Homoseksuaaliseen seksikäs mies teko penis

Kysymys ei ole kuitenkaan seksikielteisyydestä, vaan siitä että useimmat ihmiset haluavat pitää seksuaalisuutensa intiiminä yksityisasiana. Nykyisin ihmisen, erityisesti naisen, arvo mitataan sillä kuinka seksuaalisesti haluttava olet. Kristinusko sanoma on itse asiassa lohdullinen siinä, että olet hyvä sellaisena kuin olet. Seksuaalisuus on normaali osa ihmisyyttä eikä sitä pidä hävetä.

Mutta seksuaalisuuden ylikorostaminen on ihan yhtä huono asia kuin häpeä. Itse asiassa mediasta esiin pursuava kaupallinen seksi saa monen tuntemaan häpeää ja alemmuutta: Eli häpeää tunnetaan yhä, mutta eri syistä kuin ennen. Aika harva katsoo nykyään että on järkevää mennä avioliittoon siksi että saisi harrastaa seksiä. Joidenkin kohdalla se voi johtaa jopa ennenaikaiseen ja harkitsemattomaan avioitumiseen. Kuten vaikkapa pitkässä seurustelusuhteessa harrastettu uskollinen seksi?

Makuja kun on niin monia. Pohdin mielessäni mistä tämä johtuu. Olisiko seksuaalisuuden ylikorostumisellä syy-seuraussuhdetta seksuaalisuuteen kielteisellä asenteella. Pystyykö joku ilmiö sellaisessa muodossa ylikorostumaan jos sitä alunperin ei kielletä, siis "kielletyn hedelmän"vertauskuva. Itse ajattelen että tämä uskontojen fiksoituminen nimenomaan avioliittoon ainoana seksuaalisuuden toteuttamisen paikkana johtaa juurensa vain siihen että aikoinaan seksi avioliiton ulkopuolella oli melkoinen riski.

Ehkäisyä ei ollut ja naimaton nainen oli usein käytännössä kykenemätön elättämään itsenäisesti itseään. Sukujen jatkuvuus ja omaisuuksien siirtyminen taas vaati nimenomaan avioliittoa ja aina tunnettua isää lapselle. Tästä sitten on myöhemmin johdettu kaikenlaisia kauniita selityksiä sille miten seksi on nimenomaan erityisen hyvää ja kaunista juuri avioliitossa. Tällä on haluttu oikeuttaa kanta myös sen jälkeen kuin nämä aikaisemmat varsinaiset syyt seksin rajaamiseen avioliittoon ovat lakanneet olemasta yhteiskuntien muuttuessa ja ehkäisyn tullessa kaikkien ulottuville.

Jos yksittäinen pari haluaa seksinsä omasta vapaasta tahdostaan rajoittaa vain avioliittoon, siinä ei ole mitään kielteistä. Sen sijaan jos tämä pari näkee aviollisen seksin olevan ainoa oikea ratkaisu kenellekään, se on kielteisyyttä.

Tai jos kaikkia sitoo tällainen käsky. Kaipaan niitä vanhoja aikoja, jolloin muitakin arvoja oli esim. Maija on kaunis - seksuaalisesti viehättävä, Mari on taitava laulaja - musikaalisesti viehättävä, Anne on hyvä leipuri - kädentaidoissa viehättävä.

Nykyään huomio kiinnittyy korostuneesti vain ulkokuoreen kaiken muun kustannuksella. Toki kaikki eivät ole näin kapeakatseisia, mutta vallitseva mielipide on kyllä kallistunut ulkonäön suuntaan. Ja epäilen, ettei pienin vaikuttaja ole media. Muistakaamme, että ihmiset voivat olla monella tavalla kauniita.

Ulkomuoto näkyy ensimmäisenä, mutta moni muu asia voi tuoda suhteeseen paljon enemmän onnea: Vielä toisin oman näkökulmani seksuaalisuuteen. Esimerkiksi uskonyhteisöt, joissa ollaan seksuaalisesti vapautuneempia, saatetaan nähdä kristinuskoisten silmin "vastuuttomina" tai "lapsellisina". Mutta seksuaalisuus on osa ihmisyyttä. Mielestäni kaikista lapsellisinta on "pelätä" seksuaalisuutta, siten ettei siitä voida avoimesti puhua.

Seksuaalisuus on osoitus siitä, että olemme aikuisia. Näitä asioita pelkäävät taas ovat jäänet henkisesti hieman keskenkasvuisiksi.

Sinustako on vain 2 tahtoehtoa seksitavoissa? Siis avioliittoon odottaminen, ja ääretön irstailu? Olen elänyt avoliitossa onneksi runsaalla ja terveellä seksielämällä n.

Naimisiin ei voi mennä, koska työnantajamme ei salli avioparien toimia työpareina. Mitä irstailua siinä on? Ei minulle ole vanhempieni jutut mitään häpeän tunteita aiheuttaneet.

Kyllä minua vanhempani jopa huorittelivat, ei ehkä ihan sillä sanalla, mutta sitä he tarkoittivat. En ollut äitiinikään yhteydessä vuosikausiin, mutta kun hän sitten sairastui, aloin käydä hänen luonaan ja hoidella asioita, koska hänellä ei enää muisti pelannut ja hän tarvitsi kaikenlaista apua. Vanhat kiukut unohtuivat kun näin hauraan äitini ja kun hän nykyisen mieheni otti avosylin vastaan. Seksuaalinen vapaamielisyys on saanut aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Seksi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Ja nykyisin seksistä on tullut yhä enemmän isäntä kuin renki. Seksiä tyrkytetään joka tuutista ja niin televisio kuin mainosmaailmakin ovat täysin kaupallisen seksin läpitunkemia. Seksuaalinen halu ja miesten ja naisten välinen vetovoima ovat toki maailman luonnollisimpia asioita ja hienoja olemassa, mutta nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa se on saanut yhä enemmän pakkomielteenomaisia piirteitä.

Nykyisin ajatellaan että jokaisella on velvollisuus seksuaaliseen nautintoon. Mutta mitä liberaalimpaa suhtautuminen seksiin on, sitä enemmän on niitä ihmisiä, jotka eivät pärjää kovenevassa kilpailussa.

Ihmiset jakautuvat voittajiin ja häviäjiin. Seksuaalinen liberalismi on tuonut ihan uudenlaisia paineita miehille. Miehiltä vaaditaan huomattavia seksuaalisia suorituksia, peniksen kokoa arvostellaan ja mitä enemmän miehellä on kaatoja sitä kovempi jätkä hän on toisten miesten kuin naistenkin silmissä. Mies joka ei pärjää tässä kisassa joutuu armotta luuserikastiin ja vaikka hänessä olisi kuinka paljon muita hyviä ominaisuuksia, niin seksin saamattomuus leimaa hänet ikuiseksi epäonnistujaksi.

Yksinäisiä miehiä on enemmän kuin koskaan. Toisaalta miehet jotka onnistuvat olemaan seksipetoja alkavat yhä enemmän näkemään naiset esineinä ja heidän on koko ajan vaikeampi sitoutua ihmisuhteisiin ja kunnioittaa ja luottaa yhteenkään naiseen. Yhden naisen rakastaminen tulee heille aina vain vaikeammaksi ja vanhemmiten he kyynistyvät ja halveksivat naisia ja perhe-elämää. Loppujen lopuksi eivät naisetkaan ole voittajia tässä kilpailussa. Naisilla menee hyvin niin kauan kun ovat nuoria ja nättejä, mutta ikääntyminen pudottaa heidät nopeasti maan pinnalle.

Moni ex-kaunotar on hyvin katkera vanhemmiten. Naiset ovat kuitenkin itse syypäitä siihen että heidän arvonsa laskee, koska he nuorina tekevät ehdoin tahdoin itsestään seksiobjekteja. Ja mitä enemmän naiset pukeutuvat ja käyttäytyvät kuin seksiobjektit, sitä enemmän miehet kohtelevat heitä sellaisina. Ja mitä virkaa on rupsahtaneella seksiobjektilla? Vanhaan aikaan vahva avioliittoinstituutio suojeli naisia niin että vanhennuttuaan heitä kuitenkin arvostettiin äiteinä ja vaimoina eikä mieheltä hyväksytty sitä että vaihtoi lastensa äidin nuorempaan, koska nainen nähtiin silloin ennen kaikkea vaimona, äitinä ja isoäitinä eikä bikinibeibenä, jonka elämäntehtävä on olla mahdollisimman seksikäs.

Ja kun naiset kokevat, että miehet näkevät heidät ennen kaikkea seksiobjekteina, myös heidän kunnioituksensa ja luottamuksensa miehiin horjuu ja pian he alkavat ajatella että kaikki miehet ovat epäluotettavia sikoja. Seksuaalinen liberalismi on riistäytynyt käsistä ja johtanut ihmisuhteiden pirstoutumiseen. Avioerot ja pettäminen parisuhteessa ovat huomattavasti lisääntyneet ja perheet hajoavat.

Uusperheet toimivat usein paljon huonommin kuin ydinperheet ja lapset ovat yksi ryhmä, joka maksaa kovan hinnan seksuaalisesta vapaamielisyydestä. Myös inhimmillinen häveliäisyys on kadonnut. Siinä missä ennen vanhaan seksuaalisuutta pidettiin intiiminä yksityisasiana, nykyään suorastaan kilpaillaan siitä kuka uskaltaa olla rohkein ja näyttää eniten paljastaa pintaa ja revitellä auki seksielämänsä yksityiskohtia.

Mikään ei ole enää pyhää. Lapsetkin oppivat pienestä pitäen kaikki aikuiselämän raadolliset yksityiskohdat. Toisin sanoen seksuaalinen vallankumous meni liian pitkälle. Ihmisen seksuaalivietti on niin vahva, että sen aisoissa pitämiseksi on hyvä olla olemassa pelisääntöjä.

Nyt näitä pelisääntöjä on koko ajan vähemmän ja seksistä on tullut dominoiva isäntä sen sijaan että se olisi hyvä renki. Me emme enää hallitse seksiä, vaan se hallitsee meitä. Pidin kommentistasi, olet oikeassa siinä, että seksuaalisuus on riistäytynyt käsistä. Olen huomannut viimeaikoina katsovani paljon mieluummin brittiläisiä kuin amerikkalaisia tv-sarjoja.

Mietin mistä tämä johtuu, ja tulin siihen lopputulokseen, että brittisarjoissa on panostettu enemmän juoneen kuin amerikkalaisissa, kun amerikkalaisissa taas painotus kohdistuu visuaaliseen ilmeeseen enemmän kuin brittiläisissä. Mieti kommentissasi ainoastaan tuota kohtaa "nainen aiheuttaa itse sen, että häntä kohdellaan seksiobjektina". Luuletko, että naiset vapaaehtoisesti meikkaavat, laihduttavat, laittautuvat? Olen havainnut tyttöporukoissa, että ne laittautuvimmat "seksiobjektit" ovat useimmin itsetunnoltaan heikoimpia.

Heitä, jotka hakevat miesten huomiota. Ja lopulta, kuka todella viihtyy pintaliitäjien seurassa, on se sitten meikkineiti tai machomies? Tosiaankin median olisi aika vaihtaa ihanteita. Itse ajattelen että mediassa oleva seksin ylikorostaminen on lopulta kuitenkin sitä "pintakuohuntaa".

Se peittää alleen sen että valtaosa ihmisistä elää ihan tavallisissa suhteissa seksistä sen oman kumppaninsa kanssa nauttien. Ei siinä omassa suhteessa tarvitse sina olla mikään huippumalli tai seksin kuningatar kelvatakseen toiselle. Kyllä kypsä aikuinen tajuaa että media tarjoaa kiiltokuvia joilla ei ole paljoakaan tekemistä todellisuuden kanssa.

Tietysti on niitä jotka sitten hakevat aina uutta nuorta ja nättiä. Mutta niin on ollut aina. En minä usko että se seksielämä on menneinäkään aikoina aina niin auvoista ollut. Tuskin aikaisemmin on ollut samalla tavalla yleisesti hyväksyttyä olla seksuaalinen myös vanhempana luin on nyt. Kyllä ennenkin oli paljon huonoa seksiä ja ongelmia sekä pettämistä, ne vain jäivät piiloon kun asioista ei ollut tapana puhua.

Kaikella seksuaalisuuden ylikorostuneisuudella on tiettyjä päämääriä kulttuurissamme. Ei missään tapauksessa nykyistä ahdasmielistä perusrakennetta vastaan. BB, nuuhkaisut ja tunteet, kauniit ja röhkäilevät, niiden ja kaikkien mainosten tarkoitus on synnyttää ostohaluja.

Kondomit ovat vaarallisin asia katolilaisille. Niillä on käsitys oikeasta vaarasta, kortsut uhkaisivat järjestystä, jos kaikki ei tähtäisi ostotapahtumien tekoon, alitajuntaa muokkaamalla. Nimimerkki "Epämiellyttävä totus" kuulostaa petteri haipolalta tai siltä toiselta kiihkohihulta, paavolalta tms. Mutta miksei poitsut uskalla kirjoittaa enää omilla nimillään?

Ihan yks yhteen on teksti kuin heidän plökeissään. BB ja BB Jos et olis "totus" maininnut Big Brotheria niin kirjoitukses olis voinut olla hyvinkin vuodelta , kun lättähatut valtasivat Suomen ja elävien kuvien teatterissa pahennusta herätti toinen julkea BB eli Brikitte Bärdöö.

Bärdöö kirvoitti varsinkin niiden miesten paheksunnan, jotka sitten näkivät Brikitistä märkiä unia, että kykenivät jotenkin hoitamaan aviollisen velvoitteensa lauantaina, saunan jälkeen ja pimeässä.

Tuskin ne naiset olisivat halunneet ukkojensa kanssa elää, mutta oli pakko kun rahapussi oli miehen taskussa ja mies antoi talousrahaa, ja mäkätti että mihin tästä on markka hävinnyt. Taasko sitä piti ostaa shampoota kun viime jouluna juuri ostetttin.

Tartte joka viikko saunassa käydä. Kuitenkin ne kokeilee seksiä. Näen kirjoituksessasi kaksi ongelmaa: Huomiosi moraalin rapistumisesta ei ole uusi, vaan lähes samoilla sanoilla paheksuttiin asioita kun e-pillerit tuli markkinoille ja nuorisokulttuuri tuli Suomeen, ja Elvis vatkasi lanteita niin, että pelättiin, että tytöt alkavat pian ajattelemaan esiaviollista seksiä ja unohtavat tulevan osansa lapsentekokoneina.

Onko nykyajassa vain huonoja asioita ja menneissä vain hyviä puolia? No, näkökulmasta riippuu, kellä on asiat olleet paremmin ja kellä ei. Sinusta ilmeisesti naisilla oli asiat ennen hyvällä tolalla ihan vain sen takia, että naisen ei tarvinnut pelätä rupsahtamista, kun oli joku, joka huolii sosiaalisen kontrollin vuoksi vain pakosta vanhanakin? Minusta tosi hupaisa että oletat sen olevan naisten pelko, oikeasti.

Jossain Hollywoodissa ehkä, tai niillä joilla se liittyy elantoon. Suurin muutos sieltä luvulta lähtien on ollut ehkäisyn kehittyminen, joka sekä pikku hiljaa alkoi vapauttaa naisia raskauden pelosta. Seksi oli aiemmin nautinto vain miehelle, ja naiselle se oli ahdistuksen ja pelon asia.

Siksi voi luulla, että ihmisluonto on jotenkin olennaisesti muuttunut. Moni asia, joka on ollut ennen tabu, on noussut ihan yleiseksi keskustelunaiheeksi. Luepa vaikka teos vastentahtoisista raskauksista ja aborteista vuodelta , niin näet mitä se arki hyvin monen kohdalla oli: Naisen taloudellinen riippumattomuus miehestä mahdollisti myös sen, että hänen ei tarvinnut enää kitua huonossa avioliitossa, jota lapset joutuivat katsomaan tätä vierestä, kun oli pakko.

Suomalaiset naiset hankkivat koulutuksen, tai yrityksen millä elätetään itsensä sitten "rupsahtaneenakin", ja varsinkin yksinhuoltajina, kun isät haluavat elääkin sinkkuna, kun lapsiarki oli liian vaativaa. Miehiltä minustakin vaaditaan nykyään enemmän panostamista kuin ennen joissakin asioissa, mutta jotkut muut paineet on tyystin hävinneet, eli miehen ei tarvitse enää elättää koko perhettä yksin eikä hankkia omaisuutta tai edes työpaikkaa ja koulutusta ennen perheen perustamista ja parisuhdetta.

Tämä on tätä yksilöllisyyden aikaa, joka kuten sanot, on myös tätä jälkimodernia pirstoutumista ja uusien vapaaehtoisten yhteisöjen muodostumista suurten ydinperheiden tilalle ja rinnalle. Ja sateenkaariperheet on uusi ilmiö sekin, kun saa ilman kriminalisointia olla sitä mitä on.

Seksista puhutaan enemmän kuin ennen, ja seksi on vapaampaa naisille kuin ennen, siinä suurimmat muutokset minun mielestäni seksikäyttäytymisessä. Kun halusin vain taustoittaa kirjotustasi, kun tuntui että sinulla on vaikutelma kuin tämä kaikki moraalittomuus olisi pudonnut taivaalta tai syntynyt itsestään.

Jospa vielä sitten tästä seksiasista vielä. Minusta syyllistyt nimimerkki "Epämiellyttävä totus" itse tuohon naisten arvon määrittämiseen ulkoisten seikkojen ja iän perusteella, kun esität, että naisen elämäntehtävä on olla vaimo, äiti ja isoäiti ja se arvo laskee kun ulkonäkö rupsahtaa ja että nainen olisi tästä syystä mielestäsi onneton.

Et puhu ensisijaisesti naisesta yksilönä, vaan määrität naiseuden muiden, ja muiden suorittaman arvostuksen kautta. Kyllä minä naisihmisenä ainakin arvotan ja arvostan itseäni ja muita ihmisiä ulkonäön ja iän sijaan muilla mittareilla, kuten sosiaalisten taitojen, persoonan mielenkiintoisuuden, lahjakkuuden ja älyllisyyden perusteella.

Otan kaksi upeaa esimerkkiä, Lenita Airisto ja Aira Samulin. Molemmat huitelee vanhusiässä, missä iässä monet vähintään makaa jo letkuissa. L ja A on olleet kauniita ja menestyviä naisia ja ovat sitä vieläkin, ja älykkäitä ja positiivisia ja mikä parasta molemmilla leikkaa paremmin kuin joillakin kolmikymppisillä, kadehdittavaa. Onko nämä naiset sinusta muka jotenkin säälittäviä? Ensisijassa on kyse siitä, että jos ei nainen tai mies arvosta itse itseään, ei sitä kyllä muutkaan tee.

Ja on aivan sama, mitä muut sitten ajattelevat, jos itse tuntee olevansa hyvinvoiva ja onnellinen. Mutta sinä koet, että se onnellisuus tulee vain sen kautta, miten muut sitä onnellisuutta naiselle suovat, ulkonäön tai äitiyden jne kautta.

Koostuuhan naisten elämä muustakin! Mummot reissaavat ja ovat aktiivisia ja määrittelevät itse arvonsa ja ihmiset identifioi itsensä kukin omalla laillaan. Minusta kirjoituksesi kertoo vain siitä, miten näet itse naiset lähipiirissäsi ja muuten. Eivätkö tuntemasi naiset ole tehneet muuta kuin lapsia? Tajuan kyllä, jos uskonnollinen mies identifioi naisen vain miehen jatkona, itseään alempana - olipa nainen sitten professori, suuryhtiön johtaja, Nobel-palkittu rauhanaktivisti, nero tai bestseller-kirjailija ja mies olisi pelkkä kotona katkerana koneensa ääriessä Raamattua siteeraava 80 äo-pisteen ummehtunut, alemmuudentuntoinen ja vastenmielinen örkki, joka ei ole saanut elämässään aikaiseksi yhtään mitään, saati että olisi ollut onnellinen.

Häveliäisyys on aika paljon kadonnut mielestäni onneksi , se on totta, ja seksistä on tullut julkinen mainosväline myydä melkein mitä tahansa, että välillä vähän tympäisee. Mutta seksillä myydään tavaraa miehille. Mutta kaikki eivät löydä rakkautta eivätkä puolisoa.

Pitäisikö heidän lyhyen elämänsä aikana luopua seksistäkin? Mitä pahaa on kahden aikeuisen ja vapaaehtoisen välisesä seksissä, eihän se loukkaa ketään? Tuskin seksipalveluitakaan olisi, jos ei kukaan niitä käyttäisi.

Mutta prostituutio ja seksillä myyminen ole mikään uusi ilmiö, vaan se on näkyvämpää kuin ennen. Prostituutiopalveluja käyttivät vain esim. Se oli osa yhteiskuntaa, joka hyväksyttiin. Mutta eihän näistä missään rouvasväen kahvikutsuilla tietenkään puhuttu, kun seksi katsottiin naisille sopimattomaksi ja kunnollisen naisen tuli nähdä seksi vain lastenteon vastenmielisenä puolena.

Nainen joka nautti seksistä, oli huono nainen. Nykyään niillä rouvasväen kahvikutsuilla ostellaan seksileluja ja seksiasuja. Mummot, äidit ja vaimotkin, saati ne, joita et lue naisiksi: Seksistä ja seksikkyydestä on tullut siis tasapuolisempaa ja näkyvämpää, se sallitaan naisillekin ja myös samaa sukupuolta oleville ainakin meillä vapaissa kulttuureissa. Lapsia tulisi suojella seksiltä ja seksuaalistamiselta. Mutta pedofiilejakin on ollut aina, ja idän joissakin valtioissa pedofilia on edelleenkin sallittu ja lapsimorsiamia myydään, kuten Lähi-Idässä on ollut tapana myös Raamatun aikana.

Joillakin konservatiivisilla uskoville seksuaalisuus ja seksi on tabu josta ei saisi edes puhua. Empatiakyvyn ja eläintiedon yhdistyminen myös rikastuttaa kokemusmaailmaamme, kun opimme näkemään ympärillämme enemmän.

Yksi ihminen näkee kaksi naakkaa istumassa aidalla. Toinen huomaa niiden sukivan vuorotellen toistensa niskahöyheniä.

Kolmas tietää katsovan parisuhdetta, jossa yksilöiden välinen kiintymyksen tunne pitää ne yhdessä vuodesta toiseen. How to Write a Lot. Lyhyen kirjoitusoppaan pointtina on, että kirjoittaminen onnistuu, kun sille varaa säännöllistä aikaa. Ihmiset onnistuvat tekemään säännöllisesti kaikenlaista, kuten viemään roskia, ulkoiluttamaan koiria, opettamaan ja kuntoilemaan. Miksi kirjoittaminen olisi erikoistapaus? Kirja on suunnattu akateemisille psykologeille ja sisältää neuvoja muun muassa journaaliartikkeleiden kirjoittamiseen ja erilaisten yliopistotöiden priorisoimiseen.

Periaatteet ja psykologiset mekanismit koskevat kuitenkin kaikkia kirjoittajia. Silvian sankari on viktoriaanisen ajan suosittu romaanikirjailija Anthony Trollope, joka julisti, että kolme tuntia päivässä on kirjoitusaika, joka riittää absoluuttisesti kaikkiin tarpeisiin. Trollope kirjoitti kolme tuntia päivässä, kävi päivätöissä postissa ja teki laskutavasta riippuen noin kirjaa. Miller on yksi niistä kirjailijoista, joista ei saa mitään irti, jos vain luettelee tavanomaisen rimpsun: Joo, niinhän se on, mutta ei kielteisten adjektiivien listaaminen ole mitään nokkelaa kirjallisuuskritiikkiä.

Jotkut taiteilijaromaanit vanhenevat ja elähtävät. Kravun kääntöpiirissä on erilaista voimaa, joka syntyy siitä, että kirja ei pyöri Millerin egon ympärillä vaan kulkee aisteja pitkin hitaasti homehtuvaan maailmaan. Toki kirjassa ryypätään, kirjoitetaan ja naidaan Pariisissa. Jos aloittaa rummuilla, on päätettävä dynamiitilla tai TNT: Eurooppa — keskiaikainen, groteski, hirmuinen: Sen sijaan Amerikka tuhoaa maailmaa aktiivisesti: Amerikka on tuhon inkarnaatio.

Amerikka vetää koko maailman mukanaan pohjattomaan kuiluun. On jotain säädytöntä menneisyyden rakastamisessa joka päättyy leipäjonoihin ja pommisuojiin. Jotakin säädytöntä siinä henkisessä huijauksessa joka sallii jonkun idiootin pirskottaa pyhää vettä paksujen berttojen ja taistelulaivojen ja räjähdysaineiden päälle. Tähän asti minun ideani tehdessäni työtä itseni kanssa on ollut päästä eroon kirjallisuuden kultakannasta. Minun ideani lyhyesti sanoen on ollut esittää tunteiden ylösnousemus, kuvata ihmisolennon käyttäytymistä ideoiden stratosfäärissä, se on deliriumin pihdeissä.

Kari Hukkilasta on tullut yksi vuoden lempikirjailijoistani. Ensin törmäsin Long Playn upeaan esseeseen jäätyneestä historiasta , ja sen jälkeen oli pakko lukea tämä viime vuonna ilmestynyt essee- ja keskusteluromaani. Tuntuu käsittämättömältä, että Tuhat ja yksi on vain sivuinen.

Kirja on kuin klovniauto, niin paljon siihen mahtuu pieneen tilaan. Taustalla on kertojan välirikko persuilemaan ryhtyneen sukunsa kanssa jytkyvaalien alla Kertoja yrittää vetäytyä mökilleen työstämään tekstiä puolalaisesta vuotiaana gulagille joutuneesta Gustaw Herlingistä.

Kaatuneet puut estävät mökkirauhan, ja kertoja lähtee Roomaan vanhan ystävänsä luokse kuuntelemaan juttuja etiopialaisesta paperittomasta. Herlingin leirikokemukset ja nykyisten paperittomien elämät Euroopassa, Wittgensteinin itsemurhahakuisen ankara elämä, Gunnar Björlingin asuminen Kaivopuiston entisessä saunassa, Gunnar Aggen lääkäriretki Etiopiassa luvulla, Napoli ja Vesuvius, rajavalvonta, erilaiset tarkkailupaikat tähystystorneista tuhka-arkistoon, vapauden luonne ja ajattelun voima tai voimattomuus.

Kirja tuo mieleen, että filosofian tarkoitus on alueesta irtautuminen, deterritorialisaatio. Siksi filosofia kukoistaa nimenomaan vapaissa kaupungeissa:. Ajattelun päämäärä on auttaa ihminen pois provinsiaalisista olosuhteista, riippumatta siitä, muuttaako pois maasta vai muuttaako omia henkisiä olosuhteitaan. Jotkut kirjat ovat minulle mahdottomia tai erittäin vaikeita lukea syistä, joita en ymmärrä.

Esimerkiksi McNeillien Verkottunut ihmiskunta on historiankirja, jota en ole koskaan pystynyt lukemaan loppuun asti, koska saan niin kovan selittämättömän hengenahdistuksen sitä lukiessani. Tuhat ja yksi pudotti silmäni riveiltä jatkuvasti. Tekstiä oli jostain syystä vaikea seurata, vaikka se on yksinkertaista ja sinänsä helppoa.

Täältä voi paeta, mutta tänne päätyy aina takaisin. Koko ajan tulee vastaan uusi vuoden paras romaani. Tämä on villi kirja. Literally show me a healthy person on periaatteessa romaani, käytännössä jotain omaelämäkerrallisen aforismikokoelman ja Twitter-syötteen väliltä. Seksiä, huumeita ja surua. Spermaa joka toisella sivulla.

Jos Henry Miller olisi itseironinen nainen. Tuo mieleen Bret Easton Ellisin Alta nollan. Kirja on lyhyydestään huolimatta erittäin raskas. En haluaisi olla missään tekemisissä kertojan kavereiden kanssa. Elämä on helvetti ja ennen pitkää aurinko sammuu.

Luennot ovat mahtava aarreaitta ja niitä on helpompi seurata kuin esimerkiksi vuosien kuivempaa turvallisuus, alue, väestö -luentosarjaa. Ranskalaiseen tapaan Foucault kuitenkin esittää pointtinsa niin tiiviisti, että niiden aukikerimiseen voisi käyttää koko tutkijanuransa. Tuttuun tapaan Foucault asettaa tehtäväkseen selvittää, miten erilaiset valtasuhteet tuottavat subjekteja tietyissä historiallisissa olosuhteissa. Hän yrittää selittää vallan mekanismeja alhaalta käsin.

Ei siis lähdetä siitä, mikä on suurta ja selkeää, kuten esimerkiksi valtion, yhteiskunnan tai kansan käsite. Sen sijaan lähdetään siitä, mikä on sekavaa, hämärää, pientä, marginaalista ja kiistanalaista. Foucault etsii modernin historian ja oikeuslaitoksen alkuperää fyysisestä voimasta, sattumanvaraisista tapahtumista, kapinoista, liittoutumista, voitoista ja häviöistä. Perinteinen historiantutkimus näki tapahtumien näennäisen kaoottisuuden alla jonkinlaisen pysyvän rationaalisuuden ja oikeudenmukaisuuden, esimerkiksi vapauden laajenemisen, kansojen itsenäistymisen tai kapitalististen markkinoiden etenemisen.

Foucault sen sijaan näkee tapahtumien näennäisen selkeyden ja yksinkertaisuuden alla öisen taistelunjumalan, jonka väkivalta tuottaa katkoksellista kaaosta. Foucault liikkuu pois suvereenin ja oikeuden kaltaisista abstrakteista ja valmiista käsitteistä. Länsimainen valtateoria ryhmittyi perinteisesti aina kuninkaan suvereenin ympärille joko puolustaakseen tämän vallan absoluuttista oikeutta tai perustellakseen vallan rajoittamista.

Tavoitteena oli määrittää suvereenin legitiimi oikeus ja alamaisten velvollisuus totella. Hän painottaa alistamista kaikessa sen brutaaliudessa ja salamyhkäisyydessä. Foucault yrittää osoittaa, että oikeus on alistamisen ja alistamissuhteiden kuljettamisen väline. Alistaminen viittaa tässä moninaisiin ja monimutkaisiin herruussuhteisiin, ei vain suvereenin ja alamaisten suhteeseen.

Sen sijaan että aloittaisi vallan subjekteista, Foucault aloittaa itse valtasuhteesta ja tarkastelee, kuinka suhde määrittää niitä termejä, joihin sitä sovelletaan. Hallitsevassa liberalistisessa ajattelun kehyksessä tyypillinen tapa käsitellä valtaa lähtee subjekteista, jotka ikään kuin omistavat valtaa. Valta käsitetään ikään kuin kauppatavaraksi, yksityisomaisuudeksi, jolla on omistaja ja jota voidaan vaihtaa.

Tässä käsityksessä valta voidaan luovuttaa pois myös sopimuksella, kuten yhteiskuntasopimusteorioissa tehdään. Marxilaisessa perinteessä vallan tarkoitus puolestaan on talouden toiminnan turvaaminen ja alistavan luokkasuhteen uusintaminen. Se on siis toissijaista suhteessa talouteen, mutta se käsitetään joka tapauksessa talouden kautta. Miten tarkastella valtaa voimien välisenä suhteena ja kamppailuna?

War is the motor behind institutions and order. In the smallest of its cogs, peace is waging a secret war. To put in another way, we have to interpret the war that is going on beneath peace; peace itself is coded war. We are therefore at war with one another; a battlefront runs through the whole society, continuously and permanently, and it is this battlefront that puts us all on one side or the other.

There is no such thing as a neutral subject. Sodan perspektiivi tarkoittaa, että se mikä näyttää oikeudelta, lailta tai velvollisuudelta vallan näkökulmasta, näyttää vallan väärinkäytöltä, väkivallalta ja riistolta alistettujen näkökulmasta. Länsimainen poliittinen teoria on Hobbesista alkaen pyrkinyt piilottamaan tämän sodan perspektiivin ja kytkemään sodankäynnin lakiin ja sopimukseen:.

It is this discourse of struggle and permanent civil war that Hobbes wards off by making all wars and conquests depend upon a contract, and by thus rescuing the theory of the State. Diggersien kaltaiset liikkeet tajusivat kuitenkin jo varhain, että lait, valta ja hallitus ovat sodankäyntiä. Siksi kapinoiminen esivaltaa vastaan ei ole mitään kuvitellun yhteiskuntarauhan tuhoamista, vaan kapina on vastaus sotaan, jota hallitus käy jatkuvasti. Yhä uudelleen tämän sodankäyntiä korostavan kapinallisen poliittis-historiallisen ajattelun radikaalius yritetään ottaa haltuun, ensin filosofis-juridisella diskurssilla, sitten dialektiikalla ja lopulta analyyttisella filosofialla vaikka Foucault ei juuri käsittelekään lukua.

Sitä ennen oli erilaisia tieteita, tietoja ja filosofisia järjestelmiä. Nyt erilaiset tiedot organisoidaan kurinpidolliseksi järjestelmäksi, joka tukee hahmottuvan kapitalistisen — sana, jota Foucault ei käytä — yhteiskunnan kurinpitoa. Biovallan syntyminen oli hidas mutta dramaattinen siirto tässä länsimaisessa sodankäynnissä.

Hallitukset alkoivat tarkkailla syntymien ja kuolemien välistä suhdetta, väestön uusiutumisastetta, hedelmällisyyttä, elinikää, kuolleisuutta ja näiden kytköstä talouteen.

Erityisesti syntyvyyttä alettiin kontrolloida. Biopolitiikkaa toimii ennusteilla, tilastollisilla arvioilla, yleisillä mittauksilla ja normeilla. Tavoitteena on puuttua väestön tilaan yleisellä tasolla, pitää yllä keskiarvoja ja kompensoida variaatioita. Kyse ei ole enää yksittäisen kehon työstämisestä, kuten kurivallassa, vaan tasapainon ylläpitämisestä populaatiotasolla. Foucault kääntää keskustelun rasismista nurin päin kiinnostavalla tavalla.

Tässä kamppailussa ei ollut kyse rodusta biologisessa mielessä eikä kansasta nationalistisessa mielessä. Puhe rotujen kamppailusta toimi historiallis-poliittisena vastadiskurssina sille hallitsevalle vallan diskursille, joka korosti hallinnon poliittista jatkuvuutta ja harmonisuutta aina antiikin Roomasta lähtien. Kumussa on julkaistu perinpohjainen kommentaari aiheesta. Ylipäänsä biologinen idea rodullisesta puhtaudesta on moderni. Rasismi on rajan asettamista: Rasismi perustelee oikeuden tappaa, ja tappaminen tarkoittaa myös kuolemalle altistamista, kuolemanriskin lisäämistä, poliittista kuolemaa, karkottamista, eristämistä jne.

Natsit ovat tämän rasistisen valtiokehityksen — sekä biovallan ja modernin suvereeniusajattelun — looginen ääripiste: Luentosarjan lopussa Foucault heittää ilmaan vielä kaksi kiinnostavaa ajatusta. Ensinnäkin rasismi on sisäänrakennettuna sosialismiin. Sosialismi nimittäin ottaa valtion funktion täysimääräisenä eikä arvostele biovaltaa. Sosialismissa valtion tehtävänä on edelleen kontrolloida ja hallita elämää ja hillitä sen sattumanvaraisuutta.

Niinpä sosialistinen valtio on yhä valtio, jonka on toteutettava oikeutta tappaa ja asettaa ihmisiä arvojärjestykseen. Toiseksi Foucault löytää nykyajasta kaksi vallan äärimmäistä muotoa. Ydinpommi on absoluuttinen suvereeniuden muoto. Jos suvereenius tarkoittaa valtaa päättää kuolemasta, ydinaseen omistaminen tarkoittaa valtaa päättää kaiken elämän kuolemasta, myös vallan itsensä kuolemasta. Biologiset aseet ja geeniteknologia puolestaan muodostavat biovallan äärimmäisen muodon, koska niillä voidaan elämän rajoittamisen lisäksi muunnella ja tuottaa kokonaan uudenlaista elämää.

Vihan ja katkeruuden esseet. Vihan ja katkeruuden esseet on edelleen kaunis ja vimmattu kirja. Samaan aikaan se on mätä paska. Se on kaunis, koska siinä on aristokraattisia lauseita ja affektiivista mielenmaisemien maalailua.

Se on vimmattu, koska siinä on aggressiota ja itsekritiikitöntä ölinää. Se on mätä, koska se on täynnä porvarin haaveilua menetetyistä synnynnäisistä etuoikeuksista. Se on paska, koska se koostuu ylimielisestä moralistisesta saarnaamisesta ja syyllistämisestä. Nylén kuitenkin myönsi Twitterissä, että mitä tulee tuohon kirjaan, arvostelu pitää paikkaansa. Luen melkein kaiken mitä Nylén kirjoittaa. Joka kerta toivon, että saisipa hänestä juurittua kaiken tylsän kristillisen roinan: Jeesus, Jumala, Baudelaire, kaikki vaan viemäristä alas.

Ekofasismia ajava Linkola ja aristokratiasta haaveileva konservatiiviesseisti solahtavat funktionaalisesti samaan lokeroon. Kumpikaan ei haasta kapitalismin kuolemanhakuista spiraalia. Tekijä, lukija ja kansallinen yksilö. Goethen proosa porvarillisen yksilöllisyyden tuottamisen välineenä. Selkeästi kirjoitettu gradu, jota luin Nylénin esikoisesseitä vasten. Gradussa yksilö-kansakunta-yhteiskunta-valtio-sommitelman syntyyn liittyvä kritiikki tulee paljon perustellumpana kuin Virenin ja Jussi Vähämäen Seudussa joka ei ole paikka, jossa monet osiot ikään kuin droppailevat biittejä taustoittamatta tai perustelematta.

Omistan Goethen kootut teokset mutta olen lukenut vain osan Faustista ja Nuoren Wertherin. Tämän jälkeen ei ehkä tarvitsekaan lukea lisää…. Millaista on olla Matias Riikonen? Miltä pitää tuntua, että ryhtyy kirjoittamaan tällaisia kirjoja?

Aikaisemmin tänä vuonna lukemani Kiertorata ja Suuri fuuga ovat kielellisesti harvinaisen virtuoosimaisia suomenkielisiä kirjoja.

Lauseiden ja sommittelun taitavuus tukevat niissä hahmojen voimaa ja kerronnan selkeyttä, millä tarkoitan lähinnä sitä, että kirjoittajalla eivät nouse kyvyt päähän eikä hän kikkaile itseään ulos. Riikosen esikoisromaani on tässä mielessä paljon vaikeampi eläin. Kirja kertoo koulurakennukseen liittyvistä ihmisistä ja lokeista, ja kertojat vaihtuvat jatkuvasti eikä heillä ole juuri nimiä. Varoittamatta niin kuin aina latu nousee pystyyn.

Lyön sauvaa hankeen ja raastan itseäni ylös. Pelkään, että lihakseni pettävät ja valahtavat veltoiksi. Se on sanomaton taakka. Koko elämän yksinäisyys ja lihapiirakat.

Herätä sihen, että kaikki olikin unta. Uskotella itselleen olevansa kone. Jos jaksaa hiihtää umpihangessa, voi löytää aarteita, kuten oppilaisiinsa tuskastuneen opettajan monologin:. Miltä on opettaminen tuntunut? Vitun pahalta, minä sanoin sille. Historianopettajan pitäisi kai olla tarinaniskijä.

On paljon kirjoja, jotka täyttävät kirjan normaalit vaatimukset, kuten riittävä sivumäärä ja jotakin sisältöä. Alisuorittajan manifesti on tällainen vapauttava kirja-teko. Ylisuorittamisesta toipuvan lääkärin kirjoittama lärpäke neuvoo, että ponnistelu on kärsimystä ja suorittaminen riippuvaisuutta.

Lyhyt elämämme muuttuu paljon mielekkäämmäksi, kun hyväksymme, että kontrolli on harhaa, odotukset johtavat pettymyksiin, saavutukset lisäävät odotuksia ja vähenevän voiton laki pätee kaikkialla.

Bad Feminist on hyvä kirja täynnä asioita, jotka olivat itselleni melko selviä. Sitten luin Audre Lorden esseekokoelman Sister Outsider , jossa huomautetaan, että ei ole olemassa uusia ajatuksia, on vain erilaisia tapoja saada asiat tuntumaan joltakin. Gayn kirja saa pop-kulttuurin feministisen analyysin ja mustan naisen kokemuksen tosiaankin tuntumaan joltain.

Mutta niin, rodullistamiseen liittyvien kokemusten ja pop-analyysin lisäksi nautin kirjassa esimerkiksi tästä:. Kun joku kirjoittaa kokemuksistaan, paikalla on usein valmiina joku toinen, joka osoittaa värisevällä sormellaan ja syyttää kirjoittajaa tämän lukuisista etuoikeuksista.

Miten joku kehtaa kirjoittaa omista kokemuksistaan ilman, että ottaa huomioon joka ikisen mahdollisen etuoikeuksien yhdistelmän tai sellaisen puuttumisen? Eläisimme hiljaisuuden täyttämässä maailmassa jos vain ne, joilla ei kerta kaikkiaan ole mitään etuoikeuksia, voisivat puhua tai kirjoittaa kokemuksistaan tai erilaisuudesta.

Kun ihmiset alkavat esittää syytöksiä toisten etuoikeuksista, on yleensä kyse siitä että he haluavat tulla kuulluiksi ja nähdyiksi. Tarve on kova, jopa epätoivoinen, ja se nousee monista historiallisista ja meneillään olevista yrityksistä hiljentää marginalisoituja ryhmiä ja tehdä niitä näkymättömäksi.

Mutta pitääkö meidän tyydyttää tarpeemme tulla kuulluiksi ja nähdyiksi estämällä muita tulemasta kuulluiksi ja nähdyiksi? Kumoaako etuoikeutettu asema automaattisesti etuoikeutettujen ihmisten uskottavuuden? Pitäisikö meidän esimerkiksi sivuuttaa kaikki se, mitä valkoisilla miehillä on sanottavanaan?

Olisi aika päästä tilanteeseen, jossa etuoikeuksista voitaisiin keskustella havainnoiden ja tiedostaen pelkän syyttelemisen sijaan.

Olisi aika pystyä väittelemään muustakin kuin etuoikeuksien uhkista. Etuoikeuden ja sorron olympialaiset on lopetettava, koska emme tule koskaan pääsemään eteenpäin jollemme löydä tehokkaampia tapoja purkaa erilaisuutta. Depressiopäiväkirjat on omaelämäkerrallinen kertomus masennuksesta ja terapiasta. Ensisijaisesti se on kuitenkin poliittinen teko. Depressiopäiväkirjat toimii vertaistukena masentuneille, koska se vihjaa, että masennus ei ole omaa syytä. Kirjan kertoja rikkoo tietoisesti hyvää tietokirjatyyliä kiroilemalla, käyttämällä puhekieltä ja ryöstöviljelemällä isoja alkukirjaimia.

Masentunut ei suostu sairaan eikä sairaskirjallisuudeen rooliin. Tyylin lisäksi kirjassa kiinnostaa se, että Saastamoinen kehuu psyykenlääkkeitä ja pitää saamaansa masennusdiagnoosia vapauttavana. Bändi on hajoamisen partaalla, kiertuejärjestelyt kusevat, talous on miinuksella, keikkoja missataan, kotona puolisot tuskailevat, t-paitamyyjä vetää huumeita ja kaikki on täydellisen hirveää paitsi Lopakan loistava kieli.

Hyvä työ ja mielekäs tekeminen tuottaa himoa. Jos halu puuttuu, vika on ehkä tekemisessä ja ympäristöissä eikä tekijässä. Marsh on tyypillistä self help -kirjailijaa lukeneempi ja oikaisee monia yleisiä virheitä mutta lankeaa silti alkeellisiin kliseisiin, kuten aivopuoliskoja ja aivojen alikäytettyjä kykyjä koskeviin heittoihin. Rajansa näillä self help -kirjojen tiivistelmistä tehdyillä self help -kirjoillakin.

Jos ei ole lukenut yhtään self help -kirjaa, tässä on tiivistelmä tiivistelmistä. Kirjasta jäi mieleen yksi hyvä systeemiteorian sovellus, joka menee suurin piirtein näin: Aikaisemmin suuri osa arjen eletyistä järjestelmistä työ, harrastus, reitit, uutiset jne.

Nykyään yhä useampi järjestelmä netti… on avoin, loputon ja epämääräinen. Postcapitalism and a World Without Work. Vuonna Srnicek ja Williams julkaisivat Accelerate-manifestin , jonka idea oli syvästi marxilainen ja deleuzelais-guattarilainen. Kapitalismin hyviä tuotteita ei pidä hävittää vaan niitä pitää päinvastoin kiihdyttää niin paljon että ne murtautuvat ulos kapitalistisesta arvomuodosta. Esimerkiksi automatisaation palkkatyötä tuhoavaa vaikutusta pitää syleillä ja nopeuttaa, ei vastustaa.

Tämä taas edellyttää perustulon jakamista kaikille. Ulkoparlamentaarisessa vasemmistossa keskitytään paikallisiin pikkuratkaisuihin ja loputtomiin sisäisen demokratian prosesseihin. Näissä ei ole mitään vikaa, mutta niihin keskittyvä poliittinen toimintamalli on täysin riittämätön voittaakseen. The habitual tactics of marching, holding signs, and establishing temporary autonomous zones risk becoming comforting substitutes for effective success.

The only criterion of a good tactic is whether it enables significant success or not. We must be done with fetishising particular modes of action. Politics must be treated as a set of dynamic systems, riven with conflict, adaptations and counter-adaptations, and strategic arms races.

This means that each individual type of political action becomes blunted and ineffective over time as the other sides adapt. Hippimäisen folkkipolitiikan sijaan pitäisi panostaa vuosien ja vuosikymmenten mittaiseen suunnitelmaan, joka tähtää erilaisten alistamisen muotojen lopettamiseen. Tulevaisuus on keksittävä uudelleen.

Uusin teknologia ja tiede on otettava haltuun, kuten varhaiset kommunistit tekivät. Kapitalismi on kehityksen tiellä: Manifestista laajennettu kirja sisältää hengästyttävän määrän lähteitä ja materiaalia. Se on hieno ja innostava mutta samalla yksisilmäinen visio täysin automatisoidusta luksuskommunismista.

Srnicek ja Williams käsittelevät hoivatyötä ja ilmastonmuutosta vain ohimennen, vaikka molemmat pitäisi asettaa tulevaisudeen keksimisen lähtökohdiksi. Lisäksi vaikka manifestissa ja kirjassa korostetaan, että kyse ei ole teknoutopismista, Srnicekin ja Williamsin käsitys teknologiasta tuntuu naivin rationalistiselta ja ylioptimiselta. Teknologia on aina myös hallitsematonta ja tuottaa väistämättä virheitä, onnettomuuksia ja yllättäviä seurauksia.

Tämä on se Nietzschen pahamaineinen kirja, jossa esitetään orjamoraalin alkuperä, huonon omatunnon kritiikki ja asketismin tylytys.

lokakuu Miehet on pienestä alkaen opetettu käyttäytymään ja vastaanottamaan Penis ei pelasta miehiä seksuaaliselta väkivallalta tai häirinnältä. elokuu Prosenttimäärä kertoo, kuinka moni mies pitää kyseistä piirrettä merkittävänä. .. Vuoden jälkeen homoseksuaalisuus ei ole ollut Suomessa enää rangaistava teko. .. Olivatpa naiset sitten mitä mieltä tahansa miehen peniksen .. Erityisesti naiset, joiden oma mies ei ole järin seksikäs, saattavat. 5. elokuu Mitäs sille Sexcelille tapahtui, saitteko sen kuitenkin molemmat täytettyä? Minä täytin, mies ei (omien sanojensa mukaan: ei vielä).

: Homoseksuaaliseen seksikäs mies teko penis

HIERONTAA HOMO TALLINNASSA ILMAINEN SEKSIDEITTI Välttääkö hän katsomasta haastattelijaa? Gay seksikäs mies aikuinen on homo seksiä Anyone who knows anything of history knows that great social changes are impossible without feminine upheaval. Päivän tykätyin viesti Keppiä vai porkkanaa uskonnon arpeuttamille? Yrityspalvelut 08 www. Häpeän tunteet syntyvät jo lapsuuden kokemuksista. Toinen osa kertoo työkkärin kyykytyskurssista.
Homoseksuaaliseen seksikäs mies teko penis 504
Thai hieronta vaasa suomi24 oulu chat gay Kuumaa kalua homo sex välineet
Riippuvuudetkin, jotka ainakin välillisesti voivat aiheuttaa laajaa ja julmaa ammattirikollisuutta, ovat saaneet auttajia liikkeelle ja näitä "narkkareita" ymm. Sex homo komea poika kaunis alasti alaston Laihialaisisäntä oli menossa joulu kirkkoon pienen poikansa kanssa, jolla oli uudet saappaat jalassaan. Siellä hän antautui täysin himojensa valtaan, tarjoten itseään työmiehille ja muille kaupungin vähempiarvoisille. Nuori ja kaunis pojat on mukava seksiä

Homoseksuaaliseen parasta puhelinseksiä tiukkakalu

Homoseksuaaliseen seksikäs mies teko penis