Intiimihieronta helsinki homoseksuaaliseen hiusmallit pyöreät kasvot

Kun luen hormoneista niin en koe kauhua ajatusta kohtaan, vaan jonkinlaista toivetta että jospa minäkin joskus saisin. Samalla tunnen pelkoa ajatuksesta että pitäisi tulla ulos ja joutua naurunalaiseksi, ja hyljeksityksi. Olen tässä tosiaan jo pidemmän aikaa miettinyt ja ihmetellyt tätä identiteettiasiaa sekä itsekseni että terapeuttini kanssa, ja ajatellut itsekseni että jos tunteet pysyvät tällaisina, eivätkä laannu niin ennenpitkää varmaan pitäisi hakeutua transpolille tutkimuksiin.

Entä jos en olekaan trans? Naurettaisiinko minut ulos sieltä liian vanhana, liian vääränlaisena, liian epänaismaisena miehenä joka on vain jotenkin perverssi? Se ei tykkää homoist tai bi yhtää se puhuu niist tosi halveksuvast.

Mu mä haluaisin kysyy, et miten mä hoidan tä tilanteen? Olen jo 60 täyttänyt nainen. Olen seksuaalisesti täysin tyydyttämätön liitossani. Nyt katselen lesbovideoita ja kadulla kiinnitän huomioni vain naisten takamuksiin ja rintoihin. Kiihotun näistä lesbovideoista ja itseäni tyydytän näitä katsellessa. Saan orgasmin, jota en puolisoni kanssa saa. Emme rakastelekaan kovin usein. Valtavan tyydyttävän orgasmin olen saanut syrjähypystä joskus nuorena sekä tyydyttäen itseäni.

Tiedän, että tällaisten mummoikäisten kysymykset eivät kuulu tänne, mutta voitteko auttaa? Olen vuotias tyttö Helsingistä, joka ei tiedä. Olen aina pitänyt pojista, mutta lähiaikoina olen huomannut olevani myös vähän ihastunut joihinkin tyttöihin.

Puhuin asiasta ystäväni kanssa ja hän sanoi, että se on vain ohimenevää. Tytöt, joihin olen ollut ihastunut ovat aina niin kauniita, ystävällisiä ja mukavia, onko tämä kateutta, arvostusta vai rakkautta?

Olen myös miettinyt, että jos rakastuisin tyttöön, joka olisi lesbo, ja kertoisin tälle, että olen ihastunut häneen, niin hyväksyisikö hän minut yhtä helposti, kun täysin lesbon tytön?

Olenko minä biseksuaali vai onko tämä tosiaan ohimenevää? Minulla on kaiken lisäksi tällä hetkellä kaksi ihastusta toinen on tyttö, toinen on poika , millä perusteella minun pitäisi valita kummasta tykkään?

Hei, olen siis 13v. Äidille olen kertonut asiasta, mutta hän luulee minua lesboksi. Kukaan muu ei siis tiedä, ja kun pelaan jotain peliä poikahahmolla, moni kysyy "ootsä joku transu". Olen tiennyt jo neljä vuotta, mutta koska kerroin äidilleni vasta viime kesänä, luulee hän minun vasta nyt keksineen tämän.

Näytin hänelle myös transtukipisteen sivuja ja hän lukaisi vanhemmille tarkoitetun osion läpi hieman naurahdellen. Hän lupasi ensi vuonna lähteä hakemaan lähetettä tutkimuksiin, mutta en kestäisi koulu-uinteja.

Olin siis viimevuonna "sairaana" uintiviikolla. Äitini ei ole mikään uskonnollinen henkilö, mutta uskoo silti enkeleihin yms. Kun kysyin häneltä mielipidettä transihmisistä ennen kuin sanoin hänelle mitään asiaan liittyvää, hän vain sanoi heidän syntyneen esim. Myös itsensä "turha leikkely" on hänen mielestään typerää. Eli, pitääkö lähetettä hakiessa olla vanhempi mukana jos on alaikäinen? Miten saisin äitini uskomaan, etten ole lesbo, vaan transpoika?

Tämä oli ennemmin sellainen asia, jonka avulla pystyin purkamaan ahdistustani. Sain tietää että ihastukseni onkin transpoika, itsekin olen transpoika mutta tää tuli täysin yllätyksenä. Luulin todella hänen olevan söpö tyylikäs nuori tyttö.

Tosin kyllähän mä sen huomasin, että hän ei pukeutunut tyttöjen vaatteisiin, mutta eihän se vielä mitään. Toki myös hän halusi häntä kutsuttavan eri nimellä mutta mä vaan aattelin et se oli niinku lempinimi. Ei ole muuten ensimmäisen kerta, kun vahingossa ihastun johonkin transpoikaan.

Ei tässä kyllä mikään ongelma toki ole, mutta olen kyllä itse hetero ja tunnen vetoa naisiin. Joten kun hän onkin poika en oikein enää tiedä. Tietysti kannatan seksuaali ja sukupuolivähemmistöjä, sillä kuulun sukupuolivähemmistöön itse. Seksuaalisuuteni on vielä hakusissa mutta naisiin olen suuntautunut eniten Lue vastaus. Olen muunsukupuolinen ja olen herännyt ongelmaan, ettei suomenkielessä oikeastaan ole minulle sanoja. Siinä missä muita kutsutaan helposti tytöiksi, pojiksi, muijiksi ja jätkiksi, ei minulle löydy vastaavaa, mikä jostain syystä häiritsee olemistani.

Miksi minua voisi kutsua? Oon 13vuotias 'tyttö' vaikka sen onkaan siitä enää niin varma. Musta nimittäin tuntuu et oon poika, Trans. Kun seiskaluokalla alko tulin kaapist 'queerinä' koska en halunnut olla kumpaakaan sukupuolta, se ei sillon tuntunu hyvältä.

Nyt kuitenkin 3kk jälkeen musta on alkanut tuntuu et pisin Trans. Olin nuorempana paljon tyttöjen kanssa, mutta leikin yleensä autoilla niidenkin kanssa, kyllä Mä nukeillakin leikin, tosin niillä poikanukeilla. Nykyään vietän enemmän aikaa poikien ku tyttöjen kanssa, ja pukeudun myös tosi poikamaisesti. Mut se tuntuu hyvältä, se tuntuu multa. En tiiä miten vanhemmat reagois asiaan, mutta ei ne Californiankaa non-binary sukupuolivaihtoedhosta ilahtunut.

Mun on tosi vaikee puhuu vanhempien kanssa asioista sillon kun ei oo itekkään täysin varma niistä? Entäjos tää on vaan osa murrosikää ja menee ohi jossainvaiheessa? Ois ihana saada vastaus, tai edes jotain suuntaa-antavaa: Kiitos jo etukäteen Lue vastaus.

Käytän ihan naisten vaatteita ja näin. Kuitenkin noin 2kk sitten aloin miettimään, että mitäs jos olenkin trans. Päätin antaa sillon kuitenkin asian vain olla ja jatkoin elämässäni eteenpäin, mutta nyt eilen aloin miettimään taas tätä asiaa, mutta tuntuu etten ole kumpaakaan sukupuolta. Tyttöjen liikuntatunnit alkoivat tuntumaan epämukavilta paikoilta samoin uimahalleissa naisten puolet. Luulen kuitenkin, että tunnen samoin, jos menisin poikien liikuntatunneille tai poikien puolelle uimahalleissa.

Sen verran lisään vielä, että pelkään sitä, että jos sanon olevani jollekkin olevani poika, mutta myöhemmin ilmoitan olevani sittenkin tyttö.

Olen yhdelle luotettavalle kaverille sanonut olevani poika, mutta aika nopeasti en ole pitänyt häneen yhteyttä asian takia. Ja syy sille, miksi rupesin miettiämään tätä on, että pienenä kun leikin tyttöporukalla jotain perus ''kotileikkejä'' lupauduin oleen perheen isä, veli tai poikaystävä. Ja nyt talvena tapasin erään pelin kautta 2 minua vuotta nuoremman tytön esitin heille siis poikaa ja ajan mittaan aloin säätämään toisen näistä kanssa, mutta se loppui aika nopeasti, kun he saivat tietää olevani tyttö.

Onko nämä edes merkkejä siittä, että voisin olla poika? Sanoin ensimmäisessä viestissäni, että se saattaisi tuntua ahdistavalta mennä poikien liikkatunnille. En siis hirveemmin ollut heidän likkatunneilla, mutta mulla on vaan sellainen tunne asiasta. Ja kun en haluaisi olla tyttöjenkään liikkatunneilla olla, koska en tunne kuuluvani sinne.

Onko mahdollista jättää tälläisen asian takia liikkatunnit välistä. En viitti kaikkia mielessäni pyöriviä kysymyksiä tähän laittaa, joten olis ihan jees jos jonkun kannsa voisi jutella asiasta. Lapsuudestani asti muistan pitäneeni naisten vaatteista ja niitä kokeilinkin aina kun mahdollista.

Murrosiässä olin jo tilannut postimyynnistä kesäansioillani kaikkea ihanaa, mutta eihän niitä julkisesti voinut käyttää. Asian pidin piilossa liki 30 vuotta avioliiton, perheen ym. Eron jälkeen päätin uskaltaa ja olenkin jo vuosia pukeutunut vähän kerrallaan naisellisemmin uloskin. Vielä kymmenen vuotta sitten en olisi haaveillutkaan edes siitä, mitä nyt olen. Netistä olen katsellut paljonkin ikäisteni transvestiittien kuvia ja olen huomannut, että kiihotun kovasti miehistä, jotka pukeutuvat naisellisesti, mutta joissa on jotain selvästi miehekästäkin, esimerkiksi kapea lantio, isohkot kämmenet ja hiukan kulmikas leuka.

Kokonaan naiselta näyttävistä en innostu, vaikka toki kauniita ovatkin. Ajan myötä myös muu miehiin liittyvä seksuaalisuus on alkanut kiinnostaa aina enemmän. Haaveilen läheisyydestä naisellisen miehen kanssa ja kuvitellessani tilanteen johtavan hellään seksiinkin kiihotun valtavasti ja saatan masturboida pitkäänkin orgasmin rajoille yhä uudestaan.

Herään jopa öisinkin onanoimaan ajatellen vaikkapa karvatonta miestä sukkahousuissa. Naisista en ole koskaan kiihottunut, en aviossa enkä sen jälkeenkään. Romanttisia tuntemuksia on kyllä ollut ja siinä mielessä parisuhde naisenkin kanssa on kiinnostanut, mutta ehkä minustakin johtuneet pettymykset naisten kanssa ovat vieneet mielenkiinnon kanssakäymiseen.

Ehkä tunne miehen rooliin pakottamisesta on myös hävittänyt halun. Minulla on muutama hyvä naisystävä, mutta suhde ei kiinnosta - ilmeisesti tunne on molemminpuolista. Muuten viihdyn naisten seurassa ja pidän heitä viehättävinä. Jotenkin alitajuisesti kuvittelen minusta kiinnostuneiden naisten olevan lesboja, kunnioitan heitä suuresti muutenkin, mutta erityisesti, jos näin olisi.

Naisten välinen hellyys kiihottaa, ehkä myös siksi, että itsekin kuvittelen olevani kiinnostunut omasta sukupuolestani - naisellisena toki.

Gay-chateissa olen usein ja seuraan deitti-ilmoituksia, silti naisellisuutensa ja homoutensa kanssa rehellistä miestä en ole vielä tavannut. Kerran olen käynyt homoravintolassa ja siellä ihastuin lähes ikäiseeni transvestiittimieheen ja ensi kerran tajusin kiihottuvani miehen kapeasta lantiosta mekossa.

Tilanne ei johtanut mihinkään, mutta kipinä jäi. Dildoa olen kokeillut ja hiljaa edeten sillä leikkiminen oli todella nautinnollista. Ulkona "oikeassa elämässä" en kuitenkaan tunne mitään vetoa miehiin, elleivät ole erityisen naisellisia ja näitä en juuri ole nähnyt. Naisiinkaan en tunne vetoa, eivätkä hekään vaikuta kiinnostuneelta minusta, johtuisiko enenevästi naisellisesta pukeutumisestani ja olemuksestani.

Romanttisesti kaipaan kuitenkin naista lähelleni. Mikä minä oikein olen? Olen vuotias "tyttö", joka on aina tahtonut olla poika. Olen kieltänyt asian hyvin pitkään, alaluokilta asti, mutta minusta tuntuu, etten jaksa enää tapella asian kanssa. Pienenä rakastin kaikissa leikeissä olla poika, enkä ole ikinä erityisemmin pitänyt "tyttöjen leikeistä" kuten barbeista, kotileikeistä tms. En ole koskaan pitänyt myöskään mekoista tai muista tyttöjen vaatteiksi luokiteltavista vaatteista.

Muistan, että nuorempana netissä sanoin aina olevani poika, ja pidin siitä kun minua sanottiin pojaksi. Nimeksi väitin yleensä Eliasta, ja minusta tuntuu, että jos tulisin transkaapista, se olisi uusi nimeni. Olen seurustellut sekä tyttöjen että poikien kanssa, mutta olen huomannut, että tyttöjen kanssa seurustelu tuntuu enemmän oikealta. Lisäksi tunteeni tyttökumppaneita ja -ihastuksia kohtaan ovat olleet huomattavasti suurempia kuin poikapuolisiin.

Olen todennut, että olen panseksuaali ja läheiset ystäväni tietävät sen. Olen aikalailla sujut asian kanssa, ja olen päättänyt, että peruskoulun päätyttyä ja suurempaan kaupunkiin muutettuani en enää sano olevani hetero jos joku kysyy, vaan sanon reippaasti olevani mitä olen.

Asia ei kuitenkaan ole yhtä selkeä transsukupuolisuuteni kanssa. Kaikista parasta mielestäni olisi, että olisin vain suoraan syntynyt biologisesti pojaksi, sillä muutosprosessi kuulostaa raskaalta vaikkakin oikealta. Periaatteessa tekisi mieli antaa asian olla, mutta toisaalta olen erittäin kyllästynyt siihen, että kaikki sanovat minua tytöksi. En ole kertonut kellekään kaverilleni asiasta, vaikka he sen takuulla hyvin vastaan ottaisivatkin, sillä minua inhottaa ajatus että heidän pitäisi alkaa yhtäkkiä kutsumaan minua uudella nimellä, kun he ovat jo tottuneet vanhaan.

Vanhempanikin olisivat varmasti suhteellisen sujut asian kanssa, vaikka pelkään jonkin verran, etteivät he ota minua tosissaan. En oikein tiedä pitäisikö antaa asian olla vai ottaa riski ja mennä kohti sitä mitä oikeasti olen. Oon jo aika kauan miettinyt sukupuoltani. Oon miettinyt näitä eri nimikkeitä, tytön ja pojan välistä. En siis koe olevani kumpikaan. En vain silti tiedä, mikä olen.

Suomeksi aiheesta ei löydy kauhean päteviä selityksiä mielestäni. Enkä tiedä ketään keneltä kysyä apua näiden englanninkielisten nimikkeiden kanssa. Joten siksi tulin tänne. Jos vain voitaisiin selittää esimerkiksi sanat queer, non-binary, luulin että ne kaksi ovat samaa tarkoittavaa, mutta niillä on eri liput? Ja myös, kun ymmärrän sukupuoleni, pitäisikö asiasta kertoa opettajalle? Toivon nyt apua näihin eri nimikkeisiin, kiitos. Ja jos tästä nyt saa selvää, mikä olen?

Tunnen olevani siis jotain tytön ja pojan välistä, enemmän poikamainen mutta en kuitenkaan poikakaan. Hei, olen vuotias tyttö taino nii. Oon aina ollu tyttömäine tai sellane et joo mekot on menny ja tällee mut täs ylä-asteen aikana oon miettiny et oonko sittenkää ees tyttö?

Oon tullu kaapista ulos lesbona ja äiti otti sen okei muut ei niinkään. Oon saanut leikata hiukset lyhyiksi ja käyttää miesten vaatteita mut esim. Pelkään että äiti sanoo mulle, että tää on vaa vaihe. Oon niin kateellinen kakkille miehille ja niiden miesmäiseen kroppaan ja matalaan ääneen. Pitäiskö mun puhua tästä psykologilleni? Olen tällä hetkellä 16 vuotias tyttö ja olen tuohon tyttö nimikkeeseen oikeen tyytyväinen.

Mutta olen ihan pienestä pitäen tykänny välillä leikkiä esittää ja kuvitella olevani poika. Lapsena kun tuli leikittyä tyttöporukalla jotain roolileikkiä, johon tarvittiin yks poikarooli, niin tarjouduin yleensä oleen se.

Sanoin sen sillai ku se olis isokin myönnytys mutta oikeesti halusin olla se. Myöhemmin koulun näytelmissä mulle oli ihan sama, kumman roolin sain. Tykkään yhä edelleen kuvitella itteni pojan rooliin esim.

Kokeilin sitä aluks ihan vain huvin vuoksi mutta se olikin yllättävän kivaa kuvitella olevansa poika. Mä en oo koskaan myöskään tajunnu tai tykänny niistä niin sanotuista tyttöjen jutuista esim. En halua itteeni mihinkään tiettyyn muottiin mutta haluisin saada tälle jonku selityksen. Koska tuntuu vähän hassulta, ku näkee kavereiden tekevän niitä ns. Eli lyhyesti oon tyytyväinen tytön rooliin mutta välillä haluun kuvitella ja esittää olevani poika.

Mistä vois olla kyse? Hei minä olen vuotias tyttö ja olen kesästä asti miettinyt hyvin paljon sitä, että olenkin ehkä poika. Nyt ihan vasta tunne on alkanut voimistumaan ja olen leikannut hiukseni lyhyeksi. Oikeastaan toinen puoli on puolipitkä ja toinen on siili. Olen myös alkanut pukeutumaan vähän poikamaisesti. Olen ajatellut, että koska siskoni on lesbo niin sitten kun olen valmis ottaisin hänen kanssaan asian puheeksi.

Minusta asia tuntui aluksi ihan normaalilta, mutta sitten alkoi ahistaa. Olen myös jonkin aikaa tuntenut, että olen bi. Minusta se asia on minulle täysin luonnollista ja en ole kokenut sen takia mitään ahdistusta.

Mutta olen myös miettinyt, että miten kertoisin asiasta. Olen miettinyt myös minulle uutta kutsumanimeä Tyler. Olen 15 v tyttö ja minusta tuntuu että saatan olla bi, lesbo tai pan. Olen vai kerran elämässäni ihastunut erääseen poikaan mutta nyt tunnen kiinnostusta yhtä tyttöä kohtaan. Ajatus siitä että seurustelisin pojan kaa tuntuu ahdistavalta. En tiedä olenko oikeesti esim. Olen 13v poika ja olen yhdessä transpojan kanssa.

En tunne mitään poikia kohtaan Lue vastaus. Huomasin tän sillon kun seiskaluokka alkoi oon siis edelleen seiskalla. Oon aina ollut omasta mielestäni hetero sillä olin seurustellu 12 - vuotiaana yhen tytön kaa ja olin koko 6. Luokan ihastunu yhteen tyttöön ja se oli ihastunu muhun kanssa. Kun seiskaluokkaa oli kulunut joku 2 kuukautta, niin sillon huomasin, että saatan sittenkin olla homo koska yksi meijän luokkalainen oli mun mielestä jotenki komee ja aina ku katoin sitä silmiin ni mua alko hymyilyttää ja seki hymyili mulle.

Ja välillä ku olin sen seurassa ni musta tuli vähän ujo vaik oon kyl muutenki aika ujo. Tiedän että homoudessa ei ole mitään vikaa mutta kun en vaan halua olla homo. Tykkään myös tytöistä edelleen ja se tässä onkin aika outoa.

Aina kun itsetyydytän, itseäni niin ajattelen tyttöjä tai katselen kuvia omasta mielestäni kauniista tytöistä ja kiihotun tytöistä helposti, mutta miehistä en kiihotu ollenkaan. Olen alkanut tutustumaan tähän kyseiseen poikaan vähän paremmin ja olen yrittänyt jatkuvasti ajatella häntä vain kaverina mutta se on joskus vaikeaa. Onneksi kaverini eivät ole homovastaisia että jos nyt kerran olisinkin homo. Olen myös huomannut itsessäni tyttömäisiä piirteitä, mutta olen aika varma, että se johtuu vain siitä, että olen viettänyt paljon aikaa isosiskoni ja äitin kanssa.

Yhdessä vaiheessa unohdin tämän pojan ja ajattelin itseni heterona koska meillä oli koulussa halloween disco ja kun tuli hitaat niin tanssin yhden tytön kanssa ja sen jälkeen me halasimme ja se tuntui hyvältä. Haluaisin silti tietää että olenko nyt sitten homo vai bi. Oon pian 13v täyttävä tyttö Kajaanista. Olen jo about 11 vuotiaasta lähtien ollut enemmän tyttöihin päin, enkä enää oikeastaan ollenkaan kiinnostu tai fantasioi vastakkaisesta sukupuolesta.

Kuitenkin minua arveluttaa nuorehko ikäni, ja se otetaanko minua tosissaan.. En ole vielä kertonut vanhemmilleni koska en koe sitä kovinkaan tärkeäksi vielä: P Usein just jossain netissä urputetaan siittä, miten alaikäinen ei voi tietää omasta suuntautumisestaan, ja toki, voinhan vanhempana olla vaikka hetero number 1 sillä mistäs sitä tietää~ Minuun myös ilmeisesti on ihastunut eräs hyvä ystäväni poika joka ahdistaa jotenkin semisti..

Joskus kuvaili ulkonäköäni sanoilla kuten "söpö" "Tekee mieli halata", mutta sanoi ettei enää tykkää sillä tavalla. Hän on mukava ihminen ja hyvä kaveri kenen kanssa en haluis kokonaan pistää välejä poikki, ei tietoisesti ahdistele tm. Hän tietää kyllä, etten ole kiinnostunut pojista, mut ei mun vihjailut näytä tepsivän: Siispä kysymykseni ovat; Voinko alaikäisenä tietää seksuaalisen suuntautumiseni?

Kuinka saan tämän ystäväni uskomaan, etten ole kiinnostunut hänestä? Olen vuotias aseksuaali nainen. Olen jo vuosien ajan identifioitunut aseksuaaliksi enkä ole koskaan elämässäni tavoitellut parisuhdetta enkä seksiä. En ole ikinä edes suudellut ketään.

Elokuussa muutin Helsinkiin ja sain päähäni liittyä Tinderiin. Nyt olenkin siis yhtäkkiä alkanut käydä treffeillä! Kaikki on tapahtunut kamalan nopeasti, ja olen aivan pyörällä päästäni siitä, mitä ihmettä mun elämässä tapahtuu. Idea nettideittailuun lähti siitä, että olin alkuvuodesta pienellä paikkakunnalla asuessani hyvin yksinäinen ja mietin silloin, että parisuhde on varmasti tehokas keino yksinäisyyden torjumiseen. Ajattelin, että ehkä olen tuominnut parisuhteen liian varhain.

Toinen syy Tinder-deittailuun on uteliaisuuteni; on kiinnostavaa kurkistaa siihen maailmaan, joka on ollut minulta täysin pimennossa koko elämäni ajan. Olen käynyt treffeillä sekä miesten että naisten kanssa, koska en tiedä, mikä seksuaalinen suuntautumiseni on.

Olen todella sosiaalinen tyyppi, joten treffit ovat menneet hyvin. Onhan mukavaa jutustella ihmisten kanssa, eikä ensitreffeillä tarvitse tehdä mitään muuta kuin halata lopuksi.

Yksi ihminen on tuntunut aidosti kiinnostavalta ja ihastuttavalta, minun ikäiseni nainen, jonka kanssa olen käynyt useammilla treffeillä. Olen jopa kokenut kevyitä ihastumisen tunteita, mikä on todella, todella harvinaista mulle. Onneksi tämäkin nainen vaikuttaa pidättyväiseltä, emmekä ole tehneet muuta kuin halanneet.

Huomenna menemme neljänsille treffeille, ja mua ahdistaa aivan valtavasti. Pitääkö mun tehdä jotakin? En todellakaan ole kertonut tälle naiselle, että olen aseksuaali. Onko epärehellistä nettideittailla aseksuaalina, jos ei kerro heti treffitoverille, että mua ei seksi kiinnosta? Toinen ongelma on se, uskallanko kertoa hänelle itsestäni niin intiimejä asioita tai kehtaanko myöntää oman täydellisen kokemattomuuteni. En osaa puhua seksuaalissävytteisistä asioista vaan menen aivan lukkoon, jos niistä on puhe, vaikka muuten olenkin erittäin avoin ihminen.

En edes tiedä, haluanko parisuhdetta, ja kaikki tuntuu etenevän niin nopeasti. Mua pelottaa se, että ihastun oikeasti tuohon ihmiseen, mutta toisaalta en edes tiedä, uskallanko heittäytyä tunteeseen, kun olen koko aikuisikäni elänyt tunteista vapaana. En tiiä enään kuka oon. Oon vuotias, biologisesti tyttö. Ja tietenkään asia ei ole tarpeeksi perseestä ilman tätä seikkaa: Rakastan meikkaamista, kukkapantoja, hameita jne.

Joinain päivinä istun meidän luokan tyttöjen kanssa kikattamassa, toisena päivänä pyöräilen kaupungilla iskemässä tyttöjä poikien kanssa. Useimmiten saan iskettyä naisia, mutten ns. Olen pan, sen verran tiedän. Mul on poikamaiset, pyöreät kasvot. A-kupin rinnat, joka helpottaa poikapäivinä, kun taas tyttöpäivinä itken aamusin niiden pienuutta. Oon noin cm pitkä. Välillä tuntuu, et ihmiset pitää enemmän musta poikana.

Useimmat mun kavereista tietää tästä, samoin mun äidit. Elin nuoruudesta saakka miehen kanssa. Ikinä enää en miestä elämääni huolisi. Olenko lesbo vai bi vai miksi sanon itseäni? Olen 21 vuotias ja FTM. Olen nyt kahdesti käynyt TAYS: Suurin ongelma on ollut itseni hyväksyminen mikä tosin on jo paremmalla mallilla ja se, kuinka tulla ulos perheelleni ja sukulaisille. Olen vuosia kannattanut julkisesti ja äänekkäästi LGBT oikeuksia, eli vanhempani kyllä tietää kantani kyseisiin asioihin.

Isäpuoleni ja osa sukulaisista jopa kyselee, onko minulla poika- TAI tyttöystävää Mutta varsinkaan isäpuoleni suhtautumista transihmisiin en tiedä, äitini pitää heitä lähinnä hämmentyneinä. Tosin äitini on ollut aina sujut sen kanssa, että lapsena pukeuduin poikienvaatteisiin, ja nyt vanhempana miestenvaatteisiin ja että pidän hiukset lyhyenä.

Suuri huoli on siskoni 11 v. Olen hänen ainut "sisko" ja tämän vuoksi hänelle tärkeä. Vasta kerran hän on huomioinut, että pukeudun miesmäisesti. Muuten hän haluaisi, että meikkaamme toisiamme, laittaisin hänen hiuksiaan ym. Mikä ei tietenkään minua innostaisi. Ainoat jotka tietää sukupuoliristiriidastani ovat kaksi kaveriani joista toinen arvasi asian itse, ja toinen kertoi epäilleensä "jotain tuon suuntaista" ja näistä toisen kaverin perhe tietää myös arvasivat asian itse.

Olen miettinyt että tulisin kaapista vasta saatuani virallisesti diagnoosin F Mutta jos syystä tai toisesta saisin vain diagnoosi F Toisaalta haluaisin tulla kaapista jo nyt, ja myös siinä tapauksessa että en saisi F Minulla vaan ei ole hajuakaan mikä olisi paras ratkaisu, jättää myöhemmäksi vai tulla jo nyt, ja kuinka edes tulla kaapista tällaisen asian kanssa Eli mikä olisi mahdollisesti paras vaihtoehto? Myös seksuaalinen suuntautumiseni hämmentää minua. Minulla ei ole hajuakaan miksi itseäni sen osilta kuvailisi.

Miehet kiinnostaa kyllä, naiset kiinnostaa joskus, välillä tuntuu että mikään sukupuoli ei kiinnosta, välillä taas tuntuu että vain miehet on se mun juttu. Mutta siinäkin on ongelma, heteroksi en voi itseäni sanoa, koska silloin näyttäisin naiselta joka pitää miehistä, mutta en myöskään homoksi koska silloin näyttäisin lesbolta niin kauan kuin olen kaapissa transihmisenä. Toisaalta bi tai pan ei myöskään tunnu omalta, koska suosin miehiä yli muiden sukupuolien.

Mikä olisi lyhyt ja ytimekäs vastaus uteluihin suuntautumisesta tällaisessa tilanteessa? Olen 14v tyttö ja mietin koko ajan, että olenko lesbo. Jos kaverini tätä kysyvät kiellän sen heti ja sanon tykkääväni pojista Mutta minusta tuntuu että se ei ole totta Kerroin tästä siskolleni ja hän sanoo että on okei asian kanssa mutta tämä saattaa olla ohi menevä juttu..

En tiedä yhtään mitä ajatella ja tunnen olevani eksynyt En voisi kyllä ainakaan kertoa kavereilleni sillä lesbot ja transut sut muut ovat erikoinen tapaus heille ja he eivät varmaan ihan hyväksy tätä.. Hei, olen 13 vuotta täyttänyt tyttö. Tai no, tyttö ja tyttö.

En oo oikeen koskaan tuntenut olevani täysin tyttö. Siis tottahan toki mä pidin prinsessoista ja keijuista yms. Olin pienenä todella rämäpää, saatoin juhlamekossa kiivetä puihin ja polvet oli aina mustelmilla. Viihdyin myös poikien kanssa ja oikeista kavereista oli suurin osa poikia. Nyt vanhempana oon jo kasvanut pois prinsessa leikeistä, ja oon huomannut kuinka paljon eroan muista tytöistä.

Luokkakavereistani moni meikkasi jo nelos luokalla, silloin myös alettiin käyttämään hienoja vaatteita ja oltiin 'cooleja'. Myönnän että meikäläisellä ei noihin aikoihin paljoa kavereita ollut, mutta jotenkin tuntui, että aina minä erotuin joukosta. Jos pelattiin pelejä, minä olin aina viimeinen, kun pidettiin porukalla hauskaa, mut kutsuttiin messiin vaan jos ei muuten paljoa porukkaa päässyt. Kuulin myös paljon huhuja, joissa ilkuttiin pukeutumistani, ja minua muutenkin.

Olen keholtani ehkä hiukan hintelä pojan oloinen. Ostan ja käytän löysiä vaatteita, minua usein luullaankin pojaksi, en siis ole kovinkaan naisellinen olemukseltani. Haluaisin ostaa binderin jotta ihon myötäiset paidat olisi rentouttavampia päällä, mutten voi kertoa vanhemmilleni, he vain koittaisivat kääntää pääni.

No, noin pari vuotta sitten ekan kerran mietin 'Entä jos olenkin poika? Myöhemmin ajatus levisi myös vanhemmilleni ja mummolleni, mutta kaikki vain antoi asian olla ilman kummempia jutteluita. Mummonikin sanoi "Muista että Jumala on luonut meidät jokaisen, emmekä me saa vaihtaa osiamme jotka hän on meille suonut. Viime kesällä sitten ryhdyin hommiin ja kävin leikkaamassa tukkani. Vanhempani olivat kauhuissaan ja isovanhemmat tekivät parhaansa, jottei puhuisi siitä pahaa.

Itse kuitenkin olin kerrankin iloinen ja jopa tyytyväinen itseeni, kun katsoin peilistä, saatoin hymyillä. Nyt vuoden jälkeen olen kuitenkin alkanut pohtimaan tosissani, en halua että minua kohdellaan naisena, mutta en myöskään halua olla mies. Haluaisin vain, että kun ihmiset katsovat minua, ensimmäinen asia jonka he näkevät ei ole kaunis pikkutyttö tai poika kun tukkani oli lyhyt minua luultiin pojaksi ja nautin siitä hiukan. Haluaisin että kun minua katsoo tai kuuntelee, ihmiset näkisivät että siinä seison minä eikä mikään stereotypian tyttö tai poika.

Koen olevani lesbo, mutta haluan uskotella itselleni, että kaikki voisi vielä muuttua. Olen kertonut asiasta äidilleni ja kavereilleni ja kaikille asia oli ja on ok. Haluaisin tulla ulos kaapista myös ihmisille jotka eivät ole läheisiä tai tärkeitä, koska koen sen itse jotenkin asioita parantavana. Haluaisin myös tulla kaapista siis siskolleni ja muillekin lähisukulaisille. Sisareni on 10v ja aina kun yritän kertoa hänelle alan vain ajatella, että hän on liian nuori.

Vaikka hyvin tiedän hänen olevan tietoinen ainakin nyt yleisimmistä seksuaalisista- ja sukupuolisistasuuntautumisista. Hänelle olisi myös aika varmasti ok. En myöskään tiedä miten kertoisin asiasta vaikka sukulaisilleni.

Suurelle osalle minulle tärkeistä sukulaisista ottaisi asian varmasti hyvin, mutta en uskalla ajatella, että hylkäämisen pelko olisi aiheeton. Kiteytetysti en haluaisi olla kaapissa, mutta en tiedä miten tulla sieltä enkä ehkä uskallakaan tulla kaapista.

Keskustelen aiheesta ystävieni kanssa ja olen kiitollinen heidän avustaan ja näkemyksistään. Oletan myös, että mm. Hei olen 15 vuotias naisen sukupuoleen todettu nuori ja olen hukassa sukupuoleni kanssa. Olen tiedottomasti aina ollut 'poikamainen' olen tykännyt leikkiä hiekkalaatikossa autoilla, rakentaa legoja, katsoa prätkähiiriä ja teini mutantti ninja kilpikonnia, videopeleistä ja enkä ole ollut moksiskaan, jos olen yltäpäältä liassa tai vain likainen jos tätä voi sanoa edes 'poikamaisuudeksi'.

Ala-asteella minulla oli kaveri, joka pukeutui 'poikamaisesti' ja kadehdin häntä koska vaatteet pojille suunnattuja vaatteita , jota hän käytti, näyttivät kivoilta ja silloin taisi käväistä pieni toive vähän väliä, että näyttäisin sitten pojalta. Välillä kävi silloin mielessä, että tahtoisin lyhyen tukan, jotta näyttäisin pojalta.

Ylä-asteelle tullessa päätin alkaa pukeutua poikamaisesti, sillä se näytti kivalta. Leikkautin siinä sitten itselleni polkkatukan ja sitten kasin puolivälissä irokeesin tapaisen tukan. Ja nyt haaveena on ananastukka ponnarilla.

Seiskalla aloin vähän miettiä että haluaisin olla poika en silloin tiennyt esim. Kasilla minulle valkeni, että on olemassa muita sukupuolia kuin nainen ja mies. Aloin miettiä, että olenko minä trans mies? Ajatus siitä, että änkeisin itseni naisen laatikosta miehen laatikkoon ei houkuttanut.

Nyt kun yritän ajatella, että olenko se 'nainen' ajatus ahdistaa myös sama asia 'miehenä' olemisena. Aloin ajattelemaan sukupuoltani tarkemmin vasta noin vuosi sitten ja minua alkaa ahdistaa, kun en tiedä, että 'mikä' olen. Olen etsinyt netistä tietoa ja törmäsin sitten tuossa kasin loppupuolella muunsukupuolisuuteen ja aloin miettiä että onko tämä se mihin 'kuulun'.

Mutta en tunne olevani jokin muu sukupuoli kuin nainen ja mies juu tiiän muun sukupuolisuuteen kuuluu kuin se muu sukupuoli juttu mutta en oikein saanut niistä mitemmin selvää , vaan ehkä jotain, että olisin nainen ja mies tai jotain siltä väliltä.

Olen OK rintojeni ja mitä housuistani löytyy, mutta välillä tulee olo, että kunpa voisin piilottaa rintani, jotta ihmiset luulisivat minut pojaksi.

Minua ärsyttää välillä, kun porukka ympärilläni pitää minua 'tyttönä' eikä 'poikana', mutta mitä minä olen valittamaan, kun en ole asiasta puhunut heidän kanssaan. Olen kyllä vähän vihjaillut parhaille kavereille, että en olisi välttämättä se 'tyttö'. Mutta nyt kun kesäloma on ohi ja ysiluokka alkanut olen alkanut miettiä sitä, että kun tapaan jonkun uuden ihmisen niin hän saa vapaasti luulla, että olenko poika vai sitten se tyttö tai jotain muuta.

Nykyään näytän pukeutumiseni ja hiustyylini takia pojalta ja kun ihmiset luulevat, että olen poika tai viittaavat siihen että olisin poika niin se saa minut jotenkin iloiseksi. Ala-asteella pukeuduin 'tyttömäisesti' ja olin silloin aika okei sen kanssa, mutta tuntui koko ajan, että jotain puuttuu ja nyt jos pukeutuisin 'tyttömäisesti' tai jos jokin saa minut näyttämään minut tytöltä niin se alkaa jotenkin ahdistamaan minua esim.

En ole koskaan ollut oikein innostunut ajatuksesta meikit, mutta nykyään olen okeit niitten kanssa välillä olisi mieli 'tedän' itselleni kulmakarvat, ei sen ihmeellisempää, ehkä joskus myöhemmin saatan tehdä jotain tommoista yksinkertaista enkä mitään isoa meikki urakkaa joka aamu. Minua myös viehättäisi olla vähän lihaksikas, esim. Minua ei sinänsä häiritse se että en ole ehkä se nainen tai se mies mutta haluaisin tietää sen 'nimikkeen' jonka voin sanoa ihmisille kun kysyvät sukupuoltani tai tarviten kertoa heille, jotta he eivät luulisi minua joksikin muuksi mitä en ole Lue vastaus.

Mä tarvitsen apua, ja pian. Mä olen 17 vuotias.. Nainen mä olen biologisesti, mutta mä vihaan sitä, kuinka mua kutsutaan tytöksi. Itse kuulen sen kuin mulle sanottaisiin että "haista vittu". En ole ikinä seurustellut, luultavastikkin koska en tiedä että kenen kanssa mun pitäisi olla. Moni tuttuni on ihmetellyt, kun en nauti kuunnella tyttö ystävieni seksikokemuksista heidän silmin, ja tullut kysymään suoraan että olenko lesbo? Se kuulostaa taas "haista paska".

Mä olen ollut jo melkein 2 vuotta masentunut tämän asian takia, ja pahimmilla hetkillä halunnut satuttaa itseäni vain turhaantumisen tunteesta. Onneksi en tehnyt sitä vielä. On eräs tyttö, jota olen ihaillut kauan, hän on hyvä ystäväni ja poikamainen.

Muutama vuosi sitten en saanut katsettani irti hänestä, mutta en edes ajatellut romantiikkaa. Hän ei sitä tiedä, mutta minä tiedän että hän on hetero.

Haluaisin kertoa hänelle niin paljon että en ole nainen, tai minusta ei tunnu siltä toivoen että hän ymmärtäisi ja näkisi minut uudessa valossa. Minä pidän miehistä, mutta pidän myös tästä ihmisestä. Tekeekö se minusta homon, jos joku päivä saisin olla mies?

Vai olenko bi naisena että miehenä? Musta vaan tuntuu etten jaksa tätä rataa enää kauaa. Miksi kaikki ihmiset eivät löydä kumppania, vaikka haluaisivat? Itse kuulun tähän kategoriaan. Olen yli vuotias heteroromanttinen aseksuaali cismies. Olen siis toki edelleen neitsyt. Kuulin aseksuaalisuudesta, kun olin vähän yli vuotias. Aseksuaalin identiteetin löytäminen helpotti oloa huomattavasti. Kesti kuitenkin kauan, että uskaltauduin miitteihin tapaamaan toisia aseksuaaleja.

Olin hieman alle Olen joskus laittanut ilmoituksia mm. Nörttityttöjen seuranhakusivulle ja OkCupidiin. Vastauksia ei ole koskaan kuulunut. Joskus ajattelen, että kaikki ihmiset ovat ikään kuin Hollywood-julkkiksia - tällaisen "taviksen" tavoittamattomissa. Kerran olen pussannut - se tapahtui vuotiaana. Mistä voisin löytää kumppanin, vai onko kannatusta enää nähdä vaivaa asian eteen?

Pitääkö minun alkaa näytellä ihan toista ihmistä, jotta joku voisi rakastua minuun? Olen mielestäni rehellinen ihminen enkä halua elää mitään kulissielämää. Tuntuu, että en kelpaa sellaisena kuin olen. Seksikokemuksia en oleta toki ikinä saavani, koska jo käsi kädessä kävely jonkun kanssa tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. Monesti tuntuu tosi pahalta, kun monille muille kumppani löytyy melkein sormia napsauttamalla. Erityisen pahalta tuntuu, jos ihmisiä tai eläimiä huonosti kohteleva ihminen löytää kumppanin.

Eikö rakkaus perustukaan siihen, että ollaan yhdessä turvallisen ja hauskan ihmisen kanssa? Olen 13 vuotias tyttö ja epäilen olevani bi. En ole varma biseksuaalisuudestani koska en ole ollut kertaakaan kunnolla ihastunut tyttöön.

Tällä hetkellä olen ihastunut poikaan mutta haluaisin joskus seurustella tytön kanssa. Minulla on naispuolinen paras kaveri ja luulin jo olevani ihastumassa häneen mutta loppuen lopuksi niin ei käynyt. Koen kuitenkin pitäväni tytöistä, vaikka en ole tyttöön ikinä ollut ihastunut. Tiedän että minulla on paljon aikaa selvittää asia mutta tuntuu että pääni räjähtää koska pohdin tätä niin paljon.

Jos nyt ajatellaan, että olisin bi, niin tiedän, että siskoni hyväksyisi minut täysin. Mutta isäni on toinen asia. Ei myöskään ole ikinä tuntunut hyvältä tulla luokitelluksi heteroksi. Äitini myös hyväksyisi seksuaalisuuteni. Minun tekisi nytkin jo mieli kertoa siskolleni koska hän on aina ollut tukenani mutta en uskalla. Myöskin aina kun äiti sanoo välillä vitsillä, että onkos koulussa kivoja poikia mieleen tulee heti että no miksei myös tyttöjä?

Moi Olen 16 vuotias ja syntynyt tytöksi. Olen miettinyt sukupuoltani jonkin aikaa ja olen löytänyt myös ehkä itselleni sopivan terminkin, genderfluid. Eli siis välillä koen olevani tyttö, välillä poika, välillä molempia ja joskus en kumpaakaan. Olen kertonut tästä parhaille ystävilleni ja he ottivat asian ihan hyvin. Kerroin myös vanhemmilleni ja hekin vaikuttivat suhtautuvan ihan hyvin mutta eivät selvästikään ymmärrä, että olen asian kanssa tosissani.

Olen monesti sanonut, että minua ei saa määritellä esim. Jos pyydän lopettamaan tytöttelyä, he muuttuvat ärtyneiksi ja valittavat siitä, että asian ei pitäisi häiritä minua, koska olen biologisesti tyttö. Minua ahdistaa myös aika paljon kehoni. Joinain päivinä inhon tissejäni ja teen kaikkeni, että saan ne piiloon.

Mutta minulla on myös päiviä, jolloin ne ovat mielestäni aivan liian pienet ja käytän silloin rintaliivejä, joissa on todella isot push upit. En muutenkaan koskaan osaa tuntea oloani hyväksi omassa kehossa eikä asialle oikein voi tehdä mitään, sillä esim. Koska vartaloni ahdistaa minua niin paljon yritän edes pukeutua siten, mikä tuntuu minusta hyvältä. Se ei aina kuitenkaan onnistu, sillä äidilläni on jokin tarve puuttua pukeutumiseeni.

Itse ainakin ajattelen, että ikäiseni saisi huolehtia omasta ulkonäöstään ilman äidin inhottavia kommentteja. Joskus haluan laittaa napapaidan tai paidan joka vähän korostaa rintojani ja äitini alkaa heti kutsumaan minua huomion hakijaksi. Hän ei kutsu minua ihan huoraksi kuitenkaan mutta siitä tulee silti todella kamala olo. Naisellisempina päivinäni haluan korostaan naisellisuuttani ja siitä tulee minulle silloin hyvä olo mutta en kuitenkaan halua äitini häpeävän minua.

Poikamaisemmat vaatteeni eivät myöskään kelpaa aina äidilleni. Joihinkin tilaisuuksiin hänen mielestään tyttöjen kuuluu laittaa mekko eikä silloin kuulemma ole mitään väliä, vaikka minulla olisi jätkämäinen olo. Minulla on naisen nimi ja hiukan häiritsee minua. Haluaisin jonkun sukupuolineutraalin nimen, josta ei heti tietäisi olenko nainen tai mies.

Se vaan on vähän hankalaa, kun Suomessa ei sellaisia nimiä olen kovin paljon tai en tiedä onko ollenkaan. Eniten minua mietityttää se, että voinko olla sellainen kuin olen vai pitäisikö minun vaan luovuttaa ja olla tavallinen tyttö. Se kuulostaa todella inhottavalta ajatukselta mutta äitini voisi ainakin olla tyytyväinen.

Hei, oon vuotias tyttö. Oon ollut ihastunut tyttöihin ja poikiin, seurustellut vaan poikien kanssa. Nyt oon alkanut kiinnostumaan tytöistä enemmän mutta mua pelottaa se, miten mun ystävät ja perhe ottaisi asian jos kertoisin olevani bi. Yksi ystäväni kysyi, olenko naisiin päin, kun näki tinderprofiilissani sateenkaaren.

En uskaltanut sanoa totuutta vaan kielsin asian. Olin ulkona yhden tytön kanssa ja minusta tuntui kuin kaikki olisivat katsoneet meitä, vaikka todellisuudessa niin ei käynyt. Miten osaan olla rennompi itseni suhteen ja hyväksyä sen mitä olen ja kertoa läheisilleni? Olen kokenut jo aika kauan olevani poika.

Ihan ensiksi en tiennyt edes mitä se tarkoittaa. Olen tytön vartalossa, se on hyvä minulle. Mutta silti koen olevani poika. Haluaisin lyhyet hiukset, ja sanoin siitä äidilleni ensimmäisen kerran viime keväällä. Äiti vain sanoi, että en kuitenkaan pitäisi niistä, ja että saisin päättää hiuksistani vasta vuotiaana. Tuntuu pahalta, että äitini määrää sen kuka olen.

Olen nyt ystäväni pakottamana mennyt puhumaan kouluni kuraattorille, kerran. Huomenna tapaan kuraattorin taas.

Ajattelin kertoa hänelle tuntemuksistani. Jos vaikka hän auttaisi jotenkin. Nyt kuitenkin kaipaan neuvoa, voisiko äitini ymmärtää tilanteeni jotenkin? Jos kertoisin että olen poika, äiti varmaan vaan nauraisi ja sanoisi, että se on vain ohimenevä juttu, tai että keneltä olen kuullut ystävistäni, että voisi olla muutakin kuin syntymässä kerrottua sukupuolta.

Vanhempani eivät ole kovin avoimia erilaisuudelle. Onko vuotias oikeasti liian nuori tietääkseen tämmöisen asian? Moi oon 13 vuotias tyttö ja mulla on pari ongelmaa. Uskon olevani bi mutta en ole aivan varma. Ihastun yleensä poikiin mutta koen pitäväni myös tytöistä. Kunnollista tyttö ihastusta minulla ei ole kuitenkaan ollut vaikka koen pitäväni myös tytöistä. En ole ikinä tuntenut että haluaisin kuulua hetero "lokeroon".

Haluaisin kertoa äidilleni tai siskolleni monimutkaisista tuntemuksistani mutta tuntuu että se ei olisi sopivaa koska en ole varma olenko bi. Isäni on sitten toinen asia koska jos olen bi pelkään että hän ei hyväksy minua.

Hän on osoittanut että homous ei ole ok hänen mielestään. Siskoni taas olisi ensimmäinen henkilö jolle kertoisin koska olemme hyvin läheisiä. Lähiaikoina olen myös miettinyt sukupuoltani. En haluasi luultavasti lokeroida itseäni kumpaankaan sukupuoleen. Isäni on myös osoittanut että trans sukupuolisuus yms.

Ei ole hänen mielestään ok. Ja lisään vielä että minulla on nyt alkava ihastus naispuoliseen ystävääni. Mä olen 17 vuotias, ja biologisesti syntynyt naiseksi, ainakin omistan d kupin tissit ja kuukautiset liian usein, joten se on kai aika selvää, että naiseksi minut lasketaan. Mulla on yksi kaveri, kenen kanssa puhun paljon kaikesta ja hyvin rehellisesti, ja olemme puhuneet siitä, kuinka nykyisin lapsia ei saa sanoa tytöiksi tai pojiksi ja antaa heidän kasvaa sellaisina kuin itse haluavat ja muuta roskaa.

En tarkoita tätä ilkeästi, mutta näin uskon Olen ollut kerran elämässäni umpirakastunut tyttöön, melkein 3 vuotta, ja olen vasta päässyt siitä yli, mutta oonkohan vaan. Kun ihastuminen oli suurimmillaan, mietin että olen rakastunut ihmiseen, en sukupuoleen. Tämä tyttö oli vieläpä hyvin poikamainen ja se kiehtoi minua. Täytän pian 18, ja olen enemmän hukassa kuin ikinä. En ole ikinä katsonut ns.

Tämän kokemuksen olen kokenut vain kerran pari elämäni viimeisen vuoden aikana, eikä yksikään heistä ole oikea pari, he ovat fiktiivisiä hahmoja, jotka ovat miehiä ja homoseksuaaleja.

Jos näkisit minut kaupungilla, et varmaan katsoisi toistamiseen, olen ihan hyvän näköinen, mutten ihmeellinen, näytän normaalilta teini pojalta. Jos katsoisit hiukan tarkemmin huomaisit, että paitani on kireä siitä missä tissit kasvaa ja että kasvonpiiteeni ovat kovinkin naiselliset, vaikkei mikään muu minussa naisellista olekkaan.

Joten, olen siis nainen, joka ei haluaisi muuttaa itseään, mutta ei voi kuvitellakkaan elää lopun elämää siten, että minut nähdään ja että minua kohdellaan naisena.

Unelmaelämääni olisi olla homo mies, mutta olen nainen, ja jos pidän miehistä, olisin vain hetero ja hauskin osuus tässä on se, että en halua olla hetero. Haluan olla homo, koska siltä minusta tuntuu, mutta haluan poikaystävän, mutta satun olemaan nainen. Ja saatan yhä olla ihastunut oikeaan naiseen. En ole ikinä tuntenut olevani näin hukassa identiteettini kanssa, enkä halua puhua kenellekkään avoimesti tästä vaan kärpertyä peiton alle ja odottaa, että joku tulee ja kertoo mikä minun pitäisi olla… koska mä en enää tiiä?

Osaisko kukaan sanoo mitään mun sekaisin olevasta elämästä? Kaikkeen sitä sitten elämä viekin. Nyt tänne neuvoa epätoivoisesti kysymään, koska mikään muu ei tunnu auttavan. Olen pian 40 lähestyvä nainen, miesten kanssa seurustellut ja pitkään naimisissakin ollut. Ovat kaikki poikia, joten siitäkö naisenkaipuu? Jo useiden vuosien ajan olen ihastunut naisiin, ensimmäisen kerran ehkä 10 vuotta sitten. Yhtä suorastaan palvoin ja menin hölmönä tunteeni laittamaan pitkällä viestillä.

Ei hyvä, oli supernoloa ja pilasi meidän ystävyyssuhteen täysin. Sen jälkeen olen taas muutaman ihastuksen kyllä kokenut. Tv-sarjojen naisiin ja lesbopareihin olen suorastaan sairaalloisen ihastunut ja tuijottanut sitten youtube-videoita sata kertaa putkeen. Toisaalta tahtoisin korjata avioliittomme lasten takia, mutta seksi miehen kanssa on väkinäistä ja vastenmielistä.

Mutta mistä edes tietäisin mitä oikeasti haluan ja elänkö vain illuusiota? Äitini on tiukan uskovainen ja puhuu aina kamalalla tavalla homoista. Tahtoisin niin hulluna olla ja silittää naista, mutta mitä menetän vaakakupissa?

Tämä pähkäily on jatkunut jo liian pitkään näin. Hei olen v tyttö. Olen huomannut ihastusta erästä naista kohtaan jo yli puolisen vuotta ja koen olevani lesbo.

Olen jo kertonut parille parhaalle kaverilleni ja sille ihastukselleni tunteistani, mutta minua pelottaa silti kertoa muille.

Toivoisin, että saisin edes vähän apua täältä. Ja yksi jutti minkä haluaisin vielä tietää on, että onko sillä väliä kuinka suuri ikäero on niinkuin esim. Elikkäs joo oon 14v poika.

Mulla ei oo koskaa ollu kunnon tyttöystävää. On ollut 8kk sitte 2vk kokeilu. Pyydän jo anteeksi heti, jos aihe ei tänne kuulu. Mutta asiaan, tyttö halusi kanssani jo seksiä mutta minua alkoi aihe ahdistamaan. Ajatus tytön kanssa kiihottaa kovasti.

Mutta pelkään että kun on tallaista ahdistusta, että olisin homo. En ole varsinaisesti pojista koskaan kiihottunut ja en ole koskaan poikiin ihastunut. Tytön kanssa suhde tuntuu luontaiselta.

Minun kavereillani tuskin tallaista ahdistusta on, sillä heistä suurin osa on harrastanut jo seksiä. Eniten pelottaa, entä jos en pidäkään siitä, entä jos lerpahtaa kesken kaiken, entä jos en laukea, entä jos seksi epäonnistuu. Olen äärettömän hukassa levoton ja rakastunut väärään ihmiseen. Asun miehen kanssa kämppiksinä tunteiden viilennyttyä vuosia sitten. Nyt olen tavannut hänet, siis naisen, ja maailma keikahti raiteiltaan totaalisesti. Halailen häntä, koskettelen, ja jotenkin asia meni siihen, että keskusteltiin muissa yhteyksissä naisista ja hän sanoi painokkaasti olevansa hetero.

Nyt olen hämilläni surullinen, huomasiko hän jotain, kaatuuko ystävyys tähän, koskaan en ole sentään ehdotellut mitään, onneksi. Tajusin pari kuukautta sitten, että olen panseksuaali. Sitä ennen olen siis ollut panseksuaali vain tietämättä koko termistä jne. Minulla on pari ystävää, jotka kuuluvat myös seksuaalivähemmistöihin. Ja oikeastaan paras ystäväni on bi-seksuaali. Olen kertonut siskolleni ja vain parhaalle ystävälleni seksuaalisuudestani.

He molemmat ovat ottaneet asian hyvin. Minua kuitenkin pelottaa kertoa vanhemmilleni tiedän ettei ole pakko koska he ovat äidin puoleltani hyvin uskonnollisia ja uskovat siihen, että naisen kuuluu olla miehen kanssa. Minua pelottaa heidän reaktionsa, sillä he ovat eri uskonnossa kuin minä ja panseksuaalisuus voi pelästyttää heidät. Olen monesti ilmaissut heille, että mielestäni nainen ja nainen voivat olla yhdessä ja että luonne ratkaisee jne. Tästä syystä minun onkin vaikea hyväksyä panseksuaalisuuttani.

Siskoni on siis myös pan Ja aiheesta puhuminen tuntuu hyvin vaikealta. Minusta myös tuntuu, etten voi mennä esim. Ja vanhempani saisivat tietää jos sanoisin meneväni prideen. Tällä hetkellä oloni on siis hyvin sekava ja hämmentynyt. Olen 15 vuotias tyttö ja minua ahdistaa pojat ja lähiaikoina myös tytöt. Olen omaitseni parhaiten poikien seurassa. Kysymys kuuluu mikä olen seksuaaliselta suuntautumiseltani?

En ole koskaan seurustellut saatikaan suudellut ketään, mutta sanon usein kavereilleni, kuinka komeita poikia olen tavannut.

Hei olen 14 v poika joka on pienestä asti tuntenut ihastusta tyttöihin sekä edelleen tunnen vetoa tyttöihin mutta nyt viikko sitten tunsin tietynlaista vetoa poikaan. Kiihotun edelleenkin naisista mutta kiihotun myös siitä, kun ajattelen että toinen samaa sukupuolta oleva masturboi.

En ole ikinä tuntenut mitään tunnetta samaan sukupuoleen mutta nyt ollessani 14 olen tuntenut pari kertaa. En pidä pojista mutta yksi aiheuttaa minulle epävarmuuden tunteen. En halua olla pojan kanssa mitään muuta kuin kaveri mutta tytön kanssa haluan. Muutama päivä sitten kuvittelin pussaavani tätä poikaa ja se aiheuttaa epävarmoja tunteita, vaikka en hänestä tykkää.

Tyttöjä voisin pussata paljon mieluummin. Olen kyllä aina pitänyt tytöistä enkä pojista! Onko tämä jokin vaihe, sillä koen itseni onnelliseksi jos olisin tytön kanssa yhdessä. Ensi kerran koskaan pidin suunnitelmallisen puhuttelun, enkä perääntynyt milliäkään.

Kun olin kahdeksanvuotias, isäni sanoi ollessaan mulle vihainen että; nyt jos olisit poika… [niin rankaisisin sinua fyysisesti]. Äitini ei pystynyt sanomaan sanaa pimppi ilman häpeän ja kauhun alatekstiä. Kotonani pelättiin naisia ja miehiä, feminiiniä ja maskuliinia. Ainakin tyttöys oli inhottavaa ja hävettävää. Kahdeksannella luokalla välitunnit kului, kun iso osa meistä tytöistä kilpaili siitä kenen pimpsaa ja rintoja kouritaan kovakouraisesti poikien taholta eniten.

Se kuka tytöistä on lautaisin, oli vakio keskustelunaihe. Herään siihen että olen toisessa huoneessa sängyssä ja poikaystäväni kaverin käsi on sisälläni. Olen humalassa, mutta pakenen tilanteesta takaisin saunaan. Herään toisen kerran ja tilanne on identtinen; minä makaan lamaantuneena miehen käsi sisälläni.

Poliisi ei voinut nostaa syytettä, koska poikaystäväni kaverit, eli tekijän kaverit olivat käyneet yhteistuumin kuulusteltavana ja kumonneet väitteeni. Koko vuoden huorittelua, tytöttelyä, vähättelyä. Kaikki tämä minua hierarkiassa korkeammassa asemassa olevilta miehiltä. Kaikki muut saivat käskyttää minua. Kaikki muut olivat miehiä. Minä olin yleensä ainoa nainen. Kerran heräsin siihen että kollegan, minua ylempänä olevan pursimiehen kieli oli sisälläni.

Toinen pursimies viihdytti itseään ruokapöydässä kertomalla omia panojuttujaan ja kuvailemalla esimerkiksi eräänkin huoran veristä vittua. Kukaan ruokapöydässä, tai laivassa ylipäätään ei puuttunut tähän.

Samainen pursimies oli usein humalassa hyvin aggressiivinen ja syytti minua laivan ilmapiirin pilaamisesta tulemalla töihin naisena, ja vielä pantavan näköisenä naisena. Pilasin hänen työhön keskittymisen. Itse reagoin tähän niin kuin noina vuosina kaikkeen muuhunkin, eli tekemällä puolet enemmän työtä, juomalla ja tietysti harrastamalla seksiä useimpien lähistöllä olevien miesten kanssa jonkinlaisen hyväksynnän voittamisen toivossa.

Tämä ahdistelun, ihmisyyden kieltämisen ja väkivallan kohteena olemisen todellisuus läpäisee koko elämäni. En tiedä sellaisesta todellisuudesta, jossa en miettisi miltä näytän, miten ilmaisen itseäni miesten silmissä. En tiedä mitään sellaisesta päivästä, jolloin joku ei mittaile minua kadulla ja viesti haluavansa omistaa seksuaalisuuteni, ruumiini. En uskalla ajatella miten syöpynyt tämä reaalinen rakenne on minuun ja kuinka helvetin miinoitettu tieni on pienen lapsen vanhempana.

Lapsen, jolle toivoisin toisenlaisen maailman, tietäen että se ei kuitenkaan ole vielä täällä. Eilen sain kokea ensimmäisen yhteisen hetken tämän todellisuuden jakavien ihmisten kanssa memyös-mielenosoituksessa Turun kauppatorilla.

Niin pohjattoman surullinen ja silti ensimmäistä kertaa täynnä toivoa. Olin Inarissa viikonlopun yli kestävässä tapahtumassa ja olin varannut itselleni leirintäalueelta pienen mökin, jossa nukkua rauhassa. Aikaisemmin päivällä olin jutellut tapahtumassa muutaman sanan keski-ikäisen miehen kanssa, ja tämä oli ilmeisesti tästä päätellyt jotain. Kun yöllä lähdin mökkiini, oli tämä mies odottamassa minua näköetäisyydellä mökistäni ja lähti lähestymään minua.

Säikähdin, koska mies oli hyvin humalassa ja mistä hän oli saanut tietoonsa missä asun viikonlopun? Mies yritti sisään mökkiini ja ryskytti ovea. Käskin häipymään, mutta hän ei uskonut minua. Kiersipä vielä mökin toiselle puolelle ja kurkki ikkunasta. Huomasin, että hän oli avannut housunsa ja piti kättään haaroissaan. Pelkäsin hirveästi, eikä leirintäalueen numerosta vastattu.

Mies kävi läpi yön vähän väliä kokeilemassa mökin ovea. En nukkunut koko yönä, vaan istuin tuolilla hiuslakkapullo kädessä. Olin vuotias ja olin saanu luvan ensimmäistä kertaa matkustaa junalla yksin Helsinkiin.

Perille saavuttuani olin jännittynyt, koska olin yksin isossa kaupungissa. Olin kauhusta jäykkänä, enkä uskaltanut tehdä tai sanoa mitään. Muutama viikko sitten baarissa minua nuorempi mieshenkilö alkoi jututtamaan tiskillä.

Asun Norjassa, enkä osaa kieltä täydellisesti, joten hän jätti minut rauhaan kielimuurin takia. Myöhemmin hän ilmestyi selkäni taakse ja kovakouraisesti tarttui rintoihini kiinni ja puristi niin että sattui. Tää on tärkeä kampanja, joka on avannut omat silmäni todellisuudelle ja tuonut mieleen muistoja, jotka olisin halunnut unohtaa.

Takapuolen kouriminen baarissa saman illan aikana saman miehen toimesta kolme kertaa. Kaikki eri vaiheissa iltaa. Minä sanattomana ja järkyttyneenä hiljaa. Tässä tapauksessa kaveri tuli pelastamaan tilanteen. Alaikäisenä humalassa menin silloin luotettavaksi olettamani ystäväni luokse selviämään, etten jäisi kiinni vanhemmilleni juomisesta.

Toivomatonta rintojen, takapuolen ja alapään koskettelua, seksiin pakottamisen yrittämistä ja ällöttäviä kuiskailuja. Tästä tilanteesta selvisin lopulta esittämällä sammunutta. Lukemattomat huutelut, vislailut ja ällöttävyydet kadulla.

Ällöttävin mieleeni jäänyt esimerkki on, kun mies hidasti minun ja ystäväni kohdalla autonsa vauhtia, avasi ikkunan ja alkoi heiluttelemaan kieltään sormien välissä. Minä ja toinen teini-ikäinen kaverini n. Nyt tilanne tuntuu todella kuumottavalta jälkikäteen mietittynä ja onneksi se jäi vain tuohon.

Niin monta kertaa, kun olen ollut vain hiljaa, koska en ole osannut tai uskaltanut tehdä muutakaan. Samalla se häpeän tunne kaikissa näissä tilanteissa, kun kuvittelee itse tehneensä jotakin, mikä on johtanut näihin tilanteisiin. On aika tehdä tämä näkyväksi.

Olin joskus baarissa pukeutuneena korsettiin ja hameeseen teemajuhlien takia. Baaritiskillä mies tuli kommentoimaan rintojani. En ollut kiinnostunut ja kieltäydyin kun hän kutsui jatkoille luokseen.

Mies kävi kertomassa pitkin iltaa baaritiskillä käydessäni kuinka haluasi nussia minua tissien väliin ja laueta naamalleni, kyseli haluanko ottaa suihin ja onko rintani aidot. En tehnyt asiasta numeroa, koska en halunnut pilata kenenkään iltaa. Tänä päivänä karjaisin niin että jättäisi minut rauhaan. Olimme olleet opiskelijakavereiden kanssa risteilyllä ja paluumatkalla junassa oli vain meidän seurueemme. Istuimme rennosti useammalla penkillä ja yhtäkkiä eräs miehistä, jonka tyttöystävän tunsin hyvin, alkoi silitellä säärtäni.

Vetäydyin pois, pelotti että tyttöystävä saa tietää ja suuttuu minulle. Olimme kaverimme kanssa toisella paikkakunnalla. Vierailimme järjestävän tahon kerhohuoneella, se oli sisustettu teeman takia pimeäksi ja hämyiseksi. Menin pieneen valottomaan tilaan etsimään istumapaikkaa, kun tuntematon mies vetää minut syliinsä istumaan. Kokemuksia seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä on sen verran paljon, että en jaksa kirjoittaa kaikesta saati edes muista kaikkea. Se on sellaista elämän jatkuvaa taustahälyä, joka alkoi jo lapsena.

Kerron tässä varhaisimman tämäntyyppisen muistoni. Olin 11 ja kavereiden kanssa uimarannan pukukopissa vaatteita vaihtamassa. Olimme viettäneet kesälomapäivän rannalla ja olimme nyt lähdössä kotiin.

Kesken vaatteiden vaihdon kuulimme seinän toiselta puolelta outoa huohotusta. Keräsin rohkeuteni ja kävin kurkistamassa varovasti seinässä olevasta reiästä. Toisella puolella minua vastassa olivat arviolta ehkä v.

Punainen ja hikinen iho, laajentuneet ihohuokoset. Hän hengitti raskaasti, huohottaen. Mies tökkäsi sen pois. Yritimme virittää pyyhkeitä näköesteeksi ja häivyimme pukukopista mahdollisimman äkkiä. Jostain syystä tämä on tarkoittanut sitä, että läpi elämäni tuntemattomat ja puolitutut miehet ovat erilaisissa sosiaalisissa ja julkisissa tilanteissa vaatineet saada tietää mikä on genitaalikarvoitukseni väri.

Usein porukalla ja yhdessä naureskellen. Minulta on kysytty tätä ensimmäisen kerran niin nuorena etten ole edes tiennyt mitä kysymyksellä tarkoitetaan. Naururemakasta ja ivallisesta tyylistä kuitenkin opin että kyseessä täytyy olla jotakin todella kamalaa ja minulle noloa. Kun olin ehkä 14, humalainen keski-ikäinen mies kysyi tätä täpötäydessä bussissa tuijotettuani hiuksiani ensin hetken. Kukaan ei sanonut tai tehnyt mitään, muutama ihminen vilkaisi minua ja yritti pidätellä nauruaan.

Olin suunnattoman helpottunut kun aikuisena hiusteni punainen pigmentti alkoi haalistumaan nopeasti ja kyselyt vähenivät paljon. Niitä kuitenkin joskus tulee edelleen. Muutaman kerran kyselijä on myös jatkanut kyselemällä muita yksityiskohtia intiimialueistani ja arvuuttelemalla miltä näytän alastomana.

Kerran mies on hieronut itseään samalla housujensa läpi. Hänellä oli kavereita ympärillä ja he jäivät huutelemaan perääni kun näytin keskisormea ja juoksin pois.

Tämä selkeästi hämmentää ja nolostuttaa kyselijöitä. Oletan tämän olevan merkki siitä että heidän alkuperäinen motiivinsakin on ollut nöyryyttää minua julkisesti, vitsailla kustannuksellani ja laskea sen varaan että he voivat hallita tilannetta.

En tietenkään ajattele, että kyselijät minun tai kenenkään muun tapauksessa sinänsä ansaitsisivat epäasialliseen kysymykseen mitään asiallista vastausta tai reaktiota. Nautin kuitenkin siitä kuinka vastaukseni saa kyselijöiden ivallisen hymyn hyytymään ja useimmiten he poistuvat nolostuneena paikalta tai menevät jumiin ja totaaliseen hämmennykseen.

Lapsena silloisen ystäväni isä viljeli rutkasti iljettäviä rivoja vitsejä ja kaksimielisyyksiä, jotka hämmensivät ja inhottivat jo silloin. Hän kohteli ja kommentoi myös vaimoaan ja ystävääni varsin epäkunnioittavasti. Kesällä kyseinen mies vieraili isäni talossa ja heitti kaksimielisen kysymyksen minulle tiedustelllen rivien välistä millaisesta kyrvästä pidän. Koska olimme isäni talossa hänen silmiensä alla, en halunnut aiheuttaa kohtausta nolaamalla tämän jo lähemmäs vuotiaan perhetutun mutta jälkikäteen edelleen harmittaa että tuossakin annoin hänen käytökselleen hyväksyntäni ohittamalla kommentin naurahtamalla ja vaihtamalla sujuvasti puheenaihetta.

Isäni välittää minusta paljon mutta varmaankaan ei pidä tällaista vakavana tai luottaa että sanavalmiina pystyn pitämään puoleni. Samoin nyt ulkomailla reissatessani usein huomaan olevani vaikeassa tilanteessa, kun en tiedä onko miesten lähelle tuleminen, suukottelu ja koskettaminen paikalliseen kulttuuriin kuuluvaa ystävällisyyttä vai voinko pitää heidät loitommalla tai älähtää tarvittaessa.

Koetan pitää mummotestin mielessä jatkossa, jos koen että eivät mummoaan tervehtisi tai koskettaisi sillä lailla niin todennäköisesti ei tarvitse minunkaan sitä sietää maasta riippumatta. Ensimmäiset hämmentävät ja ahdistavat seksuaalisen häirinnän muistot ovat varmaankin esikoulusta, kun vuotta vanhempi poika kuvaili miten äitini varmaan lutkuttaa isäni munaa.

Hän oli siis seitsemänvuotias. Isänsä tuntien sai varmaankin vain kehuja kotona asiasta. Nyt vannon että seuraavan kerran saan suuni auki tai kämmeneni läjähtämään kun joku minuun kajoaa verbaalisesti tai fyysisesti. Menin nukkumaan kotibileissä ja heräsin siihen kun ns. Tilanne jatkuu kunnes nousen ja menen toiseen huoneeseen, missä on muitakin. Myöhemmin kuulen, että hän on tehnyt saman muillekin ystävilleni, ja yksi kavereistani oli hänen entinen tyttöystävänsä, jolta kuulen että hän pakotti tyttöystävänsä seksiin moneen otteeseen.

Tietenkin näiden juttujen lisäksi oli lukemattomia puskarunkkareita, rivojen kuiskijoita, puristelijoita ja läähätyspuheluita. Yli kolmekymppisenä olen pariin otteeseen tullut huumatuksi tyrmäystipoilla, toisesta kerrasta jopa tiedän kuka sen teki, mutta onneksi molemmilla kerroilla oli onni mukana taas! Näitä juttuja kelatessa olen miettinyt monesti, että mulla on ollut ihan käsittämättömän hyvä tuuri.

Toisen kerran jäin jatkomestaan yöksi, kyseessä oli vanha tuttu vuosien takaa, olin joskus ollut vähän ihastunutkin häneen. Itse asiassa olin ihan varsin halukas seksiin, mutta jossain välissä olinkin tipahtanut sänkyyn. Herään siihen, että mulla on vaatteita riisuttu, ja tää mies on mun sisällä. Olen tosi hämmentynyt ja vielä aika humalassa, ja mietin et miten mä en ollenkaan muista miten tähän tultiin? En keskeyttänyt, koska olihan tää ajatus mullakin ollut.

Ja oli ihan kivaakin. Mutta seuraavana päivänä koitin muistella, että miten siinä oikeen päädyttiin siihen pisteeseen, enkä vaan oikeasti muista muuta kun että menin sängylle pötkölleen vaatteet päällä ja seuraava muistikuva on seksi. Myöhemmin käy ilmi, että mies on varattu ei tullut puheeksi ja sit vielä myöhemmin että muillakin on samoja kokemuksia.

Että on ollut periaatteessa ihan suostuvainen, mutta seksi on alkanut nukkuessa ilman varsinaista suostumusta. En osannut mieltää sitä raiskauksena, mutta sitähän se oli.

Ei me oltu mitään sovittu tai edes lähestytty mitenkään toisiamme ennen sitä hetkeä. Sen jälkeen hän halusi halata aina käydessään, ja ilmaantui usein ilmoittamatta puutarhaani pyörimään. Kerran olin juuri tullut suihkusta ja palloilin makuuhuoneessani puolialasti, kun tajuan että joku tuijottaa ikkunasta. Sittemmin hän avautuu siitä, miten vaimo ei enää halunnut enempää lapsia vaikka hän olisi halunnut, ja mittailee samalla katseellaan lanteitani.

Kun täällä tehtiin remonttia, hän kertoo vuolaasti remonttimiehille, miten tulee mun luo aina kun vaimon kanssa on ollut riitaa ja laittaa käden mun olkapäille. Minä ja remppamies ollaan jäätävästi hiljaa, isäntää kikatuttaa. Mä pidän itseäni onnekkaana, ettei oo ns. Mulla on kohtuullisen vahva itsetunto, turvallinen perhetausta ja olen sanavalmis feministi, ja silti jotkut näistä tapauksista on hävettäneet, olen kantanut syyllisyyttä tai tehnyt tilanteesta itselleni vielä ikävämmän koska olen koittanut suojella ahdistelijan egoa.

Että syvässä on, asenteet ja mielikuvat. Tuntuu huikealta, että keskustelu on oikeasti räjähtänyt silmille, tätä ei pääse pakoon eikä sitä voi lakaista maton alle. Ei viitsi edes alkaa miettiä, miten erilainen kehonkuva ja itsearvostus olisi voinut olla ilman noita nuoruuden häiriköintejä, tai miten erilaisia asioita olisi uskaltanut tavoitella jo nuoresta asti jos ei olisi joutunut niin rankan objektifioinnin kohteeksi mitä isotissinen teinityttö saa osakseen.

Oikeasti heitin teininä läppää siitä, miten pitäisi varmaan alkaa pornoalalle niin tällä kaikella huomiolla voisi edes tehdä rahaa.

Viesti oli selkeä, arvosi on noissa kurveissa ja muuta me ei nähdä ja jos siltä tuntuu niin kajotaan suhun vaikka väkisin. Kerran lähdin jatkoille ystäväni luo, ja matkalta tarttui mukaan pari miesseuralaista, mentiin kämpille vaan juomaan vähän viiniä ja juttelemaan, nukuttiin kaikki samassa huoneessa eikä siinä ollut mitään erityisempää eroottista viritystä.

Kuitenkin niin, että kaverini nukkui toisen tyypin kanssa samassa punkassa, ja mun kanssa avattua sohvaa jakoi se toinen jätkä. Hän oli siihen asti vaikuttanut todella asialliselta, puhui kaunista englantia ja keskustelimme syvällisesti kulttuureista, uskonnoista ja sen sellaisesta. Emme suudelleet enkä mitenkään antanut ymmärtää, että seksiä olisi tarjolla.

Mutta sillä hetkellä, kun laskin pääni tyynyyn, tämä kaveri liimantui kylkeen. Ensin annoin olla, ajattelin että kerrankos sitä nyt lusikassa nukutaan, mutta sitten alkoi kopelointi. Otin hänen kätensä ja työnsin pois, ja sanoin että haluan vain nukkua. Sanoin että oikeasti nyt en yhtään halua tämmöistä, mua väsyttää ja nukahdan ihan kohta.

Systemaattisesti kaavin hänen kouransa pois rinnoiltani ja haarojen välistä. Mutta ei mennyt perille. Siinä vaiheessa alkoi kiusallisin osuus. Tajusin, että hän ei nyt lopeta, mutta toisaalta en halunnut pompata ylös ja alkaa karjua että nyt jumalauta lähet jätkä yön selkään, koska en halunnut nolata häntä.

Itsehän olin jatkoille pyytänyt, olin kai sitten kuitenkin lähettänyt väärää signaalia. Niin koitin sitten purra huulta ja sinnitellä, kääntyen vatsalleni ja suojaten kehoani, työntäen hänen käsiään pois, toistellen että haluan vain nukkua. Hän hetkittäin vetäytyi kauemmas, mutta juuri kun olin nukahtamassa havahduin taas hipelöintiin. Yöstä tuli todella pitkä, enkä nukkunut silmäystäkään. Ahdisti jumalattomasti, mutta ajattelin että ei se mua ainakaan raiskaa kun kaveri ja se toinen jätkä nukkui samassa huoneessa.

Aamulla nousin kun puhelin soi, ja kun lopetin puhelun tämä hemmo tuli perässäni keittiöön. Väitin, että soittaja oli poikaystäväni, joka ei varmasti olisi iloinen kuullessaan mitä oli tapahtunut.

Mies sanoi että ei kai mun tarvi kertoa, mihin totesin että ei mulla oo mitään syytä salatakaan. Hän kysyi, että voitaisiinko silti olla ystäviä, että antaisinko puhelinnumeroni. Katsoin häntä murhaavimmalla katseellani ja sanoin että ei, voitko poistua. Sitten hän lähti, ja olin valmis itkemään. Syytin itseäni siitä, että olin johdattanut itseni tilanteeseen kuvittelemalla, että hän oikeastikin oli kiinnostuneempi tutustumisesta minuun kuin tissien väkisin koplaamisesta.

Tunsin itseni tyhmäksi ja heikoksi, olen kuitenkin aika tiukka ja sanavalmis lyyli kun niikseen tulee. Hävetti ja ahdisti pitkään. Kun olin joku 10 — 11, olin tulossa yksin luistelemasta illalla, oli pimeää ja kotimatkalla mun perässä alkoi ajaa hiljaa pakettiauto, jonka ohjaamossa oli kaksi miestä. Itse en osannut pelätä, mutta kaksi aikuista naista tuli vastaan ja pysäytti minut kysyäkseen onko noi mun tuttuja.

Kun vastasin ei, ne sanoi että me saatetaan kuule sut nyt kotiin, ja ne näytti sen verran vakavilta että en kysellyt että miksi. Auto häipyi eikä sen koommin näkynyt. Kuten aika moni, joiden tarinoita olen lukenut, mäkin olin niitä mimmejä, joilla kasvoi rinnat jo tosi nuorena, minkä johdosta miesten käytös muuttui vaikka olin vasta murrosiässä. Kun olin 12, mun luokanopettaja oli sellainen rento ja hauska nuori ~30v mies, josta kaikki tykkäsi, minä myös.

Huomasin kuitenkin joskus hänen tuijottavan rintojani tunnilla, jos vaikka kesken kokeen tekemisen nostin katseeni tms. En ajatellut siitä sen enempää, vaikka se tuntui kiusalliselta. Opettajani tuli hakemaan minua tanssimaan, vaikkei ollut tanssinut kenenkään muun kanssa, ja tanssilattialla painautui ihan lähelle.

Mies oli minua huomattavasti pitempi, joten hänen nivusensa olivat siinä vatsani korkeudella, ja tanssin aikana mulle alkoi tulla tosi epämiellyttävä olo. Hän ikäänkuin hieroi haaroväliään vatsaani ja tunsin jotain kovaa enkä ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kyse. Sen sijaan, että hän olisi ymmärtänyt lopettaa tämän reaktion johdosta, hän painoi minua vaan tiukemmin itseään vasten kunnes kappale loppui ja pääsin pois.

Sen jälkeen hän hetken tanssitti toista tyttöä, sillä lailla käsistä pitäen, ei slovarityylillä, eikä hakenut sen jälkeen muita tanssimaan. Olin todella hämmentynyt siitä, mitä oli tapahtunut, ja oikeastaan meni pari vuotta että todella ymmärsin miksi mulla oli niin kamalan huono olla siinä hetkessä. En koskaan puhunut tästä kenellekään kuin vasta aikuisena, olin varma ettei kukaan uskoisi minua ja koska opettaja oli todella suosittu toiset olisivat ajatelleet että valehtelen, jotta muut luulisivat minun olevan joku erityissuosikki.

Yläasteella seksuaalinen ahdistelu oli ihan arkipäivää. Yhtenä iltana olin menossa nukkumaan kun kuulin ikkunan takaa jotain ääntä, ja kun katsoin, siellä oli tää lätkäjätkä toisen korstokaverinsa kanssa stalkkaamassa.

Seuraavana päivänä hän tuli maireana ilmoittamaan toisten edessä, että mulla on söpöt pitsiset pikkuhousut. Tää kaveri oli ikäisiään vanhemman oloinen ja liikkui ylempiluokkalaisten mimmien kanssa, joten tästäkin huomiosta olisi kai pitänyt olla tosi imarreltu. Mua otti vaan niin paljon päähän että joku kävelee mun rajojen yli tolla lailla, vaikka en oo ollenkaan kiinnostunut.

Toinen rinnakkaisluokkalainen poika juoksi kerran urheilukentän läpi ja ohi mennessään riuhtaisi mua toisesta rinnasta niin että sattui. Sitten se nauroi remakasti kavereidensa kanssa päälle. Siitä hemmosta tuli sittemmin totaalinen sekakäyttäjä, ja kun about 20 vuotta myöhemmin näin sen junassa en tervehtinyt , se tuijotti mua koko matkan ja sitten se etsi mut fb: Silti törmään välillä kun samalla pikkukylällä asutaan.

Kun olin 15, hengasin kavereideni kanssa illalla rautatieasemalla, kun siististi pukeutunut valkohiuksinen herrasmies lähestyy minua.

Hän tiedustelee, josko lähtisin markalla viettämään yhden yön hänen kanssaan. Paketti oli avaamaton ja hetken mielijohteesta otin purkan.

Hetken pureskeltuani mies kysyy saako ostaa sen purkan takaisin. Tarjoaa siitä 20 markkaa. Tingin hinnan kolmeen kymppiin, annan purkan ukkelille ja siirryn toiseen vaunuun, ettei hän näkisi missä jään pois. Tälle jutulle kyllä naurettiin kavereiden kanssa. Kun kävelin vuotiaana myöhään illalla kotiin kaljotteluillan jälkeen, mua lähti seuraamaan kaksi aikuista miestä, ja kuulin heidän juttelevan siitä, että mitä he haluaisi mulle tehdä.

Ei muuten ollu mannermainen aamupala se, vaan jotain aika paljon ikävämpää, ja siinä vaiheessa alkoivat lähestyä ja piirittää mua molemmilta puolilta. En sanonut mitään, tihensin vain vauhtia ja tuijotin eteeni ja mietin kuumeisesti mitä tehdä.

Miehet kääntyvät ja jatkavat matkaa, minä kuljen kioskin pihaan, josta auto on juuri lähdössä. Miehet eivät nää, etten astu autoon sisään vaan menen kioskin taakse piiloon.

Odotin siellä ainakin vartin ennen kuin uskalsin liikkua, mieskaksikko kuitenkin lähti samaan suuntaan kuin missä mun koti oli. Samoihin aikoihin olin aamuyöllä tulossa kotibileistä naispuolisen ystäväni kanssa. Istahdimme penkille tupakalle, kun paikalle tulee pari meitä vanhempaa kundia ja alkaa haastaa juttua.

Aika pian alkaa härski vonkaaminen, johon vastaamme väittämällä olevamme lesboja ja suutelemme päälle. Tilanne ei ollut siihen asti ollut mitenkään uhkaava, ja mekin oltiin aika läpällä liikenteessä, mutta sitten ilmapiiri muuttuu ja jätkät alkaa uhota tosissaan käännyttävänsä meidät heteroiksi.

Sitten otettiin jalat alle ja juostiin. Miehet juoksi meidän perässä hyvän tovin, kunnes piilouduttiin paloaseman taakse, ja onnistuttiin eksyttämään. Tuuri oli mukana, taas kerran. Ja ne lukemattomat vastaavat ohimennen heitetyt asiattomat kommentit, joihin sai tottua pienipalkkaisena asiakaspalvelijana mm.

Olen purrut kieltäni monta kertaa tästä asiasta: Olenhan jonkin sortin feministi ja tämä on laaja ihmisoikeusongelma. Koulu voi olla maailman paras paikka. Se on kuitenkin osalle lapsista maailman pahin paikka. Jokaisella lapsella tulee olla turvallista oppia. Minulle ja luokkalaisilleni se ei aina ollut. Kiusaaminen oli hyvinkin fyysistä: Meidän lasten kokemusta kiusaamisesta vähäteltiin koulussa.

Kyseltiin, että ehkei kyse ollut lyönnistä vaan läpsimisestä. Kiusattujen piti halata kiusaajaa anteeksipyynnön jälkeen kohdatakseen kiusaajan taas seuraavana päivänä.

Tilanne ratkesi vasta, kun yhden oppilaan vanhemmat hakivat lähestymiskieltoa kiusaajalle ja saivat sen. Siinä prosessissa usko vanhempiin vahvistui, siinä missä opettajaan ja kuraattoriin laski. Hallinto-oikeuden tuomari, monen lapsen isä ja isoisä kopeloi humalassa oman alan tilaisuudessa minua ja muutamia muita ikäisiäni naisia.

Kukaan ei puuttunut asiaan, sillä sellainenhan hän vain on. Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että minä tai joku toinen nuorempi nainen, jota kähmittiin, saattaisi ilmoittaa esimerkiksi poliisille tai lehdistölle. Tai jos tuli ajatelleeksi, ei nähnyt vaivaa tehdä asialle jotain.

Puhuin asiasta vanhempien mentorinaisteni kanssa. He elivät seitkytluvulla nuoruuttaan, jolloin kaikkia kähmittiin kaikkialla koko ajan. Ei tämä tuomarin toiminta heitä hätkäyttänyt. Jopa hieman hätkähdin, miten jopa naiset pitivät reaktiotani ylimitoitettuna. Tehdäänkö nyt asia selväksi? Tällaisten asioiden maton alle lakaiseminen on edesvastuutonta. Puhutaan asioista, jotka voivat traumatisoida.

Puhutaan yhteiskunnallisesta vallan väärinkäyttämisestä. Puhutaan oikeudesta ruumiilliseen itsemäärämiseen, joka on muuten perus- ja ihmisoikeus.

Jos edelleen ajattelet, että moni ylireagoi, niin pysähdy hetkeksi ja mieti, mistä ajatus tulee. Tätä mantraa hokemalla voimautin aikanaan itseni ja kirjoitin asiallisen kirjeen tuomarille, jossa selitin hänen toimintansa asiattomuuden.

Sellaisen kirjeen tulee saamaan muuten muutkin vastaavaa toimintaa harjoittavat. Toinen tuomari löytyikin sitten käräjäoikeuden esimiehistöstä. Hän tykkäsi vääntää vitsejä prostituoiduista ja seksuaalisesta häirinnästä. Usein hän totesi, että tästäkin varmaan joku taas suuttuu, mutta sanon silti. Haha, pitäisiköhän tehdä koulutus, jossa näytän naisten kokovartalokuvasta, mitkä ovat kiellettyjä alueita?

Kolmas tuomari löytyi myös oman alan tapahtumasta. Kaksi kertaa vanhempi mies pussasi päähän ja taputti reidelle. Ohjaaja oli nauranut ja vastannut, että ei pure. Mutta jonkin sortin feminismiä näinä aikoina on pakko harjoittaa, jotta maailma tulisi siltäkin osalta pikkuhiljaa tasa-arvoisemmaksi. Siihen tarvitaan aktiivisia toimenpiteitä.

Syyllisyyttä ja vähättelyä ei pitäisi joutua kantamaan ne, joita vastaan on tehty väärin, vaan ne, jotka väärin ovat tehneet. Ja tilanteisiin pitää puuttua, yhdessä. Joten tämä on julkinen lupaus. Minä lupaan puuttua, jos näen, että jonkun ruumiillista itsemäärämisoikeutta loukataan.

Minä lupaan, etten vähättele kenenkään kokemuksia. Vaikka olen kokenut seksuaalista häirintää paljon niin eräs tapaus jäänyt kummittelemaan mielen päälle enemmän kuin muut. Olin yläasteella reippaasti alkoholiin menevä nuori. Pöllin viinaa porukoilta ja mistä sitä nyt käsiinsä sai vaan. Paikallinen taksikuski ajoi myös koulutaksia haki meille alkoholia. Hän kutsui meidät myös kotiinsa dokaamaan. Porukassa tyhmyys tiivistyy, dokattiin äijän viinoja. Hän oli hommannut myös kermavaahtoa jolla kehotti meitä leikkimään ja nappailemaan kuvia hän siis antoi meille kameransa , usein vaan nauroimme näille pyynnöille päin naamaa.

Kerran istuin vessassa kusella heikossa hapessa kun yksi kaverini tuli ottamaan musta kuvan kun istuin huojuen vessanpöntöllä housut kintussa. Taksikuski tuli muutama päivä tämän illan jälkeen kertomaan mulle kahden kesken, että hänellä on musta ihana kuva jossa näkyy kriittiset paikat, mutta ei hätää, hän ei aio näyttää sitä kenellekään muulle ja aikoo säilyttää kuvaa jemma nimisessä piilossa. Tunsin oloni tämän takia likaiseksi ja nolatuksi. Kannoin kummallista syyllisyyttä tapauksesta monta vuotta ja ajatus siitä, että sillä hirveällä äijällä on musta paljastava kuva oksetti.

Hän puhui tästä kuvasta mulle useaan otteeseen vihjailevaan sävyyn. Lopulta lakkasin tervehtimästä häntä kokonaan. Nykyään tekisi mieli huutaa pää punaisena ja nöyryyttää ukko julkisesti. Monesti mietin, että onneksi ei käynyt mitään vakavampaa. Meillä oli silloin poikaystävät jotka tajusivat, että äijän viinoihin ei todellakaan paranisi koskea.

He tulivat hakemaan meidät pois ja pakottivat meidät lupaamaan, ettemme mene sen ukon luo enää. Aloitin pianotunnit viisivuotiaana ja oli heti selvää, että musiikki on suurin rakkauteni ja vapauteni. Keski-ikäinen, puolalainen miesopettaja omi minut tähtioppilaakseen pian ensimmäisen oppilaskonserttini jälkeen. Hän oli maineikas hahmo pienessä merilappilaisessa kaupungissa ja vanhempani olivat ylpeitä, että hän huoli minut oppilaakseen.

Kasvoin tämän miehen opetuksessa pikkutytöstä teinitytöksi ja myöhemmin nuoreksi naiseksi. Soittotunnit olivat täynnä epämukavaa koskettelua, lähentelyä ja seksualisoivan ilmapiirin täyttämiä pelon hetkiä, ulkonäön kehumista ja erilaisia pakottamisia.

Purin hammasta, enkä kertonut kenellekään, koska lapsen logiikalla pelkäsin, että tämä hieno opettaja kieltäytyy opettamasta minua eikä minusta sitten voi koskaan enää tulla artistia. Opin jo nuorena mallin, jossa miehen haluja täytyy miellyttää, mikäli haluaa saada jotain itselleen tärkeää — tässä tapauksessa oppia soittamaan ja kasvaa kutsumusammattiinsa. Koska opettaja oli todella narsistinen hahmo ja pahoinpiteli muun muassa omaa vaimoaan työpaikalla lasten katseiden alla, hänen annettiin toimia mielivaltaisesti.

Naispuolinen musiikkikoulun rehtori ei uskaltanut puuttua mihinkään. Kaikki aikuiset ja kasvattajat ympärilläni näyttivät hyväksyvän mallin, jossa uhkaavaa mieshenkilöä täytyy miellyttää ja uhraukset täytyy vain hyväksyä. Laulaminen oli tärkein musiikkiterapiani ja rakas sivuaine, mutta opetuksessa oli käytävä salaa.

En voinut koskaan esiintyä julkisesti, ettei tämä luvaton harrastukseni tulisi ilmi. Meni pitkään, ennen kuin tajusin, että minulla on oikeus käyttää ääntäni. Ja että elämäntehtäväni on muun muassa siitä puhuminen. Siksi kirjoitan tätäkin tekstiä. Emme voi muuttaa menneisyyttämme mutta tulevaisuuden voimme muuttaa.

Seksuaalisen häirinnän ja nöyryytyksen lisäksi musiikillisten lahjojeni mitätöinti onnistui hetkellisesti täysin. Jäin lopulta kiinni salassa otetuista laulutunneista eikä opettajani tervehtinyt perhettäni enää koskaan. Hän ei sanonut sanaakaan valmistujaistilaisuudessani ja jäin vaille minkäänlaista hyväksyntää tältä auktoriteetiltani. Valmistuin musiikkikoulusta ja ilmoitin, etten enää koskaan soita pianoa enkä laula, kipu oli liian kova.

Seuraavana vuonna luin uutisista, että opettajani oli vihdoin irtisanottu seksuaalisen häirinnän ja alaikäiseen oppilaaseen kohdistuneen ahdistelun vuoksi. Perheessäni vaiettiin senkin jälkeen eikä kukaan koskaan kysynyt, olenko minäkin saanut tästä ilmiöstä osani. Muun muassa pitkän terapian, häpeän työstämisen, sisuuntumisen, naistutkimukseen keskittyvän akateemisen tutkinnon, kokonaisvaltaisen parantumisen ja henkisen matkanteon jälkeen julkaisin esikoissinkkuni pari viikkoa sitten.

Se kertoo tästä matkasta ja tunteiden työstämisen tärkeydestä. Toivottavasti kukaan ei pahastu, että jaan linkin YleX: Näistä asioista on puhuttava ääneen, jotta maailma voi muuttua. Olen päättänyt olla palveluksessa, sekä musiikintekijänä että äänitorvena.

En mieti enää sekuntiakaan, onko se sallittua tai pahastuuko joku. Sisäinen turva on rakentunut. Lopuksi ote laulun lyriikoista, lähetän niiden myötä sisua ja rakkautta teille kaikille:. Nothing can wash you off, shame still remains but I will undress it like the stories you told me. Olin arviolta v.

Olin ala-asteella yhden vähemmän suositun tytön ainoa kaveri. Me vietettiin paljon aikaa meillä, koska tyttö ei halunnut mennä kotiin. En ymmärtänyt miksi, mutta olin ihan tyytyväinen, koska meillä oli hyvät lelut ja iso piha. Eräänä iltapäivänä mun äiti halusi olla yksin kotona, varmaankin viimeistelemässä väitöskirjaansa. Me mentiin bussilla koulusta tän tytön luo. Kotona hänen isänsä katsoi isolta ruudulta pornoa, lisäksi pornolehtiä oli levitelty pitkin pöytiä.

Isä masturboi sohvalla ja kysyi, halutaanko mekin katsoa. Järkytyin näkemästäni ja ymmärsin, miksei tyttö halunnut olla kotonaan. Olisin halunnut kertoa asiasta meidän opettajalle, mutta tyttö ei antanut lupaa. Tappelimme ja lopulta meidän välimme tulehtuivat. Jossain vaiheessa tyttö muutti toiselle paikkakunnalle enkä nähnyt häntä sen koommin. En ole kertonut tästä kellekään, edes mun vanhemmille.

Olimme mimmiporukalla taannoin Bratislavassa uutta vuotta viettämässä. Kaupunki oli aivan täyteen buukattu, mutta onneksi olimme varanneet hyvissä ajoin hostellihuoneen. Hostellinpitäjä Gabriel tuli meitä ystävällisesti junalle vastaan ja kertoi heti hieman uhkaavaan sävyyn, että hänellä on sitten tosi täyttä, että saas nähdä saammeko pitää varaamamme huoneen vai emme.

Se selviää kun olemme viettäneet illan hänen seurassaan. Vastentahtoisesti lähdimme oluelle Gabrielin kanssa ja kuuntelimme tämän elokuvaohjaajana itseään tituleeranneen viisikymppisen herran valitusta kaikista muista hostellin asiakkaista. Etenkin ranskalaiset miehet olivat kamalia, ja meidän ei kannattaisi missään nimessä edes puhua kenellekään heistä.

Tätä seurasi Gabrielin numerologiset tulkinnat meistä. Niiden mukaan me kaikki tarvitsimme vanhempaa miestä. Aina välillä jossain muodossa tuli muistutuksia, että hän voi tosiaan joutua heittämään meidät ulos hostellistaan heti seuraavana aamuna, kovasti olisi tunkua ja hän ei voi luvata meille mitään, katsotaan vähän miten asiat menevät… vink vink.

Karistimme Gabrielin seurastamme jossain vaiheessa ja illalla hostellille palatessa tutustuimme myös näihin oikein mukaviksi osoittautuneisiin ranskalaisiin. Aamulla Gabriel oli saanut tietää että olimme puhuneet ranskalaisten kanssa ja tuli huoneeseemme huutamaan, että meidän on vapautettava huoneemme välittömästi. Sitä tarvitaan muiden asiakkaiden käyttöön. Kun hostelli oli Gabrielin, emme oikein muuta voineet kuin pakata ja suostua. Gabriel siirsi meidät johonkin homeiseen, kohtua muistuttavaan kattoluukkuun, huonekorkeus reilu metrin.

Jonne siis kavuttiin tikkaita luukusta sisään, ja sen luukun sai lukittua vain ulkopuolelta. Hetkeäkään ei ollut turvallinen eikä mukava viettää siellä hetkeäkään tietäen, että Gabriel on luukun toisella puolen.

Mutta kaupungin hotellit olivat tosiaan täynnä, vaihtoehtoja ei ollut. Pian huomasimme myös, että hostellin kylpyhuoneeseen oli kova jono aina aamulla, kun joku vietti vessassa tunteja. Kylpyhuoneessa ei ollut minkäänlaista suihkuverhoa, ja sen ja vessan välillä oli lasitiiliseinä. Värillisiä maitolasitiiliä lähinnä, paitsi yhdessä kohtaa ikkunalasia.

Näppärästi silmän korkeudelle sijoitettuna. Ja Gabriel itsehän se siellä istui kaikki aamut tiiraamassa lasin läpi kun mimmit kävivät suihkussa. Tarkistin juuri, ja hostelli ei ole enää toiminnassa, eli toivottavasti tästä voi päätellä, että tämä erä on voitettu ja Gabrielillla ei ole enää valtaa kiristää ketään. Ehkä ensimmäinen häirintäkokemukseni tapahtui yläasteella, luultavasti vuonna ollessani kahdeksannella luokalla.

Luokallani oli poika, joka häiritsi toistuvasti luokan tyttöjä. En tosin muista varmasti, olivatko kaikki häirinnän kohteina vai kohdistuiko häirintä pääosin luokan epäsuosituimpiin oppilaisiin, minuun ja ystävääni. Poika puristi minua takapuolesta ruotsin tunnilla, tunki ennen tuntia kylkeen kiinni, näytti paljaan takapuolensa minulle koulumatkalla ja tiedusteli toiselta luokan pojalta, haluaisiko tämä nuolla pilluani.

En koe, että tämän luokkatoverin harjoittama ahdistelu olisi pahimpia ahdistelukokemuksiani. En kokenut samanlaista uhkaa, vääryyttä ja kuvotusta, mitä vastaava toiminta minussa nykyään aiheuttaa. Jälkikäteen minua vaivaa tapauksessa kuitenkin se, miten yläasteajan yleinen ilmapiiri ja oma ajatteluni kannustivat lakaisemaan asian maton alle pojan haastamisen sijaan. Silloin uhriuden myöntäminen ja asian ottaminen käsittelyyn tuntui liian vaikealta. Koin, että minun olisi pitänyt olla kovempi ja kykenevä ottamaan tyynesti loukkauksia vastaan ja antamaan takaisin samalla mitalla.

Muistan muun muassa, että suljin silmäni tilanteessa, jossa hän paljasti itsensä koulumatkalla. Reaktio oli automaattinen, ja silloin häpesin sitä, koska olisin halunnut olla niin kuin teko ei olisi hetkauttanut minua ollenkaan.

Muistan myös, että joku opettaja kysyi häiritseekö kyseinen henkilö minua ja ystävääni , ja vastasimme ei. Jälkikäteen en ymmärrä miksi vastasin näin.

Olin aika viimeisilläni raskaana, ehkä seitsemännellä kuulla, ja ison mahani kanssa matkalla töistä kotiin yöbussilla. Viereeni tulee istumaan ihan siististi pukeutunut mies käytävän puolelle. Huomaan jotain outoa ja kun vilkaisen miehen suuntaan huomaan että tämä ällötys vetää käteen!

Jäädyin ihan täysin ja käännyin vain ikkunaan päin ja mietin että mitä helvettiä!? Halusin nousta ja mennä pois, mutta en uskaltanut kääntyä mieheen päin enkä olisi päässyt nousemaan paikalta ilman että olisin pyytänyt miestä siirtymään.

Eikä täydessä bussissa kukaan muukaan sanonut mitään. Jossain vaiheessa mies nousi itse pois, vissiin kun oli runkannut valmiiksi. Metro oli ehtinyt lähteä ja vähän pelotti siinä ison mahan kanssa ennen kun seuraavalla asemalla tuli muita ihmisiä kyytiin. Noh, hyppään metrosta ja kävelen kotiinpäin asemalta ja olen melkein oman talon kohdalla niin vastaantuleva auto hiljentää vauhtia kohdallani.

Eka ajatus on että nyt vaan kävelen nopeasti eteenpäin mutta sitten mietin että äh joku haluaa vain kysyä ajoneuvoja.

Pysähdyn kuuntelemaan ja tuntematon keski-ikäinen mies kysyy jos haluan lähteä ajelulle. Kiiruhdan kotiin niin nopeasti kun pääsen! Olin todella vihainen näitten tapausten jälkeen että enkö edes raskaana saa olla rauhassa? Näitä ahdistelukokemuksia on niin paljon omalla kohdalla että tämmönen tuntuu jotenkin vaan normi elämältä.

Kyllä mä joka kerta suutun ja osaan yleensä pitää puoleni. Mut joskus sitä vaan jäätyy eikä osaa toimia. Vältän katsoa tuntemattomia miehiä silmiin ja mietin eri tilanteissa että en kai ole nyt liian ystävällinen, vaikka juttelen normaalisti. Kun liikun yksin illalla vedän esim hupun päähän ja yritän näyttää mahdollisimman oudolta tai vihaiselta ettei kukaan lähestyis mua.

Olin ehkä 19, kun lähdimme kaveriporukalla Tampereelle katsomaan usean eri bändin yhteiskeikkaa. Keikan jälkeen jatkoimme juhlimista Omenahotellihuoneessa, jonne päätyi jostain syystä myös toinen porukka samasta kerroksesta. Eräs suurin piirtein saman ikäinen mies tuli istumaan viereeni ja juttelimme koko illan. Pikkuhiljaa välimme lämpenivät ja hän piti minua sylissään, suuteli minua. Olin sen verran humalassa, etten huomannut, kun miehen kaverit menivät takaisin omaan huoneeseensa.

En myöskään huomannut, että omat kaverini olivat nukahtaneet sänkyyn, joka sijaitsi huoneessa hyllyn toisella puolella.

Havahduin vain yhtäkkiä siihen, että istuin yksin miehen sylissä samalla petaussohvalla, jolla olimme istuneet koko illan. Vaikka olin itsekin nukahtamaisillani, mies innostui suutelemaan minua yhä kiihkeämmin. Yhtäkkiä hän riisui minulta housut ja ymmärsin mitä oli tapahtumassa.

Yritin pysyä hereillä, mutta kehoni oli raskas, enkä edes yrittänyt sen kummemmin liikkua. Muistan, että mies yritti pariin otteeseen tulla sisääni, mutta se ei onnistunut, koska en ollut lainkaan kostea.

Hän yritti muuttaa tilannetta hyväilemällä minua käsin, jopa suulla, mutta luovutti hetken päästä ja käveli pois huoneesta sanomatta mitään. Silloin heräsin siihen mitä oli tapahtunut. Vaikka olin nuorempana ollut pitkässä parisuhteessa, en ollut vielä menettänyt neitsyyttäni. Pelkäsin yhtäkkiä, että sohvalla olisi verta tai että kaverit olisivat heränneet ja huomanneet mitä tapahtui.

Kaikki vaikutti kuitenkin olevan ok ja menin takaisin nukkumaan. Seuraavana aamuna sama mies tuli koputtamaan hotellihuoneemme ovea ja heitti ovenraosta päälleni mikrohampurilaisen.

En tiedä, oliko se olevinaan kiitos tai anteeksipyyntö tai jotain ihan muuta. Turhaa se ainakin oli. Olin tapahtuman jälkeen todella pelokas, koska en ollut ihan varma, käyttikö mies todellakin kondomia. Pelkäsin, että hän oli tartuttanut minulle jonkin taudin tai että olisin raskaana.

Kun sain menkat ja testit olivat puhtaat, ajattelin, että voisin antaa asian olla. Yritin vakuutella itselleni, että minun pitäisi olla ylpeä, että nyt olin nainen. Kävin katsomassa miehen bändin nettisivuilta hänen kuviaan ja vakuuttelin itselleni, että hän oli hyvän näköinen — juuri sellainen, jonka halusin itselleni. Yritin sanoa itselleni, että itsehän pyysin tätä, itsehän lähdin leikkiin mukaan. Tunsin häpeää siitä, että kaverit olivat nukkuneet samassa huoneessa.

Asiasta puhuminen tuntui vaikealta, koska pelkäsin, että minut — kiltti kunnollinen tyttö — tuomitaan teostani tai että minua ei oteta tosissaan. No, eihän se ihan niin mene. Kun seuraavan kerran uskalsin päästää miehen yhtä lähelle, hän oli poikaystävä, jonka kanssa päädyin seurustelemaan useamman vuoden. Yritin jopa perustella itselleni, että menetin neitsyyteni tälle poikaystävälle, koska tuo ensimmäinen mies ei päässyt kunnolla sisälleni.

Yritin väkisin luoda sen hienon kokemuksen, josta olin haaveillut. Kuvittelin, että kaikilla muilla kavereilla oli tuollainen hieno kokemus ja että olin itse likainen. Ei se ole kadonnut minnekään. Olen kantanut mukanani häpeää ja surua siitä, että menetin neitsyyteni tällä tavalla. Olen kantanut mukanani paljon seksiin liittyviä pelkoja ja jännitystiloja. Kymmenen vuoden aikana olen noudattanut tiukkaa itsekuria ja harrastanut seksiä vain harvojen ja valittujen kanssa. Vaikka olen saanut tavata ystävällisiä ja kunnioittavia miehiä, jossain on aina ollut pelko siitä, etten pysty hallitsemaan tilannetta.

Vasta kun tajusin, että kaikki epävarmuudet liittyvät tuohon samaan iltaan, pystyin päästämään niistä irti. Hänen olisi pitänyt huomata, etten ollut ihan täysillä mukana ja antaa asian olla. Saan olla kiitollinen siitä, että hän ei satuttanut minua eikä myöskään yrittänyt väkisin tulla sisääni, kun huomasi, ettei se tule onnistumaan. Jollain tasolla hän yritti myös huomioida minun tarpeeni.

Mikään ei oikeuta sitä, että hän tuli liian lähelle hetkenä, kun en itse ollut edes kunnolla hereillä. En pyytänyt sitä, en aiheuttanut sitä. Olin vain nuori nainen, joka joutui tilanteeseen, johon kenenkään ei pitäisi joutua. Ei ole ollut helppoa kaivaa tätä tukahdutettua tapahtumaa taas esiin 10 vuoden jälkeen, mutta se on ollut sen arvoista. Kerroin asiasta avoimesti ihanalle aviomiehelleni, joka otti asian tosissaan.

Hänen kanssaan on tuntunut turvalliselta päästää tästä tapahtumasta vihdoinkin irti. Olen antanut itselleni anteeksi, olen antanut tämän tarinan miehelle anteeksi, ja jatkan elämääni eteenpäin entistä kevyempänä — vapaana surusta ja häpeästä.

Olen myös oppinut tuntemaan oman arvoni, omat rajani, ja ymmärtänyt, miten pyhä asia oma seksuaalisuuteni on. Ja olen kiitollinen siitä, että saan olla naimisissa miehen kanssa, josta ei koskaan tulla kertomaan yhtäkään metoo -tarinaa.

Olin reilusti alle kolmekymppinen, muutaman vuoden ollut naimisissa silloisen mieheni kanssa. Mieheni oli parin viikon työmatkalla ulkomailla ja hänen miespuolinen nuoruudenystävänsä alkoi soitella meille tämä oli lankapuhelinaikaa.

En tätä miestä sen paremmin tuntenut, toki oltiin tavattu ja pari kertaa vierailtukin hänen, avovaimonsa ja parivuotiaan lapsensa luona. Ekalla kerralla kun tämä tyyppi soitti, kerroin että mieheni oli ulkomailla.

Hän sanoi tietävänsä sen mutta jatkoi jutustelua. No kohteliaana sit juttelin jotain niitä näitä. Kun se sitten soitti uudestaan muutamia kertoja, ihmettelin jo aika paljon mut ajattelin sen kai sitten vaan olevan yksinäinen. Kerran sitten soitti ja sanoi tulevansa päiväkahville. Jotenkin ajattelin sen vain olevan tosi yksinäinen ja hajamielisesti sanoin et voi se käväistä meillä. No tää tyyppi tulee sitten ja ojentaa mulle kahvi- JA kondomipaketin. Jäädyin varmaan sillä sekunnilla.

Jotenkin kykenin keittämään sitä kahvia, muuten päässä raksutti että mitä helvettiä, miten selviän tästä tilanteesta. Se sit kyllä tajusi mun käytöksestäni tehneensä ison virheen.

Jotenkin jäätävän hiljaisuuden vallitessa kai saatiin kupilliset juotua, sit se onneksi lähti. Ehdin jo miettiä että miten selviän jos se oikeesti käy käsiksi, oli aika isokokoinen tyyppi. En oikein saanut sanottua muuta kuin että ojensin sen lähtiessä sille sitä kondomipakettia.

Se sanoi mun voivan pitää sen. Raivoissani heitin ne roskiin. Kun tää tyyppi seuraavana päivänä soitti, olin vihdoin valmistautunut ja sanoin, ettei se ikinä, ikinä enää saa soittaa meille. Etten halua koskaan enkä missään yhteydessä olla sen kanssa tekemisissä. Mä olin silloin jotenkin tosi järkyttynyt tästä jutusta.

Koin itseni sekä naiiviksi, typeräksi että likaiseksi. Pidin sitä mieheni ystävänä. No en todellakaan ollut. Enhän edes pitänyt koko ihmisestä. Mietin että joku oikeesti piti mua sellaisena, jonka luo vois noin vaan mennä päiväkahville kun oma mies on matkoilla.

Kerroin tietenkin miehelleni tästä, kun hän palasi kotiin ja sanoin myös, etten halua olla ko. Mieheni ei meinannut uskoa minua! Hänestä oli aivan ennenkuulumatonta, että hänen hyvä kaverinsa voisi toimia noin. No uskoi se lopulta, kun kuuli sen myöhemmin toimineen vähän vastaavalla tavalla muidenkin varattujen naisten suhteen.

Mutta ei katkaissut kokonaan välejä tähän mieheen. Minä sen sijaan en tämän tyypin kanssa enää suostunut tekemisiin. Olin 21 ja kaverini kanssa hänen vanhempiensa mökillä.

Olimme olleet edellisenä iltana kylän baarissa tansseissa. Kaverini oli kohteliaisuudesta jutellut isäni serkun kanssa. Hän oli noin 40 — 50 -vuotias mies ja asui kotonaan vanhempiensa luona. Hän kysyi kaveriltani olemmeko me lesbopari, kun kuuli, että olemme kaksin mökillä. Aikaisin seuraavana aamuna, ehkä noin kello 4 — 5 aikaan, mökin ovelta kuuluu raivokasta hakkausta johon heräämme.

Itse jään sänkyyn mökin parvelle. Kuulen miehen äänen huutavan: Kysyin kuka oli ovella. Kaverini ei sano mitään. Sitten näen isäni serkun nousevan tikkaita parvelle. Nousen seisomaan sängyn viereen, mies jää tikkaiden viereen.

Välissämme on pari metriä. Sukulaismies tuli vähän tarkastamaan tilannetta. Sillä hetkellä päätän mielessäni, että tuo mies ei meihin koske. Olin jo siihen ikään menessä kuullut ne perushuorittelut ja kokenut ne peruskopeloinnit, saanut tarjouksia maksullisesta seksistä, edessäni oli runkattu, mua oli kuristettu, koska olin kieltäytynyt seksistä. Parven laitana oli vain noin 30 cm korkea kaide. Päätin, että taklaan miehen alas parvelta, jos hän tulee yhtään lähemmäksi. Samalla tajuan, että pudotus parin metrin korkeudesta keittiökalusteiden päälle saattaa koitua miehen kuolemaksi ja joudun vankilaan teostani, siinä menisi myös oma tulevaisuuteni, mutta päätän joka tapauksessa tehdä niin, jos tarve vaatii.

Huudan miehelle kovaan ääneen käskyä poistua ja mittailemme toisiamme katseillamme. Lopulta hän vain lähtee pois. Lukitsemme oven ja panikoimme loppuyön. Päätämme kertoa tästä kaikille, ettei tuo teko jää rankaisematta.

Myöhemmin päivällä kerromme yön tapahtumista. Ja kukaan ei sano mitään. Saamme osaksemme vain hiljaisuutta ja muualle luodut katseet. Kuten monilla meistä, myös minulla on useampia seksuaalisen ahdistelun kokemuksia. Jaan juuri tämän kokemuksen siksi, että se kuvastaa minusta hyvin erästä aivan tietynlaisen seksuaalisen työhäirinnän aspektia.

Tapaus on jäänyt kirkkaana mieleeni. Ei erityisen traumaattisena, vaan ikään kuin tyylipuhtaana esimerkkinä omassa lajissaan. Tapahtumien aikana vahtimestarit vastasivat mm. Työyhteisössä selvästikin pidettiin miehiä pätevämpinä työntekijöinä kuin naisia: Itse en nähnyt mitään syytä tällaiselle jaottelulle, kokemukseni mukaan naiset olivat yhtä päteviä työssään kuin miehetkin. Vahtimestarit keskustelivat keskenään radiopuhelimien välityksellä. Kerran työvuorossa kävi niin, että päävahtimestari kysyi radiopuhelimessa erästä saliin liittyvää teknistä tietoa, ja keski-ikäinen miespuolinen kollegani vastasi kysymykseen väärin.

Korjasin mielestäni ihan neutraaliin sävyyn tämän tiedon ja annoin oikean vastauksen. Kollega alkoi väittää omaa tietoaan oikeammaksi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mielipidekysymys, vaan tuon salin tekniikan vuoksi kollegani antama vastaus ei yksinkertaisesti ollut mahdollinen. Totesin tämän, ja päävahtimestari kuittasi, että näinhän se taitaa ollakin. Radiokeskustelu tästä aiheesta loppui siihen, eikä tapauksessa olisi luullut olevan mitään kummallista.

Paitsi että välittömästi näiden kommenttien jälkeen tämä sama miespuolinen kollega sanoi radioon tosi vihjailevalla äänensävyllä: Emme olleet tämän miehen kanssa tässä tilanteessa edes näköetäisyydellä, joten punastumiskommentti oli sikälikin aika outo. Sanoin, että ei kiinnosta, ja ehdottelu loppuikin siihen. Mieleeni tämä tilanne jäi sen tähden, että tämä kollega ei koskaan ennen ollut käyttäytynyt minua kohtaan vihjailevasti, eikä käyttäytynyt tuon välikohtauksen jälkeenkään.

Hän ei käsittääkseni ollut kiinnostunut minusta, enkä minä hänestä:

Ei ole muuten ensimmäisen kerta, kun vahingossa ihastun johonkin transpoikaan. Jumala oli luonut Aatamin ja Eevan, vielä oli kaksi asiaa mitkä hänellä oli annettavana heille. En pysty puhumaan ja nauramaan samaan aikaan. Valtavan tyydyttävän orgasmin olen saanut syrjähypystä joskus nuorena sekä tyydyttäen itseäni. Lähes kaikki "roolimallini" ovat aina olleet miehiä vaikka useimmiten isääni ja paria sarjakuvapiirtäjää lukuunottamatta ovatkin olleet fiktionaalisia hahmojaja olen aina halunnut näyttää maskuliinisemmalta.

BIG HOMOSEKSUAALISEEN BROTHER SEKSIÄ AMATEUR BONDAGE

Intiimihieronta helsinki homoseksuaaliseen hiusmallit pyöreät kasvot