua kumpaan tahansa sukupuoleen. Panseksuaalin henkilön kohdalla tunteet voivat kohdistua sukupuolesta riippumatta. Monet seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat eivät toisaalta halua lokeroida itseään kaksinapaisen nainen-mies -järjestelmän mukaan, vaan mieltää itsensä yksinkertaisesti ihmiseksi.

Kaksinapainen nainen-mies -järjestelmä aiheuttaa myös sen, että biseksuaaliksi ja panseksuaaliksi tunnustautuvaa ihmistä karsastetaan toisinaan sekä homojen että heteroiden suunnalta, sillä biseksuaalia ei vallalla olevan kaksinapaisen mallin vuoksi usein osata sijoittaa mihinkään "lokeroon", ja tämä aiheuttaa hämmennystä.

Homojen lapsettomuus on myös yksi syy, miksi nämä voivat valita työaikansa varsin vapaasti verrattuna niihin, keillä lapsia on.

Ulkopuolisen silmin "epäsäännöllinen" elämänrytmi saattaa kuitenkin olla työn tuloksen ja omien mieltymysten kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin "yhdeksästä viiteen töissä ja yhdestätoista seitsemään nukkumassa". Jos joustavaan elämänrytmiin on mahdollisuus, niin miksi toimia väkisin toisin?

Jos tuttavapiiri on laaja, niin ystävien kanssa tulee varmasti vietettyä runsaasti aikaa. Ja jos suurimmalla osalla ystävistä on suunnilleen samanlaiset arvot ja samanlainen elämäntilanne kuin itsellä, niin on luontevaa olla näiden kanssa tekemisissä. Monilla homoilla ystäväpiirin merkitys on hyvin suuri - jotkut jopa kokevat ystäväpiirin lähes omaksi perheeksi, vaikka eivät saman katon alla asukaan. Ystävien kanssa on mukava olla yhdessä - ja ehkä juhliakin baarissa, kaverien luona, omassa kodissa jne.

Toisinaan homoseksuaalisuus niputetaan yhteen erilaisten seksuaalisten ääri-ilmiöiden kanssa, kuten pedofiliaan tai eläimiinsekaantumiseen. Ilmiöt ovat kuitenkin täysin toisistaan riippumattomia. On suorastaan käsittämätöntä, miten yksipuolista toisen ihmisen tai eläimen hyväksikäyttöä voi verrata kahden ihmisen keskinäiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan suhteeseen.

Pedofiilin uhriksi on joutunut niin poikia kuin tyttöjäkin. Uhrin sukupuoli ei usein ole merkittävässä roolissa pedofiilisten tunteiden herättäjänä, vaan uhrin nuori ikä. Lasten hyväksikäyttäjä on yleensä mies, mutta myös naisia on tuomittu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Myös eläimeensekaantumisessa eläimen sukupuoli on yleensä toisarvoinen asia. Perheen sisäinen adoptio tuli Suomessa mahdolliseksi vuonna , mutta sekin herättää yhä kielteisiä reaktioita.

Homo- tai lesbopari ei voi adoptoida nykyisten lakien mukaan yhdessä lasta. Järkiperustelujen valossa on vaikea keksiä mitän haittaa lapsen kehitykselle siitä, että tämä kasvaa sateenkaariperheessä. Lähinnä lapsi oppii ymmärtämään, että asiat voivat olla hieman valtavirrasta poikkeavastikin. Tällaisissa "kahden äidin tai kahden isän" perheissä lasten etujen kannalta on tärkeää, että jos pariskunnan toisella osapuolella on biologinen lapsi ja biologinen vanhempi sattuu sairastumaan tai kuolemaan, niin lapsella "virallinen" suhdetta ei-biologiseen vanhempaansa voidaan turvata.

Myös eron tullessa lapsen suhde ei-biologiseen vanhempaan säilyy, koska on hyvin todennäköistä, että toinen vanhempi on lapselle biologisen vanhemman ohella läheisin ihminen. Yhteiskunnan antama tuki lapsen läheisille ihmissuhteille on tärkeä viesti kiinteiden ihmissuhteiden tärkeydestä.

Lapsen tulevien olosuhteiden tarkistaminen on hyvin tärkeää adoptiotilanteissa. Tärkeintä on lapsen etu. Tällä hetkellä lesbo- tai homoparin sopivuutta adoptiovanhemmiksi ei edes tutkita. Se, että adoptioon vaaditaan nykyisin heteropariskunta, on vain poliittinen päätös. Se ei siis ole mikään lähtökohta, jos tarkastellaan sitä, että jokin asia on parhaalla mahdollisella tavalla. Poliitikot eivät ole tutkijoita, eivätkä yli-ihmisiä.

He tekevät päätöksiä omien tietojensa, arvojensa ja käsitystensä pohjalta - ja toivottavasti seuraavat maailmaa niin paljon, että pysyvät ajan tasalla todellisuuden kanssa.

Toivottavasti he kykenevät myös olemaan niin avarakatseisia, että omat ennakkoasenteet eivät ihan kokonaan peitä objektiivisuutta ja kykyä pohtia asioita muutenkin kuin omien tuntemusten valossa. Hyvin tärkeää lapsen kehittymisessä on, että voi lapsena tuntea kodin olevan maailman turvallisimman paikan ja lähimpien aikuisten rakastavan ja huolehtivan. Sellainen antaa kyvyn luottaa itseensä sellaisena kuin on. Homo- tai lesboperheissä kasvavat lapset saavat vanhemmiltaan saman turvan kuin heteroperheissä kasvavat omiltaan.

Hiljakkoin julkaistun amerikkalaistutkimuksen mukaan homovanhempien kasvattavat lapset pärjäävät keskimäärin jopa paremmin kuin heterovanhempien kasvattamat. Homoseksuaalisuus suuntautumisena ei ole lisääntynyt. Seksuaalivähemmistöt ovat ehkä viime vuosina tulleet näkyvämmäksi ja tiedostetummaksi, koska suuntautumista ei ole tarvinnut enää niin visusti kätkeä.

Myös ei-heterot parisuhteet ja niinsanotut sateenkaariperheet hyväksytään nykyisin aiempaa paremmin. Suuntautumisen mukainen elämä on tullut useammalle ihmiselle mahdolliseksi. Jos vanhempien seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaisi lapseen, niin miksi sitten heteroperheiden lapsista tulee joskus homoja? Ihminen ei opi homoksi, eikä tämä ole vieteltävissä homoksi. Eli heteroa ei voi johdatella homoksi, eikä homoa heteroksi. Kyse on siitä, onko ihmisellä mahdollisuus ja tilaisuus elää eheää elämää suuntautumisensa mukaan.

Kuten kaikkeen muuhunkin kiusaamiseen. Niin koulussa, työelämässä kuin muutenkin. Kaikkeen kiusaamiseen vieläpä, liittyi se vasenkätisyyteen, pisamanaamaisuuteen, homoseksuaalisuuteen, koulussa hyvin menestymiseen, punapäisyyteen, jne. Lapset sitä paitsi eivät varmaankaan automaattisesti ajattele, että luokkakaverin kaksi äitiä tai kaksi isää on jotenkin iljettävää. Ennemminkin tällaisissa asioissa on uteliaisuus suurempi juttu.

Kyse onkin lähinnä lasten vanhempien asenteista. Kotona kun illalla kerrotaan koulun tapahtumia ja käy selville, että luokalla on homoparin lapsi, niin vanhempien asenteet ja reaktiot vaikuttavat lapsenkin suhtautumiseen jatkossa tähän "erikoisuuteen".

Yllättävää kyllä, monet naiset pelaavat lätkää tai futista, osaavat kalastaa, vaihtaa lampun, nyrkkeillä tai korjata autoa Uimahallissa käynti tietysti on oma juttunsa, mutta eiköhän siihenkin ratkaisuja ole - kuten esimerkiksi urheiluseura, ja siksi toisekseen Eipä taida jokaisen isäkään olla opettanut jälkikasvuaan nyrkkeilemään tai korjaamaan autoa - kun eivät itsekään osaa. Moniko miestä ei osaa laittaisi ruokaa? Ruoanlaittotaito on ihan "miesten juttu", siinä missä "naistenkin juttu".

Perinteisestihän ravintolan keittiössä mieskokki laittaa ruokaa. Eikä pesukoneen käyttö tai silittäminen mikään vaikea homma ole miehellekään. Ehkä olennaisinta kaikessa tekemisessä on se, että tekee mitä osaa, ja opettelee tarvittaessa välttämättömät asiat.

Luutuneista asenteista pääsee eroon unohtamalla heteroseksistisen asenteen "eläköön se pieni ero". Nykymaailmassa ei pitäisi enää olla sijaa ajatukelle "miesten jutuista" ja "naisten jutuista".

Ei väliä, vaikka sen voisi toisin tehdä paremminkin, mutta kun 'se vaan on niin'. Eikö perheessä asiat olisi paras hoitaa siten, että se tekee, kellä on silloin aikaa? Kaiken lisäksi lapset saavat paljon vaikutteita myös kodin ulkopuolelta, joten niitä "miehen malleja" ja "naisen malleja" voi löytyä päiväkodista, koulusta jne.

Lapsi kyllä näkee ajan mittaan, että on muunkinlaista elämää kuin mitä kotona harrastetaan. Joten huolta tuskin tarvitsee mallien puutteesta ottaa. Kyllä täyteen ikään päästessä on ympäröivä maailma ehtinyt näyttää, miten selvitä arjesta.

Heteroiden homofobian ja homojen "heterofobian" lähteet ovat varsin toisistaan poikkeavat. Jotkut heterot tuntevat inhoa, kammoa tai pelkoa käsitettä "homo" kohtaan, ilmentävät sitä varauksellisena suhtautumisena, homoksi tiedetyn välttelynä, nimittelynä ja pahimmassa tapauksessa väkivallalla, koska eivät kykene käsittämään homoutta, tuntevat sen uhkaksi omalle maailmanjärjestykselleen ja arvoilleen.

Jotkut sanovat karttavansa homoja siksi, kun arvelevat näiden yrittävän käännyttää heteroja homoiksi. Ehkä taustalla on tiedostamatonta pelkoa sitä kohtaan, että todella joutuisi kyseenalaistamaan oman seksuaalisen suuntautumisensa? Tosiasia on kuitenkin se, että toista ihmistä ei voi käännyttää vaihtamaan suuntautumistaan. Tuskin kukaan ihastuu toiseen ihmiseen käskystä - tai on ihastumatta. Noissa asioissa liikutaan niin syvästi tunnetasolla, että kaiken on kuitenkin tapahduttava omien korvien välissä.

Edes rankoilla aivopesuilla ei pystytä muuttamaan seksuaalista suuntautumista, korkeintaan tukahduttamaan. Kiinnostavaa ihmistä useimmat haluavat lähestyä tavalla tai toisella - niin heteoiden kuin homojenkin taholla - ja molemmissa tapauksissa erityisesti ilman kumppania olevat. Kiinnostus ei riipu kohteen seksuaalisesta suuntautumisesta. Tämäkin pätee niin heteroihin kuin homoihin. Tilastollisesti homoilla on luonnollisesti pienemmät mahdollisuudet törmätä vastakaikua antavaan henkilöön, joten epäonnistuneita lähestymisyrityksiä sattuu todennäköisemmin - ja nuo lähestymisyritykset niin kovin usein tulkitaan "homoksi käännyttämiseksi".

Homofobia ei ole lääketieteellisesti ajateltuna "fobia", vaan rasismiin tai seksismiin verrattava ilmiö. Lääketieteelliseen fobiaan liittyvä pelkotila on niin voimakas, että pelko-oireinen ei pysty sitä hallitsemaan. Homofobiassa kyse on lähinnä ennakkoasenteisiin liittyvästä inhosta, vihasta tai pelosta.

Usein perustellumpi termi homofobian asemesta olisi heteroseksismi, mutta se sisältää myös vahvan vastakkainasettelun miehisyyden ja naiseuden välillä, mitä homovihamielisyys tai homopelko välttämättä ei sisällä. Homofobiaa esiintyy yhteiskunnassa mitä erilaisimmissa muodoissa - tavallisesta kansasta virkamiehiin ja päättäjiin asti.

Homofobia voi ilmetä homojen tai homoiksi kuviteltujen ihmisten kartteluna, syrjintänä ja pahimmillaan väkivaltana heitä kohtaan. Myös vaikeneminen homoseksuaalisuudesta olemassaolevana asiana on homofobiaa. Homofobisen ihmisen asenteet ovat usein peräisin niistä yhteisöistä joiden kanssa tämä on tekemisissä. Niin myönteiset kuin kielteisetkin asenteet leviävät helposti. Asenteita saadaan esimerkiksi perhepiiristä etenkin vanhemmilta , ystäviltä, harrastuspiiristä ja työyhteisöstä.

Homofobisten asenteiden syntyyn vaikuttaa mm. Homoseksuaalisista ihmisistä ja homoseksuaalisuudesta on kuultu paljon erilaisia stereotyyppisiä näkemyksiä ja mm. Maailma on hyvin heteroseksistinen, mikä on tietysti oletettavaakin.

Maailma on niin heteroajatuksen kyllästämä, ettemme sitä itsekään tiedosta. Kaikki julkinen viestintä on heteronäkökulmasta, mainonta kirkuu heteroseksiä, käytännössä kaikki palvelut on lähtökohtaisesti suunnattu heteroille, joten heteroidentiteetin omakseen kokevalla on aika hyviä samastumiskohteita kovin paljon. Homoilla on tukena lähinnä oma ihmissuhdeverkostonsa, johon on helppo tukeutua - ja silloin voi vaikuttaa, että homot eristyvät omaan "homomaailmaansa".

Välillä tuntuu siltä, että heteroseksistisessä yhteiskunnassa homo pääsee piilostaan kokonaisena ihmisenä vain kyseenalaistamalla heteromaailman - ja jopa hyökkäämällä sen lainalaisuuksia vastaan. Se kyseenalaistaminen jää asenteeksi, ja joskus saattaa tulla esiin "väärissäkin" paikoissa. Tosin moni homoteemainen vuorosana paistaa punaisena huutomerkkinä keskustelussa - vain siksi, kun asia on yhä jonkinlainen tabu. Heteromaailma usein tulkitsee homoksi tiedetyn ihmisen ihan jokapäiväisen elämän provokaatioksi.

Monasti esimerkiksi työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan perheestä, puolisosta, viikonloppusuunnitelmista, matkoista ja elämästä yleensäkin. Kun homo avaa suunsa puolisostaan ja tämän kanssa tehdystä viikonloppumatkasta, niin jo selän takana puhutaan, että "ei se muusta voi puhua kuin omasta seksuaalisuudestaan", vaikka seksi ei keskustelun aiheena ollutkaan.

Esimerkki armeijasta viikonloppuvapaan jälkeen: Oltiin kaverien kanssa baarissa. Joo, me oltiin kanssa. Missä baarissa te olitte? On itse asiassa aika luonnollista, että samojen asioiden kanssa painiskelevat ihmiset rakentavat verkoston, ovat yhteydessä keskenään, vaihtavat tietoa ja näkemyksiä. Niin myös seksuaalisten vähemmistöjen asiaa ajavat tahot ovat tehneet. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään salaliitto tai salaseura, vaan ihan avoimesti toimiva verkosto, jonka toimintatavoissa tuskin minkään mittapuun mukaan on huomautettavaa.

Toki joissain ääriuskonnollisia oppeja soveltavissa maissa homous katsotaan niin pahaksi asiaksi, että aiheesta on julkisesti vaiettava - rangaistuksen tai jopa hengen uhalla. Tällöin ainoa keino on toimia "maan alla". Eräät homofobiset tahot esittävät, että homoaktivistit painostavat homoihin negatiivisesti suhtautuvia tahoja uhkauksin, kirjein ja hankkimalla tukea ulkomailta, ja väittävät, että USA: Kristillisen liiton eduskunta-avustaja Antero Laukkanen "paljasti" taanoin muistiossaan homojen kansainvälisen salaliiton, jolla olisi selkeä tavoite - homoseksuaalisuuden yleinen hyväksyntä.

Laukkanen puhui homojärjestöjen toimivan hyvin systemaattisesti, ohjelmalla jossa "markkinointialan ihmiset olivat määritelleet vahvuudet, joilla homoasiaa kannattaisi ajaa". Perinteisen perhekäsityksen romuttaminen tai muuttaminen on tuskin minkään homojen asioita ajavan tahon työlistalla. Sen sijaan homojen ja lesbojen oikeus perustaa perhe - lapsineenkin - on luonnollisesti tärkeä asia ja tavoite. Mutta herää kysymys, mikä sateenkaariperheissä on uhkaksi "perinteiselle" perheelle.

Varmaan homojenkin joukosta löytyy kourallinen ihmisiä, joiden mielestä kaikkien muidenkin pitäisi olla homoja - ihan kuin heteroidenkin joukossa on ihmisiä, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla heteroita.

Sen sijaan mitään "kaikki homoiksi" -käännytysliikettä tuskin on olemassa. Suomen perustuslaissa todetaan, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Nykyään samaa sukupuolta olevat parit voivat rekisteröidä parisuhteensa, mutta eivät heteroparien tapaan solmia avioliittoa. Ulkoinen adoptio-oikeus ja automaattinen mahdollisuus yhteiseen sukunimeen puuttuu. Lisäksi erilliset parisuhdeinstituutiot voivat johtaa seksuaalisen suuntautumisen tahdonvastaiseen paljastumiseen, esimerkiksi siviilisäätymerkinnästä julkishallinnon lomakkeissa. Eri aikoina yhteiskunnassa erilaisia ihmisryhmiä ei ole hyväksytty.

Heihin on suhtauduttu varauksellisesti ja jopa vihamielisesti. Monet vallitsevista normeista poikkeavat ovat kohdanneet syrjintää ja torjuntaa. Yleensä syynä ovat olleet ennakkoluulot, erilaiset uskomukset ja tiedon puute, eivät järkisyyt. Esimerkiksi vasenkätisiä ja vasenkätisyyttä on pidetty historian aikana pahana, vasenkätisyyttä jopa paholaisen aikaansaannoksena. Yhteiskuntaa voi vaatia myös suhtautumaan avarakatseisemmin jäseniinsä.

Hyväksymisen kynnyskysymyksenä pitäisi olla se, aiheuttaako jonkin asian hyväksyminen laajempaa haittaa kuin hyvää. Suvunjatkamisen "epäonnistuminen" homojen kohdalla niin usein tuntuu olevan perustelu homojen leimaamiseksi sairaiksi tai ainakin luonnon tekemiksi virheiksi.

Otetaanpa käsite "Suvunjatkaminen" käsittelyyn. Kaksi näistä on heteroita, yksi homo tai lesbo. Kaikilla lapsilla on vanhemmilta saadut geenit.

Kaksi heterosisarusta mahdollisesti hankkivat lapsia myöhemmin. Kasvattavat lapsensa maailmalle aikanaan. Suku kuitenkin lisääntyy ja suvun geenit jatkavat taivaltaan. Välillä lapsiperheillä on talous ehkä tiukilla. Vain toinen vanhemmista on töissä, kun lapset ovat pieniä. Mahdollisesti tällä on samaa sukupuolta oleva puolisokin. On varaa jopa käydä matkoilla silloin tällöin. Lisäksi sisarten lapset ovat homopariskunnalle tärkeitä, kuten usein muistakin syistä lapsettomille sukulaisille.

Heterosisaruksille homosisaruksen seksuaalisuus ei ole ollut ongelma ja he ovat hyvissä väleissä. Tällä ei tiukasti perhe-elämään sidotulla homosisaruksella on mahdollisuus tuoda tuliaisia perheellisten sisarusten lapsille matkoiltaan ja syntymäpäiville hankkia leluja tms. Ja ehkä auttaa muutenkin kuin taloudellisesti kuljettamalla lapsia vaikkapa huvipuistoissa.

Näin vanhemmat saavat toivottua yhteistä vapaa-aikaakin. Ja perheen kemia pysyy paremmassa kunnossa, kun stressiä on vähemmän. Lapset pääsevät kasvamaan tasapainoisemmassa ympäristössä. Ja kuten sanottua - suvun geenit jatkavat matkaansa. Luonnonjärjestyksestä ja muusta vastaavasta puhutaessa kannattaisi ehkä miettiä, että mikä loppujen lopuksi on luonnonjärjestys, millainen se on ja kuka sen on suunnitellut.

Ennemminkin olisi syytä ajatella, että joskus vastakkaisen sukupuolen kanssa seksiä harrastaessa saattaa käydä niin, että nainen tulee raskaaksi ja syntyy jälkeläisiä. Ei siinä sen kummempaa. Ja näemmä nämä yhtymiset aiheuttavat sen, että maailman väkiluku kasvaa kasvamistaan. Ne, jotka eivät hanki omia jälkeläisiä, eivät lisäänny. Elävät vain elämänsä - kuka onnellisena, kuka vähemmän onnellisena. Lisääntymisellä, suvunjatkamisella ja näillä asioilla ei ehkä olekaan tarkoitusta ja päämäärää, vaan asiat vain ovat edenneet niin kuin ovat.

Suku vaan jatkuu vailla sen kummempaa ja ihmeellisempää päämäärää. Luonto ei ehkä olekaan tarkoittanut mitään, vaan nykyinen tilanne on syntynyt paremminkin ihmisen luontoon mukautumisen ja sopeutumisen seurauksena. Heteroseksuaalisesti suuntautunut ehkä saa todennäköisemmin jälkeläisiä.

Joidenkin näkökulmien mukaan homoseksuaalisuuden synnynnäisyys ja varsinkin suvullinen periytyminen olisi mahdoton yhtälö siksi, koska se ei tue ajatusta siitä, että elämän säilymisen kannalta "luonnollisinta" olisi kaikkien yksilöiden lisääntyminen.

Kaikissa suvullisesti lisääntyvissä eläinlajeissa esiintyy sellaista käyttäytymistä, joka johtaa lisääntymiseen. Vain silloin, kun riittävä määrä yksilöitä sukulinjassa saa riittävästi jälkeläisiä, pysyy sukulinja hengissä.

Suvulliseen lisääntymiseen johtavan käyttäytymisen ehdottomuutta ei kuitenkaan ole perusteltua liittää yksittäisen lajin kaikkiin yksilöihin. Mikäli "maksimaalista jälkeläistuotantoa" pidettäisiin määräävänä asiana "luonnollisuuden" kannalta, olisi pakko johtaa ajatus myös siihen, että jokaisen yksilön pitäisi myös lisääntyä äärimmäisen tehokkaasti.

Eri eläinlajien välillä tehokkuudessa on kuitenkin huomattavia eroja. Miksi evoluution myötä on pikemminkin käynyt niin, että monet tuottavatkin suhteellisen vähän ja vaivalloisesti jälkeläisiä? Ehkä hillitön lisääntyminen ei olekaan lajin säilymisen kannalta otollisinta, vaan lisääntymistä hillitsevät ominaisuudet sopivissa määrin ovatkin lajin menestyksen kannalta hyvä asia?

Siksi suvunjatkamisen tai lajin säilymisen kannalta homoseksuaalisten yksilöiden olemassaolo ja ilmiön perinnöllinen tausta ei ole paradoksi.

Ne suvut selviävät parhaiten luonnon taistelussa, joilla on vahvimmat edellytykset menestyä. Sen vuoksi suku ei sammu, vaikka vain osa sisaruksista lisääntyy ts. Ne suvut, joissa on sopiva määrä homoja, ovat olleet ehkä hieman keskimääräistä vahvempia, ja sisaret pystyneet tuottamaan enemmän terveitä ja paremmin menestyviä jälkeläisiä.

Ei ole itsestään selvää, että jokaisen yksilön lisääntyminen on suvunjatkamisen ja evoluution kannalta tarpeen tai edes hyvästä.

Entisaikaan näiden ei-lisääntyvien perheenjäsenten merkitys suvun hyvinvointiin oli vielä suurempi kuin nykyään - yhteisön turvana ja ravinnonhankkijana. Silloin, kun tällaisilla asioilla on todella ollut merkitystä yhteisön selviämisen kannalta, ei asiaa ole tutkittu, eikä toisaalta mitään faktoja asiasta ole enää saatavilla.

Samahan pätee eläinkunnassa, esimerkiksi muurahaisten, mehiläisten tai vaikka apinoiden kohdalla Esimerkiksi mehiläistyöläiset edistävät omia geenejään panostamalla kuningatar-sisarensa geenien jatkumisen edistämiseen.

Ja lisää esimerkkejä vastaavasta löytyy eläinkunnasta vaikka kuinka. Homo- tai biseksuaalisuutta ei voi pitää sen "luonnottomampana" kuin heteroseksuaalisuuttakaan, vaan ne ovat yksi variaatio suvullisesti lisääntyvien lajien keskuudessa. Monissa muissa eläinlajeissa etenkin nisäkkäissä ja linnuissa esiintyy myös homoseksuaaliseksi luokiteltavaa suuntautumista.

Eräiden apinalajien keskuudessa on tavallista harrastaa seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa. Kaksi pingviiniurosta saattavat solmia elinikäisen kumppanuuden samaa sukupuolta olevan kanssa. Toisin sanoen homoseksuaalisuus on heteroseksuaalisuuden tapaan luonnollista.

Ei homous sinänsä estä lisääntymistäkään. Homoseksuaalisuus ei tee lisääntymiskyvyttömäksi. Homomies voi luovuttaa spermaa vaikkapa lesbotuttavalle. Siitä saa alkunsa uusi ihminen. Eri asia on, miten lapsen tulevat perhesuhteet aikanaan määräytyvät.

Monet homot ovat varsin vapaamielisiä seksin suhteen ja monilla on varsin vilkas seksielämä. Joillakin saattaa olla jopa satoja seksipartnereita elämänsä aikana.

Joillakin on myös riettaita seksileikkejä. Osa homoista harrastastaa anaaliseksiä. Ja joidenkin elämä pyörii vahvasti seksin ympärillä.

Ja on toisaalta lukuisia homoja, jotka ovat löytäneet elämänsä rakkauden teini-iässä, nämä ovat olleet yhdessä vuosikausia ja molemmat ovat olleet toistensa ainoat seksikumppanit. Seksikin on hyvin monitahoinen asia. Joillekin riittää pelkkä toisen ihmisen läheisyys, kun taas toiset kaipaavat vilkkaampaa elämää peiton alla.

On muistettava, että on myös paljon heteroita, joihin samat määritelmät sopivat. Ja merkittävä osa heteroista harrastaa anaaliseksiäkin. Meitä on moneen junaan. Pitää muistaa myös, että tiedotusvälineet erityisesti kohulehdet ja uskonnolliset tahot ovat pitkään tuoneet homouden esille erityisesti seksuaalisuuteen ja seksielämään liittyvänä asiasta, vaikka kyse on paljon laajemmasta tunne-elämään liittyvästä asiasta.

Tai ennen kaikkea tunne-elämään liittyvästä asiasta. Toisinaan kuulee vastustettavan ajatusta, että homoseksuaalisuus tai taipumus homoseksuaalisuuteen voisi olla perinnöllinen ominaisuus ihmisessä. Perusteluna käytetään sitä, että homot eivät saa jälkeläisiä.

...

Homoseksuaaliseen seksiseuran haku panoseuraa turku

Homo voi käydä täysipainoisesti työssä, pitää lomaa, kastella kukkia, käydä kaupassa, rakastaa, urheilla ja tehdä ruokaa, "homoseksuaaliseen seksiä turussa kalu seksi". Eräiden apinalajien keskuudessa on tavallista harrastaa seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa. Monasti esimerkiksi työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan perheestä, puolisosta, viikonloppusuunnitelmista, matkoista ja elämästä yleensäkin. Jotkut syystä tai toisesta ahdistuksen vallassa elävät saattavat tarttua tällaiseen "pakotiehen" - varsinkin jos ympäristö on ollut homovastainen ja oma identiteetti on niin voimakkaasti tuomittu, että itse uskoo, että homous on väärin ja syynä vaikeaan tilaan. Tästä hyvästä Tavallinen Tallaaja mieltää seksuaalisuuden myös seksuaalisen suuntautumisen ja seksin harjoittamisen välille helposti yhtäläisyysmerkit. Liity yhteisöön » tästä.

Joillain homoilla voi toki olla takanaan epäonnistuneita naissuhteita - varsin usein siksi, koska ei ole tiedostanut homouttaan tai yrittänyt torjua homoutensa ympäristön paineiden vuoksi. Sen vuoksi heteron tavoin käyttäytyvä, mutta oikeasti homo on päätynyt yrittämään suhdetta naisen kanssa. Todennäköisesti suhde ennemmin tai myöhemmin epäonnistuu, koska tunteet eivät ole kokonaisvaltaisesti mukana. Erityisesti homouteen kielteisesti suhtautuvat pyrkivät selittämään, että homon homouden syynä olisi lapsuudessa ollut jollakin tavoin "vääristynyt" suhde vanhempiin tai kavereihin.

Näiden teorioiden mukaan esimerkiksi homomiehillä olisi usein samastumisongelmia suhteessa isään, hyvin läheinen suhde äitiin ja samastumisongelmia suhteessa samaa sukupuolta oleviin kavereihin, ja että samastumisprosessi olisi lapsuudessa keskeytynyt suhteessa omaan sukupuoleen vanhempaan ja tovereihin.

Edellä mainittuja samastumisongelmia tunnutaan pitävän usein perusteluna sille, että ympäristöllä tai kasvatuksella olisi jotenkin korostunut merkitys ihmisen seksuaalisen suuntautumisen muotoutumisessa ja selitetään, että jos nuoruudessa olisi kehitys ollut "normaali", olisi tuloksena heteroseksuaali "eheä" ihminen.

Eikö noita varhaisen kehityksen "samastumisongelmia" olisi syytä pitää paremminkin merkkinä olemassaolevasta homoudesta kuin syynä tulevaan kehitykseen? Oliko ensin muna vai kana? Homous on toisinaan leimattu erilaisin perustein mm.

Nykytietämyksen valossa ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei kuitenkaan ole varsinkaan päämäärähakuisesti muutettavissa. Suuntautumisensa voi paremminkin yrittää työntää taka-alalle ja peitellä sitä, ja liimata päälle erilaisiin valintoihin perustuvaa elämää ja identiteettiä. Yhtenä esimerkkinä "parantamisesta" ovat uskonnollis-perusteiset "eheytysterapiat" ja "eheytyshoidot".

Esimerkiksi "eheytymisen" puolesta puhuvat katsovat ihmisen olevan "rikkinäinen", jos tämän maailma ei ole täysin perinteiseen heteroseksistiseen mallin mukainen. Aivopesussa pyritään hävittämään "vanha minä" ja tuomaan tilalle "uusi minä". Ensin "vanha minä" nujerretaan esimerkiksi vetoamalla vahvasti tunteisiin mm. Siitä seuraa lopulta aivopestävän periksi antaminen ja uuteen oppiin sopeutuminen.

Sen jälkeen syötetään uusi käsitys itsestä ja ympäröivästä todellisuudesta. Entistä maailmankuvaa vähätellään ja uutta aletaan tuoda myönteisessä valossa esiin. Myös uhkailua voidaan käyttää. Lopulta "uusi minä" vakiinnutetaan. Entistä maailmankuvaa vähätellään ja uutta tuodaan entistä voimakkaammin esille myönteisessä valossa. Samalla aivopesty sidotaan vahvasti uuden maailmankuvan tuojiin, osaksi sen näkemää järjestelmää. Jos joku saadaan uskomaan, että jokin piirre itsessä on väärin, niin kyllähän esimerkiksi sen piirteen itsessään pystyy jotenkin torjumaan.

Eri asia on, että onko tuollaisen "aivopesun" jälkeen henkisesti enää eheä ihminen. Eheytymisliikkeen piiriin hakeutuvilla on usein "voimakas motivaatio seksuaalisuuden muutokseen" olemassa, mutta motivaatio tuskin kumpuaa homoudesta sinänsä, vaan ympäristön paineista - ja halusta esimerkiksi olla rikkomatta Jumalaa vastaan vaikka homous on vain tulkittu tällaiseksi asiaksi.

Ihmisillä on erilaisia maailmankatsomuksia. Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen uskoonsa. Joskus uskoon tuleminen saattaa helpottaa, jos on vaikeaa. Uskomisessa ei ole mitään pahaa - tietenkään.

Elämälle löytyy uusi sisältö ja asia, johon luottaa. Usko yleensä antaa toivoa. Tätä on helppo käyttää ihmisen ohjailuun esimerkiksi uhkailemalla: On ihminen, jolla on halu uskoa, mutta tällaiselle ihmiselle tehdään selväksi se, että uskonsa ei ole aitoa ja tarpeeksi vahvaa, jos on homo eikä muutu.

Uskon ja homouden välille on näin rakennettu Raamatun tulkinnan perusteella sovittamaton ristiriita. Juuri "eheytettävän" uskon heikkoudella pelottelemisella "apua" haluava tukeutuu entistä tiukemmin "eheytymiseen". Jotkut syystä tai toisesta ahdistuksen vallassa elävät saattavat tarttua tällaiseen "pakotiehen" - varsinkin jos ympäristö on ollut homovastainen ja oma identiteetti on niin voimakkaasti tuomittu, että itse uskoo, että homous on väärin ja syynä vaikeaan tilaan. Silloin on myös helppo nimetä homous kaikkien ongelmien aiheuttajaksi.

Sillä tavoin saadaan ahtaalla oleva ihminen kieltämään osa minuudestaan. Uskonnollisen yhteisön voima on yllättävän vahva. Eheytysliikkeen viestinnässä leimataan homosuhteita kielteisesti. Homous leimataan luonnottomaksi, luomisjärjestyksen vastaiseksi, tunne-elämän rikkinäisyydeksi ja jopa ei-biologiseksi. Homosuhteita arvioidaan lähinnä riippuvuus- ja seksisuhteiksi. Homous on toisinaan leimattu myös häpeälliseksi ominaisuudeksi. Lisäksi hyvin voimakkaasti tuodaan esiin näkemys, että homoseksuaalisuus olisi jotenkin sidoksissa lapsuudenajan negatiivisiin kokemuksiin ja vääristyneeseen suhteeseen vanhempiin ja kavereihin.

Näkemysten vakuutena käytetään asiallisilta kuulostavia lähteitä. Näiden ohella vähätellään myös homojen määrää. Osoituksena onnistuneesta muutoksesta käytetään esimerkiksi sitä, että eheytysterapian myötä seksifantasiat samaa sukupuolta olevien kanssa vähenevät tai että pystyy seksuaaliseen suhteeseen "vastakkaista" sukupuolta olevan kanssa ja että lasten siittäminen onnistuu ns.

Tällöin kuitenkin seksuaalisuus on typistetty lähinnä yhdynnäksi ja suorittamiseksi - ja homoseksuaalisuus määritelty kapeasti "samaa sukupuolta olevan lihan himoksi" ja kyvyttömyydeksi yhdyntään "vastakkaista" sukupuolta olevan kanssa. Seksuaaliseen suuntautumiseen kuuluu kuitenkin laajempi kirjo osa-alueita seksikäyttäytymisen ja -fantasioiden lisäksi; tunteet, ei-eroottinen viehtyminen, parisuhde, elämänpiiri ja oma kokemus suuntautumisesta.

Joistain niistä pystyy pidättäytymään ja joitain tukahduttamaan, mutta ei niiden suhteen kuitenkaan muuttamaan itseä siten, että "palaset" olisivat enää kohdallaan. Tunteet toiseen ihmiseen voi peittää, fantasian peittää muilla ajatuksilla, viehtymistä torjua tietoisesti, parisuhteen "sen oikean" kanssa vaihtaa korvikkeeseen tai selibaattiin, elämänpiirikseen valita ei-homoisan - ja oman identiteetin ja kokemuksenkin uskotella olevan jotain muuta.

On esimerkkejä siitä, että yksittäinen ihminen kokee elämänsä varrella suuntautumisensa "elävän". Yleensä tällaisia havaintoja kertovat biseksuaaliset henkilöt; on kausia, jolloin omaa sukupuolta olevat tuntuvat miellyttävän enemmän kuin "vastakkaista" sukupuolta olevat - ja päin vastoin. Tällaiseen voi törmätä myös täysin heteroksi tai homoksi itsensä kokeva. Etenkin heterona itseään pitävällä havainto homoseksuaalisista tunteista saattaa olla hyvin pysäyttävä, koska ympäristö ei anna tukea tällaiseen itsetutkiskeluun.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suuntautumistaa voisi tarkoitushakuisesti muuttaa johonkin suuntaan. Tai että yksittäiset tuntemukset olisivat merkki jostain pelottavasta muutoksesta. Aikanaan myös vasenkätisyyteen on suhtauduttu torjuvasti ja sitä on pidetty "luonnottomana" ja jopa paholaisen aikaansaannoksena. Vasenkätisyyden syitä on myös aikanaan pohdittu ja mietitty - samoin kuin nykyään pohditaan sitä, mistä homous aiheutuu.

Ja vasenkätisiä ollaan rangaistuksen uhalla estetty käyttämästä vasenta kättään esimerkiksi kirjoittamiseen. Nämä ovat sitten joutuneet käyttämään oikeaa kättään - enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi.

Rakkauden määrää voi mitata vain se ihminen, joka rakkautta tuntee. Eli se on hyvin henkilökohtainen asia, mutta väittäisin "homoseksuaalisen rakkauden" olevan ihan samaa rakkautta kuin "heteroseksuaalinen rakkauskin". Siihen kuuluu toisesta välittämistä, erimielisyyksiä, mahdollisesti seksiä, yhdessäasumista ja paljon muuta.

Rakkauden kohde vain sattuu olemaan samaa sukupuolta oleva - ehkä maailman tärkein ihminen. Se, että homoilla on keskimäärin heteroita vähemmän pitkiä kiinteitä parisuhteita, johtuu monista asioista: Kun mitään "parisuhde"-instituutiota ei homoilla ole ollut, niin ympäristö harvemmin painostaa sitoutumaan. Myöskään sukulaiset eivät kovin usein painosta sitoutumaan toiseen samaa sukupuolta olevan kanssa. Yhteiskunta ei ole kannustanut vuoteen asti millään tavoin homopareja parisuhteeseen.

Homoseksuaalisuuden tuomitseminen ajaa monia hankkimaan "salaisia suhteita", joilla ei ole mitään käytännön mahdollisuuksia kestää. Lapsia ei yleensä ole paria yhdessäpitävänä voimana. Kun rakkauden ja kiintymyksen tunne laimenee esimerkiksi riitojen tai joidenkin muiden ongelmien vuoksi, on kynnys päättää suhde paljon suurempi silloin, kuin jos parilla on lisäksi muitakin syitä olla yhdessä kuin kiintymys ja rakkaus toisiinsa.

Ne muut syyt tavallaan "pakottavat" kestämään karikoita. Ja toki on muistettava, että myös homoilla on pitkäaikaisia parisuhteita ja varmasti suurimmalla osalla halu sitoutua. Nämä vakiintuneet pariskunnat eivät vain näy katukuvassa kovin selvästi, kun todennäköisesti ovat jo aikuisempia ja tiukasti työelämässä, eivätkä enää juokse baareissa säännöllisesti - kuten monilla sinkkuhomoilla ja sinkkuheteroilla on tapana.

Monia heteroita hämmentää homojen tuttavapiirin laajuus, sillä kaikki homot näyttävät tuntevan toisensa. Homopiireissä ihmissuhteet voivat muodostua hyvinkin paljon perinteisistä heteromalleista poikkeaviksi. Läheinen ihmissuhdeverkosto ei homoilla läheskään aina perustu "ydinperhe", "sukulaiset", "perhetutut" ja "muut tutut esim.

Suurin osa homojen ihmissuhteista sijoittuu läheisyydessään em. Niitä läheisiä tuttuja on homoilla usein paljon, koska samanlaisessa maailmassa olevat ihmiset ympärillä tuovat turvallisuudentunnetta. Ympäristömme tihkuu heteroseksiä, mutta yhteiskunta on niin heteroseksuaalisuuden kyllästämä, että käsi kädessä kulkevaan tai suutelevaan heteropariskuntaan ei juuri kukaan kiinnitä mitään huomiota.

Luonnollisesti ihmiset katsovat, välillä tuijottavat ja joskus jopa kommentoivat myönteisesti nähdessään silmää miellyttävän toisen ihmisen. Se on ihan normaalia. Kukapa ei olisi joskus kuullut, kun joku mies kommentoi kaverilleen naisen rintoja sanomalla "Onpas mehevät bosat! Eikä kylän raitilla herrasmiehen silmäilyjä tyttöihin katsota mitenkään pahalla.

Vaan kun homo "jää kiinni" vilkuilusta, tai pahimmassa tapauksessa homo toteaa kaverilleen vaikkapa ratikassa, että "Onpa söpö kundi! Varmaan hirmuiset seksifantasiat mielessä Eikä yhtään ajatella sitä, että ihan samalla lailla heteromaailmassakin vilkuillaan.

Se homous siinä huomion herättää. Sana homo seksuaalisuus on ongelmallinen. Sanana seksuaalisuus on hyvin lähellä seksiä - ja sitä kautta myös seksin harjoittamista. Tästä hyvästä Tavallinen Tallaaja mieltää seksuaalisuuden myös seksuaalisen suuntautumisen ja seksin harjoittamisen välille helposti yhtäläisyysmerkit.

Ja kun homous on nimenomaan kielenkäytössä homo seksuaalisuutta hetero seksuaalisuudesta puhutaan harvemmin , niin Tavalliselle Tallaajalle onkin näin syntynyt mielikuva lähinnä seksiä harjoittavista homosta. Se on meidän homojen kannalta imago-ongelma, eikä varmastikaan auta puhumaan siitä, mistä homoudessa oikeasti on kyse. Ihan oikeasti homous on muutakin kuin seksiä. On homoja, jotka eivät seksiä edes harrasta.

Monissa kielissä sana "sex" viittaa sukupuoleen, mutta ei suomessa, joten "seksuaalisuuden" viittaus sukupuolijakoon jää entistäkin hämärämmäksi - ja seksin harjoittaminen korostuu. Homo seksuaalisuus ei sisällä esimerkiksi homouteen liittyvää romanttista tai sosiaalista ulottuvuutta.

Itse puhunkin mieluummin "homoista" kuin "homoseksuaaleista". Jälleen kerran huomataan, miten paljon kieli määrittelee ja kahlitseekin ajattelua. Aina silloin tällöin homoseksuaalisuus yhdistetään seksuaaliseen yli-innokkuuteen, ulosteilla leikkimiseen, fetisseihin, ja oikeasti kyseenalaisiinkin asioihin, kuten itsensäpaljasteluun ja jopa pedofiliaan jne. Ne ovat kuitenkin yksittäisiä ja erillisiä asioita, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä homouden kanssa, ei myöskään heterouden kanssa, eikä noilla asioilla keskenäänkään.

Toki edellä mainituista asioista kiinnostuneita voi olla niin homojen kuin heteroidenkin keskuudessa. Eräät kohulehtien palstoilla ihmissuhdedraamojaan tilittävät julki-ei-heterot voivat olla osittain julkisuudennälkäisinä liikkeellä - ihan samoin kuin monet heterojulkkiksetkin ovat samasta syystä tuomassa henkilökohtaista elämäänsä tyrkylle. Oletettavasti suurin osa homoista on homoja siksi, koska heidän romanttiset ja eroottiset tunteensa sattuvat kohdistumaan omaa sukupuolta edustavaan toiseen ihmiseen.

Osaa homoista varmasti kiinnostavat trendit, muoti, shoppailu, juhliminen ja itsensä hoitaminen. Joidenkin väitteiden mukaan homoilla olisi keskimääräistä enemmän "kauneudentajua" ja visuaalista silmää. Mutta eikö suurimmalla osalla ihmisistä ole pyrkimys tehdä itsestään ja ympäristöstään haluamansa mukainen? Kaikilla ei vain siihen ole mahdollisuutta. Homoilla ei useimmiten ole lapsia elätettävänään, joten se mahdollistaa paremmin rahan käytön itseensä ja omien halujen mukaan - ns.

Pukeutuminen ja olemus on monille tapa viestittää omia arvojaan ja korostaa siten omaa identiteettiään. Homot joutuvat jo yhteiskunnan taholta kokemaan olevansa valtavirrasta poikkeavia, joten on luontevaa korostaa omaa persoonaansa ulkoisinkin asioin - esimerkiksi meikkaamalla tai pukeutumalla, eikä kyse ole välttämättä fetisseistä tai sinänsä seksuaalisuudesta. On viimeisimpiä trendivirtauksia seuraavia cityhomoja.

Joidenkin tyyli on nuorekas ja joidenkin konservatiivisempi. Joillekin on tärkeää olla viimeistä myöten tiptop-kunnossa, osa viihtyy "renttuna". Osa korostaa feminiinisiä puoliaan, osa maskuliinisia puoliaan. On militaristilookissa viihtyviä ja on Tom Of Finland -tyyppisiä homoja, toiset tahtovat olla bileilylookissa, toiset taas kuin skeittarit, jne jne Ja on aina muistettava, että ihan samalla tavalla on homoja, joita eivät edellämainitut asiat kiinnosta vähääkään.

Varmasti suurin osa homoistakin on "mattimeikäläisiä" - pukeutuvat, ovat ja elävät ihan samalla tavoin kuin "harmaa massa". Jokainen ihminen on erilainen - oma persoonansa. Homot kuuluvat seksuaalivähemmistöön, eivät sukupuolivähemmistöön. Yleensä homo mieltää edustavansa sitä sukupuolta, joka on myös tämän ulkoinen olemus. Homoseksuaalinen henkilö voi kuulua myös sukupuolivähemmistöön.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat homomiehet ja naispuoliset homot, eli lesbot sekä mm. Homoseksuaalin henkilön romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut kohdistuvat omaa sukupuolta edustavaan henkilöön samalla tavoin kuin heteroseksuaalisen henkilön kohdalla eri sukupuolta olevaan henkilöön.

Biseksuaalin henkilön romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut voivat kohdistua kumpaan tahansa sukupuoleen. Panseksuaalin henkilön kohdalla tunteet voivat kohdistua sukupuolesta riippumatta. Monet seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat eivät toisaalta halua lokeroida itseään kaksinapaisen nainen-mies -järjestelmän mukaan, vaan mieltää itsensä yksinkertaisesti ihmiseksi.

Kaksinapainen nainen-mies -järjestelmä aiheuttaa myös sen, että biseksuaaliksi ja panseksuaaliksi tunnustautuvaa ihmistä karsastetaan toisinaan sekä homojen että heteroiden suunnalta, sillä biseksuaalia ei vallalla olevan kaksinapaisen mallin vuoksi usein osata sijoittaa mihinkään "lokeroon", ja tämä aiheuttaa hämmennystä.

Homojen lapsettomuus on myös yksi syy, miksi nämä voivat valita työaikansa varsin vapaasti verrattuna niihin, keillä lapsia on. Ulkopuolisen silmin "epäsäännöllinen" elämänrytmi saattaa kuitenkin olla työn tuloksen ja omien mieltymysten kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin "yhdeksästä viiteen töissä ja yhdestätoista seitsemään nukkumassa". Jos joustavaan elämänrytmiin on mahdollisuus, niin miksi toimia väkisin toisin?

Jos tuttavapiiri on laaja, niin ystävien kanssa tulee varmasti vietettyä runsaasti aikaa. Ja jos suurimmalla osalla ystävistä on suunnilleen samanlaiset arvot ja samanlainen elämäntilanne kuin itsellä, niin on luontevaa olla näiden kanssa tekemisissä. Monilla homoilla ystäväpiirin merkitys on hyvin suuri - jotkut jopa kokevat ystäväpiirin lähes omaksi perheeksi, vaikka eivät saman katon alla asukaan.

Ystävien kanssa on mukava olla yhdessä - ja ehkä juhliakin baarissa, kaverien luona, omassa kodissa jne. Toisinaan homoseksuaalisuus niputetaan yhteen erilaisten seksuaalisten ääri-ilmiöiden kanssa, kuten pedofiliaan tai eläimiinsekaantumiseen.

Ilmiöt ovat kuitenkin täysin toisistaan riippumattomia. On suorastaan käsittämätöntä, miten yksipuolista toisen ihmisen tai eläimen hyväksikäyttöä voi verrata kahden ihmisen keskinäiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan suhteeseen. Pedofiilin uhriksi on joutunut niin poikia kuin tyttöjäkin.

Uhrin sukupuoli ei usein ole merkittävässä roolissa pedofiilisten tunteiden herättäjänä, vaan uhrin nuori ikä. Lasten hyväksikäyttäjä on yleensä mies, mutta myös naisia on tuomittu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Myös eläimeensekaantumisessa eläimen sukupuoli on yleensä toisarvoinen asia. Perheen sisäinen adoptio tuli Suomessa mahdolliseksi vuonna , mutta sekin herättää yhä kielteisiä reaktioita. Homo- tai lesbopari ei voi adoptoida nykyisten lakien mukaan yhdessä lasta.

Järkiperustelujen valossa on vaikea keksiä mitän haittaa lapsen kehitykselle siitä, että tämä kasvaa sateenkaariperheessä. Lähinnä lapsi oppii ymmärtämään, että asiat voivat olla hieman valtavirrasta poikkeavastikin.

Tällaisissa "kahden äidin tai kahden isän" perheissä lasten etujen kannalta on tärkeää, että jos pariskunnan toisella osapuolella on biologinen lapsi ja biologinen vanhempi sattuu sairastumaan tai kuolemaan, niin lapsella "virallinen" suhdetta ei-biologiseen vanhempaansa voidaan turvata.

Myös eron tullessa lapsen suhde ei-biologiseen vanhempaan säilyy, koska on hyvin todennäköistä, että toinen vanhempi on lapselle biologisen vanhemman ohella läheisin ihminen. Yhteiskunnan antama tuki lapsen läheisille ihmissuhteille on tärkeä viesti kiinteiden ihmissuhteiden tärkeydestä.

Lapsen tulevien olosuhteiden tarkistaminen on hyvin tärkeää adoptiotilanteissa. Tärkeintä on lapsen etu. Tällä hetkellä lesbo- tai homoparin sopivuutta adoptiovanhemmiksi ei edes tutkita. Se, että adoptioon vaaditaan nykyisin heteropariskunta, on vain poliittinen päätös. Se ei siis ole mikään lähtökohta, jos tarkastellaan sitä, että jokin asia on parhaalla mahdollisella tavalla.

Poliitikot eivät ole tutkijoita, eivätkä yli-ihmisiä. He tekevät päätöksiä omien tietojensa, arvojensa ja käsitystensä pohjalta - ja toivottavasti seuraavat maailmaa niin paljon, että pysyvät ajan tasalla todellisuuden kanssa. Toivottavasti he kykenevät myös olemaan niin avarakatseisia, että omat ennakkoasenteet eivät ihan kokonaan peitä objektiivisuutta ja kykyä pohtia asioita muutenkin kuin omien tuntemusten valossa.

Hyvin tärkeää lapsen kehittymisessä on, että voi lapsena tuntea kodin olevan maailman turvallisimman paikan ja lähimpien aikuisten rakastavan ja huolehtivan. Sellainen antaa kyvyn luottaa itseensä sellaisena kuin on. Homo- tai lesboperheissä kasvavat lapset saavat vanhemmiltaan saman turvan kuin heteroperheissä kasvavat omiltaan. Hiljakkoin julkaistun amerikkalaistutkimuksen mukaan homovanhempien kasvattavat lapset pärjäävät keskimäärin jopa paremmin kuin heterovanhempien kasvattamat.

Homoseksuaalisuus suuntautumisena ei ole lisääntynyt. Seksuaalivähemmistöt ovat ehkä viime vuosina tulleet näkyvämmäksi ja tiedostetummaksi, koska suuntautumista ei ole tarvinnut enää niin visusti kätkeä. Myös ei-heterot parisuhteet ja niinsanotut sateenkaariperheet hyväksytään nykyisin aiempaa paremmin.

Suuntautumisen mukainen elämä on tullut useammalle ihmiselle mahdolliseksi. Jos vanhempien seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaisi lapseen, niin miksi sitten heteroperheiden lapsista tulee joskus homoja? Ihminen ei opi homoksi, eikä tämä ole vieteltävissä homoksi.

Eli heteroa ei voi johdatella homoksi, eikä homoa heteroksi. Kyse on siitä, onko ihmisellä mahdollisuus ja tilaisuus elää eheää elämää suuntautumisensa mukaan. Kuten kaikkeen muuhunkin kiusaamiseen. Niin koulussa, työelämässä kuin muutenkin. Kaikkeen kiusaamiseen vieläpä, liittyi se vasenkätisyyteen, pisamanaamaisuuteen, homoseksuaalisuuteen, koulussa hyvin menestymiseen, punapäisyyteen, jne. Lapset sitä paitsi eivät varmaankaan automaattisesti ajattele, että luokkakaverin kaksi äitiä tai kaksi isää on jotenkin iljettävää.

Ennemminkin tällaisissa asioissa on uteliaisuus suurempi juttu. Kyse onkin lähinnä lasten vanhempien asenteista. Kotona kun illalla kerrotaan koulun tapahtumia ja käy selville, että luokalla on homoparin lapsi, niin vanhempien asenteet ja reaktiot vaikuttavat lapsenkin suhtautumiseen jatkossa tähän "erikoisuuteen".

Yllättävää kyllä, monet naiset pelaavat lätkää tai futista, osaavat kalastaa, vaihtaa lampun, nyrkkeillä tai korjata autoa Uimahallissa käynti tietysti on oma juttunsa, mutta eiköhän siihenkin ratkaisuja ole - kuten esimerkiksi urheiluseura, ja siksi toisekseen Eipä taida jokaisen isäkään olla opettanut jälkikasvuaan nyrkkeilemään tai korjaamaan autoa - kun eivät itsekään osaa.

Moniko miestä ei osaa laittaisi ruokaa? Ruoanlaittotaito on ihan "miesten juttu", siinä missä "naistenkin juttu". Perinteisestihän ravintolan keittiössä mieskokki laittaa ruokaa. Eikä pesukoneen käyttö tai silittäminen mikään vaikea homma ole miehellekään. Ehkä olennaisinta kaikessa tekemisessä on se, että tekee mitä osaa, ja opettelee tarvittaessa välttämättömät asiat. Luutuneista asenteista pääsee eroon unohtamalla heteroseksistisen asenteen "eläköön se pieni ero". Nykymaailmassa ei pitäisi enää olla sijaa ajatukelle "miesten jutuista" ja "naisten jutuista".

Ei väliä, vaikka sen voisi toisin tehdä paremminkin, mutta kun 'se vaan on niin'. Eikö perheessä asiat olisi paras hoitaa siten, että se tekee, kellä on silloin aikaa?

Kaiken lisäksi lapset saavat paljon vaikutteita myös kodin ulkopuolelta, joten niitä "miehen malleja" ja "naisen malleja" voi löytyä päiväkodista, koulusta jne. Lapsi kyllä näkee ajan mittaan, että on muunkinlaista elämää kuin mitä kotona harrastetaan. Joten huolta tuskin tarvitsee mallien puutteesta ottaa. Kyllä täyteen ikään päästessä on ympäröivä maailma ehtinyt näyttää, miten selvitä arjesta. Heteroiden homofobian ja homojen "heterofobian" lähteet ovat varsin toisistaan poikkeavat.

Jotkut heterot tuntevat inhoa, kammoa tai pelkoa käsitettä "homo" kohtaan, ilmentävät sitä varauksellisena suhtautumisena, homoksi tiedetyn välttelynä, nimittelynä ja pahimmassa tapauksessa väkivallalla, koska eivät kykene käsittämään homoutta, tuntevat sen uhkaksi omalle maailmanjärjestykselleen ja arvoilleen. Jotkut sanovat karttavansa homoja siksi, kun arvelevat näiden yrittävän käännyttää heteroja homoiksi. Ehkä taustalla on tiedostamatonta pelkoa sitä kohtaan, että todella joutuisi kyseenalaistamaan oman seksuaalisen suuntautumisensa?

Tosiasia on kuitenkin se, että toista ihmistä ei voi käännyttää vaihtamaan suuntautumistaan. Tuskin kukaan ihastuu toiseen ihmiseen käskystä - tai on ihastumatta. Noissa asioissa liikutaan niin syvästi tunnetasolla, että kaiken on kuitenkin tapahduttava omien korvien välissä. Edes rankoilla aivopesuilla ei pystytä muuttamaan seksuaalista suuntautumista, korkeintaan tukahduttamaan.

Kiinnostavaa ihmistä useimmat haluavat lähestyä tavalla tai toisella - niin heteoiden kuin homojenkin taholla - ja molemmissa tapauksissa erityisesti ilman kumppania olevat. Kiinnostus ei riipu kohteen seksuaalisesta suuntautumisesta.

Tämäkin pätee niin heteroihin kuin homoihin. Tilastollisesti homoilla on luonnollisesti pienemmät mahdollisuudet törmätä vastakaikua antavaan henkilöön, joten epäonnistuneita lähestymisyrityksiä sattuu todennäköisemmin - ja nuo lähestymisyritykset niin kovin usein tulkitaan "homoksi käännyttämiseksi".

Homofobia ei ole lääketieteellisesti ajateltuna "fobia", vaan rasismiin tai seksismiin verrattava ilmiö. Lääketieteelliseen fobiaan liittyvä pelkotila on niin voimakas, että pelko-oireinen ei pysty sitä hallitsemaan.

Homofobiassa kyse on lähinnä ennakkoasenteisiin liittyvästä inhosta, vihasta tai pelosta. Usein perustellumpi termi homofobian asemesta olisi heteroseksismi, mutta se sisältää myös vahvan vastakkainasettelun miehisyyden ja naiseuden välillä, mitä homovihamielisyys tai homopelko välttämättä ei sisällä.

Homofobiaa esiintyy yhteiskunnassa mitä erilaisimmissa muodoissa - tavallisesta kansasta virkamiehiin ja päättäjiin asti. Homofobia voi ilmetä homojen tai homoiksi kuviteltujen ihmisten kartteluna, syrjintänä ja pahimmillaan väkivaltana heitä kohtaan.

Myös vaikeneminen homoseksuaalisuudesta olemassaolevana asiana on homofobiaa. Homofobisen ihmisen asenteet ovat usein peräisin niistä yhteisöistä joiden kanssa tämä on tekemisissä. Niin myönteiset kuin kielteisetkin asenteet leviävät helposti.

Asenteita saadaan esimerkiksi perhepiiristä etenkin vanhemmilta , ystäviltä, harrastuspiiristä ja työyhteisöstä. Homofobisten asenteiden syntyyn vaikuttaa mm.

Homoseksuaalisista ihmisistä ja homoseksuaalisuudesta on kuultu paljon erilaisia stereotyyppisiä näkemyksiä ja mm. Maailma on hyvin heteroseksistinen, mikä on tietysti oletettavaakin. Maailma on niin heteroajatuksen kyllästämä, ettemme sitä itsekään tiedosta.

Kaikki julkinen viestintä on heteronäkökulmasta, mainonta kirkuu heteroseksiä, käytännössä kaikki palvelut on lähtökohtaisesti suunnattu heteroille, joten heteroidentiteetin omakseen kokevalla on aika hyviä samastumiskohteita kovin paljon.

Homoilla on tukena lähinnä oma ihmissuhdeverkostonsa, johon on helppo tukeutua - ja silloin voi vaikuttaa, että homot eristyvät omaan "homomaailmaansa". Välillä tuntuu siltä, että heteroseksistisessä yhteiskunnassa homo pääsee piilostaan kokonaisena ihmisenä vain kyseenalaistamalla heteromaailman - ja jopa hyökkäämällä sen lainalaisuuksia vastaan.

Se kyseenalaistaminen jää asenteeksi, ja joskus saattaa tulla esiin "väärissäkin" paikoissa. Tosin moni homoteemainen vuorosana paistaa punaisena huutomerkkinä keskustelussa - vain siksi, kun asia on yhä jonkinlainen tabu. Heteromaailma usein tulkitsee homoksi tiedetyn ihmisen ihan jokapäiväisen elämän provokaatioksi.

Monasti esimerkiksi työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan perheestä, puolisosta, viikonloppusuunnitelmista, matkoista ja elämästä yleensäkin. Kun homo avaa suunsa puolisostaan ja tämän kanssa tehdystä viikonloppumatkasta, niin jo selän takana puhutaan, että "ei se muusta voi puhua kuin omasta seksuaalisuudestaan", vaikka seksi ei keskustelun aiheena ollutkaan.

Esimerkki armeijasta viikonloppuvapaan jälkeen: Oltiin kaverien kanssa baarissa. Joo, me oltiin kanssa. Missä baarissa te olitte? On itse asiassa aika luonnollista, että samojen asioiden kanssa painiskelevat ihmiset rakentavat verkoston, ovat yhteydessä keskenään, vaihtavat tietoa ja näkemyksiä. Niin myös seksuaalisten vähemmistöjen asiaa ajavat tahot ovat tehneet.

Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään salaliitto tai salaseura, vaan ihan avoimesti toimiva verkosto, jonka toimintatavoissa tuskin minkään mittapuun mukaan on huomautettavaa. Toki joissain ääriuskonnollisia oppeja soveltavissa maissa homous katsotaan niin pahaksi asiaksi, että aiheesta on julkisesti vaiettava - rangaistuksen tai jopa hengen uhalla.

Tällöin ainoa keino on toimia "maan alla". Eräät homofobiset tahot esittävät, että homoaktivistit painostavat homoihin negatiivisesti suhtautuvia tahoja uhkauksin, kirjein ja hankkimalla tukea ulkomailta, ja väittävät, että USA: Kristillisen liiton eduskunta-avustaja Antero Laukkanen "paljasti" taanoin muistiossaan homojen kansainvälisen salaliiton, jolla olisi selkeä tavoite - homoseksuaalisuuden yleinen hyväksyntä. Laukkanen puhui homojärjestöjen toimivan hyvin systemaattisesti, ohjelmalla jossa "markkinointialan ihmiset olivat määritelleet vahvuudet, joilla homoasiaa kannattaisi ajaa".

Perinteisen perhekäsityksen romuttaminen tai muuttaminen on tuskin minkään homojen asioita ajavan tahon työlistalla. Sen sijaan homojen ja lesbojen oikeus perustaa perhe - lapsineenkin - on luonnollisesti tärkeä asia ja tavoite. Mutta herää kysymys, mikä sateenkaariperheissä on uhkaksi "perinteiselle" perheelle.

Varmaan homojenkin joukosta löytyy kourallinen ihmisiä, joiden mielestä kaikkien muidenkin pitäisi olla homoja - ihan kuin heteroidenkin joukossa on ihmisiä, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla heteroita.

Sen sijaan mitään "kaikki homoiksi" -käännytysliikettä tuskin on olemassa. Suomen perustuslaissa todetaan, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Nykyään samaa sukupuolta olevat parit voivat rekisteröidä parisuhteensa, mutta eivät heteroparien tapaan solmia avioliittoa. Ulkoinen adoptio-oikeus ja automaattinen mahdollisuus yhteiseen sukunimeen puuttuu.

Lisäksi erilliset parisuhdeinstituutiot voivat johtaa seksuaalisen suuntautumisen tahdonvastaiseen paljastumiseen, esimerkiksi siviilisäätymerkinnästä julkishallinnon lomakkeissa. Eri aikoina yhteiskunnassa erilaisia ihmisryhmiä ei ole hyväksytty.

Heihin on suhtauduttu varauksellisesti ja jopa vihamielisesti. Monet vallitsevista normeista poikkeavat ovat kohdanneet syrjintää ja torjuntaa. Yleensä syynä ovat olleet ennakkoluulot, erilaiset uskomukset ja tiedon puute, eivät järkisyyt.

Esimerkiksi vasenkätisiä ja vasenkätisyyttä on pidetty historian aikana pahana, vasenkätisyyttä jopa paholaisen aikaansaannoksena. Yhteiskuntaa voi vaatia myös suhtautumaan avarakatseisemmin jäseniinsä. Hyväksymisen kynnyskysymyksenä pitäisi olla se, aiheuttaako jonkin asian hyväksyminen laajempaa haittaa kuin hyvää.

Suvunjatkamisen "epäonnistuminen" homojen kohdalla niin usein tuntuu olevan perustelu homojen leimaamiseksi sairaiksi tai ainakin luonnon tekemiksi virheiksi. Otetaanpa käsite "Suvunjatkaminen" käsittelyyn. Kaksi näistä on heteroita, yksi homo tai lesbo. Kaikilla lapsilla on vanhemmilta saadut geenit. Kaksi heterosisarusta mahdollisesti hankkivat lapsia myöhemmin.

Kasvattavat lapsensa maailmalle aikanaan. Suku kuitenkin lisääntyy ja suvun geenit jatkavat taivaltaan. Välillä lapsiperheillä on talous ehkä tiukilla. Vain toinen vanhemmista on töissä, kun lapset ovat pieniä. Mahdollisesti tällä on samaa sukupuolta oleva puolisokin. On varaa jopa käydä matkoilla silloin tällöin.

Lisäksi sisarten lapset ovat homopariskunnalle tärkeitä, kuten usein muistakin syistä lapsettomille sukulaisille.

Heterosisaruksille homosisaruksen seksuaalisuus ei ole ollut ongelma ja he ovat hyvissä väleissä. Tällä ei tiukasti perhe-elämään sidotulla homosisaruksella on mahdollisuus tuoda tuliaisia perheellisten sisarusten lapsille matkoiltaan ja syntymäpäiville hankkia leluja tms. Ja ehkä auttaa muutenkin kuin taloudellisesti kuljettamalla lapsia vaikkapa huvipuistoissa. Näin vanhemmat saavat toivottua yhteistä vapaa-aikaakin. Ja perheen kemia pysyy paremmassa kunnossa, kun stressiä on vähemmän.

Lapset pääsevät kasvamaan tasapainoisemmassa ympäristössä. Ja kuten sanottua - suvun geenit jatkavat matkaansa. Luonnonjärjestyksestä ja muusta vastaavasta puhutaessa kannattaisi ehkä miettiä, että mikä loppujen lopuksi on luonnonjärjestys, millainen se on ja kuka sen on suunnitellut.

Ennemminkin olisi syytä ajatella, että joskus vastakkaisen sukupuolen kanssa seksiä harrastaessa saattaa käydä niin, että nainen tulee raskaaksi ja syntyy jälkeläisiä. Ei siinä sen kummempaa. Ja näemmä nämä yhtymiset aiheuttavat sen, että maailman väkiluku kasvaa kasvamistaan. Ne, jotka eivät hanki omia jälkeläisiä, eivät lisäänny. Elävät vain elämänsä - kuka onnellisena, kuka vähemmän onnellisena. Lisääntymisellä, suvunjatkamisella ja näillä asioilla ei ehkä olekaan tarkoitusta ja päämäärää, vaan asiat vain ovat edenneet niin kuin ovat.

Suku vaan jatkuu vailla sen kummempaa ja ihmeellisempää päämäärää. Luonto ei ehkä olekaan tarkoittanut mitään, vaan nykyinen tilanne on syntynyt paremminkin ihmisen luontoon mukautumisen ja sopeutumisen seurauksena. Heteroseksuaalisesti suuntautunut ehkä saa todennäköisemmin jälkeläisiä. Joidenkin näkökulmien mukaan homoseksuaalisuuden synnynnäisyys ja varsinkin suvullinen periytyminen olisi mahdoton yhtälö siksi, koska se ei tue ajatusta siitä, että elämän säilymisen kannalta "luonnollisinta" olisi kaikkien yksilöiden lisääntyminen.

Kaikissa suvullisesti lisääntyvissä eläinlajeissa esiintyy sellaista käyttäytymistä, joka johtaa lisääntymiseen. Vain silloin, kun riittävä määrä yksilöitä sukulinjassa saa riittävästi jälkeläisiä, pysyy sukulinja hengissä.

Suvulliseen lisääntymiseen johtavan käyttäytymisen ehdottomuutta ei kuitenkaan ole perusteltua liittää yksittäisen lajin kaikkiin yksilöihin. Mikäli "maksimaalista jälkeläistuotantoa" pidettäisiin määräävänä asiana "luonnollisuuden" kannalta, olisi pakko johtaa ajatus myös siihen, että jokaisen yksilön pitäisi myös lisääntyä äärimmäisen tehokkaasti.

Eri eläinlajien välillä tehokkuudessa on kuitenkin huomattavia eroja. Miksi evoluution myötä on pikemminkin käynyt niin, että monet tuottavatkin suhteellisen vähän ja vaivalloisesti jälkeläisiä? Ehkä hillitön lisääntyminen ei olekaan lajin säilymisen kannalta otollisinta, vaan lisääntymistä hillitsevät ominaisuudet sopivissa määrin ovatkin lajin menestyksen kannalta hyvä asia?

Siksi suvunjatkamisen tai lajin säilymisen kannalta homoseksuaalisten yksilöiden olemassaolo ja ilmiön perinnöllinen tausta ei ole paradoksi. Kyllä me jaksetaan toisiamme huomioida ja miksi ei jaksettaisi, me lapsettomat ja hemmotella ihan keskellä arkeakin. Niin kuin olen joskus ennenkin todennut, meillä on mielestäni täydellinen suhde.

Se vain sattuu olemaan ainakin toistaiseksi lähes seksitön. Mutta ei sentään kokonaan ilman hellyyttä. Kiinnostavaa ja koskettavaa, jälleen kerran. Vinkkasimme tähän kirjoitukseen Toimituksen blogissa! Voiko intohimoa toiseen edes olla kun on oltu vuosikausia yhdessä? Toinen on liian tuttu ja turvallinen, tylsä. Itse en koe minkäänlaista intohimoa, jännitys puuttuu.

On toisen, sen sielunkumppanin, sen ihmisen jonka kanssa joka päivä valitsee olla uudelleen, aliarvioimista jos ajattelee, ettei jännitettä voi enää olla. Tuttuus ja turvallisuus, se tylsyys, ovat kaikki vain laiskuutta. Jokaisella on haaveita ja salaisuuksia, joista ei ole koskaan kuullutkaan.

Kun kysyy ja kertoo omistaan voi löytää jotain uutta joka yö. Intohimokin vaatii työtä, onhan sen kielikuvakin tuli. Ei tyhjä pala, se tarvitsee palasen puuta ja ilmaa palaakseen suuremmalla liekillä. Meillä yli 12 vuotta yhteistä taivalta takana, ja edelleen himoitsen miestäni. Toisaalta heh, eikös aina himoita sitä, mitä ei saada: Minua riepoo niin valtavasti se, miten haluttomuus yleensä aina leimataan naisesta johtuvaksi.

Meillä on takana yhteistä taivalta lähes 10 vuotta. Viimeiset vuodet ovat olleet hyvin hiljaisia makuuhuoneessa. Tämän vuoden saldoa en kehtaa edes sanoa. Meillä ongelmat johtuvat miehen sairaudesta.

Sielu ei anna kuitenkaan lähteä. Seksi, vaikka suuri osa parisuhdetta onkin, on vaan yksi osa sitä. Lähtemällä menettäisin kaiken muun. Ja samalla antaisin ihan mitä vaan, jotta voisin kokea olevani himottu, haluttu ja pantu.

Eivät ne halut kuitenkaan mihinkään häviä. Meillä kokeiltiin testosteronilääkitystä, 3 kk pistin miehen vatsanahkaan Pregnyliä. Toiveena oli saada testosteronitasoa nostettua, mutta myös elvyttää siittiötuotanto uudelleen. Ensimmäinen onnistui, toinen ei. Jos mies olisi tutkittu aikaisemmin, niin todennäköisesti tilanne olisi eri kuin nyt lapsettomuuden kanssa kamppaillessa.

Onko teillä urologi puhunut testosteronitason vaikutuksesta miehen hedelmällisyyteen? Jos ei, niin kysy! Kirjoittamasi kuulostaa niin tutulta. Ollaan oltu yhdessä mieheni kanssa vasta 4 vuotta ja nyt viimeisen vuoden aikana seksi on pikku hiljaa kuihtunut pois peyronien taudin vuoksi.

Haluja kyllä olisi mutta mieheni kivun vuoksi se on mahdotonta. Ennen harrastimme seksiä useasti viikossa tai päivässäkin. Olemme molemmat vielä suht nuoria, alle 30 -vuotiaita. Halumme eivät ole kadonneet mihinkään, mutta nyt kun se on fyysisesti mahdotonta tuntuu että haluamme enemmän seksiä. Miehelleni on todella kova paikka ettei voi tyydyttää minua ja hän pitää koko juttua vikanaan. Itselleni seksi on ollut aina tärkeää parisuhteessa, joten aluksi seksittömyys oli tosi turhauttavaa. Toisaalta jollain hassulla tavalla tämä sairaus on lähentänyt meitä henkisesti.

Hän on sielunkumppanini ja tulemme loistavasti juttuun, meillä on samat toiveet ja unelmat tulevaisuudelle. Haluan olla hánen tukenaan ja teemme kaikkemme että voisimme saada mahtavan seksielämämme takaisin. Piti vielä sanoa ettá paljon tsemppiä teille! Hienoa että Ykkösmies uskaltautui urologin juttusille. Kuten kirjoitit, osoittaa rakkauttaan sinuun: Minullakin on kokemus suhteesta, jossa mies ei halunnut. Kyllä sitä suhdetta aika pitkäänkin kesti, kun toivoa mukamas oli.

Ankeuttavaa ja lannistavaa, kun ilta toisensa jälkeen saa pakit. Sitten sitä ei kohta edes yritä - yrittäminen ja lähestyminen muuttuu omassa mielessä inhaksi vonkaamiseksi. Toivotaan, että urologi palauttaa uroon taas teräänsä. Vai onko siis tämä haluttomuus ollut teillä aina riesana? Ilmeisesti ei, tuon kirjoituksesi viimeisen kappaleen perusteella. Voi kyllä intohimoa voi olla pitkässä suhteessa. Välillä on arkea, välillä rakastumme toisiimme uudelleen. Rakastamme koko ajan, tietysti riitelemme välillä, sitten teemme sovinnon.

On ihanaa kuhertelua ja leiskuntaa ihan muuten vain, kunhan otetaan yhteistä aikaa. Joskus saadaan olla pitkään aivan kahdestaan ilman lapsia, joskus sitä aikaa otetaan viikonloppuöinä. Lapsetkin ovat niin isoja että yhteistä jutteluaikaa alkaa jo olla arki-iltoina. Voih niin tuttu tunne. Meillä on täysin sama tilanne. Olen halunnut jo monta vuotta. Menin naimisiinkin, koska uskon että tilanne vielä joskus paranee.

Tässä tarinassa on vain yksi hirvittävän synkkä puoli: Avoin suhde olisi ollut eri asia.

GAY SEKSISEURAA LIVE SEX TARINA