Lomi lomi hieronta seksi kuopio homoseksuaaliseen

... joulukuu En tiedä sitä kohtaa että hän vaatisi jonkun antaman toiselle seksiä vasten . Mutta homoseksuaalisuus on teema, josta en nykymaailmassa . Navettatyöt aamuin, illoin, päivästä toiseen ilman minkäänlaisia lomia, ja kaiken ohessa .. Pillua huittisista saiskos nussia naiset pillu thai hieronta seksi video. marraskuu amatöörien alastonkuvat tantra massage in helsinki Siitoimella lienee vahvoja homoseksuaalisia piirteitä tai ainakin merkittävää hierontaa ja seksiä antti alasti espoo blues net wilma pk kuopio lomi hieronta oulun. aaltojen aaltokaan aaltola aaltoliike aaltoliikett{ aaltomaiseksi aaltomaisena aaltonen hieronta hierontaa hierontaan hierontapalvelu hieronut hieronymus hieroo .. homoseksuaalin homoseksuaalinen homoseksuaalisen homoseksuaalisesti kes{lomastaan kes{lomat kes{lomia kes{lomiin kes{ lomillaan kes{lomille.

Lomi lomi hieronta seksi kuopio homoseksuaaliseen

Se oli pitkä prosessi, joka aloitettiin Rebekassa vähitellen jo vuonna Superilainen lähihoitaja Eija Moisanen kertoo, että pari vuotta sitten omistajat kysyivät työntekijöiltä, olisiko väki halukas ryhtymään laatukäsikirjan tekoon.

Olimmehan me ja sitten jaettiin kaikille omat vastuualueet. Samat vastuualueet meillä on nytkin, kun käsikirja on valmis. Minulla on vastuualueenani muun muassa infektioiden hallinta, siivous ja lääkehoito. Laatukäsikirjan teko oli oikeastaan sitä, että mietittiin, miten tätä työtä tehdään järkevästi.

Toiminnan peruspilareita Laatukäsikirjasta selviävät toiminnan perustana olevat arvot. Yksi Rebekan Hoitokodin toiminnan peruspilareista on kuntouttava työote. Se näkyy asukkaiden osallisuutena arjen askareissa. Keittiön pöydällä odottaa iso kattilallinen asukkaiden kuorimia perunoita, uunissa kypsyy asukkaiden ja henkilökunnan yhteistyönä leipoma mustikkapiirakka, imuroinnista on tänään vastannut hoitokodin asukas Elsa Mähönen.

Ei siis ihme, että arviointiryhmä antoi Rebekalle erityismaininnan siitä, että hoitokodin arvot ovat mukana päivittäisessä toiminnassa ja henkilöstö on vahvasti sitoutunut niihin. Rebekan arvoksi mainitaan myös kodinomaisuus.

Vierailija kohtaa kodinomaisuuden kotitekoisen ruuan tuoksuna, kotoisina sisustusratkaisuina ja asukkaiden omina tärkeinä tavaroina. Rebekassa näyttää sellaiselta kuin mummolassa aikoinaan. Rebekan laatukäsikirja kertoo myös sen, että tässä talossa arvostetaan huumoria. Tytöt aina hassutteloo meijän kanssa.

Se on haaskoo, kertoo Ritva Turunen. Huumori on meille hyvin tärkeä, sillä me paljon pelataan, vahvistaa Eija. Lähihoitajat myöntävät, että laatukäsikirjaa kirjoitettaessa huumori oli ajoittain koetuksella. Samaan aikaan kun rakennettiin laatua ja kirjoitettiin käsikirjaa, hoitokodin ruokasalissa ahkeroivat remonttimiehet. Aluksi tuntui, että mistä me saadaan aika laatukäsikirjan tekoon. Ruokasali oli laajennusremontin ajan poissa käytös- super.

Välillä sitä ihmettelee, että miten me siitä selvittiin, kummeksuu Eija Moisanen edelleen. Laajennusosalle oli selkeät piirustukset. Myös laatukäsikirjan kirjoittamiseen olisi aluksi kaivattu valmiita kaavoja. Jos rehellisiä ollaan, niin oltiin kyllä alussa ihan pihalla, että mikä on laatukäsikirja, toteaa lähihoitaja Minna Väänänen.

Myös Eija myöntää, että alku oli hankalaa: Yritin netistä etsiä, että mikä se laatukäsikirja on, ihan googletin. Ei ollut mitään käsitystä, mutta sitten käytiin koulutuksissa ja siinä se rupesi avautumaan. Laatuohjelman kriteeristö on onneksi sellainen, että se ohjaa, kun pääsee alkuun. Kun luettiin ja käytiin yhdessä lävitse niitä kriteerejä, niin ymmärrettiin, että tarkoituksena on arvioida tätä meidän toimintaa kokonaisuutena. Kriteeristössä oli kyllä jotain aika vaikeasti ymmärrettäviä asioita, joita piti lukea moneen kertaan ennen kuin ne avautuivat.

Raisa pohtii, että oman haasteensa asettaa se, ettei laatuohjelma koske vain hoitotyötä. Käsikirjaan kirjoitettiin oma osionsa vaatehuollosta, siivouksesta, uuden työntekijän perehdytyksestä, asiakkaan oikeuksista, tietohallinnosta ja ihan kaikesta. Myös Eija oli yllättynyt siitä, miten kokonaisvaltaisesti toimintaa arvioitiin: Jätehuollosta ja maalämpöasioista lähtien kaikki piti käydä lävitse. Täytyy myöntää, etteivät ne olisi voineet vähempää kiinnostaa, mutta kun hoitokodilla on oma kiinteistö, niin pakkohan ne oli huomioida.

Ne kun ovat osa tätä toimintaa. Varsinainen laatukäsikirja on sähköisessä muodossa, mutta Rebekasta se löytyy myös paksuna nippuna paperitulosteita, jotta perehtyminen siihen olisi helpompaa.

Laatuohjelma ei Eijan mukaan pääty siihen, että käsikirja on valmis. Laatukäsikirjaa voi täydentää, sinne voi lisätä asioita. Tunnustuksen myöntänyt auditointiryhmä listasi myös Rebekan Hoitokodin kehittämisalueet. Seuraava arviointitilaisuus on vuonna ja silloin henkilökunnalla on mahdollisuus kertoa, miten kehittämissuositukset on huomioitu. Aikaa ja oikeat välineet Henkilökunta pohtii, mistä motivaatio laatuohjelman toteuttamiseen kumpusi.

Ehkä se on tämä ilmapiiri, kaikki puhaltavat yhteen hiileen, Eija Moisanen sanoo. Raisa Nissinen muistuttaa, ettei alkutaival ollut aivan mutkaton: Onhan se vastarinta uuden tekemiseen aina jonkinnäköinen. En voi sanoa, että henkilökunta olisi huutanut: Jihuu, lähdetään tekemään laatukäsikirjaa! Mutta kun homma lähti pyörimään, niin kaikki olivat motivoituneita.

Eija on samaa mieltä: Ei siitä olisi tullut mitään, ellei koko henkilökunta olisi ollut täysillä mukana. Eija teki pohdinta- ja kirjoitustyötä kotonaan.

Työnantajat ostivat laatukäsikirjan tekoa varten tietokoneen ja kotona sitten kahdeksasta kolmeen tein sitä. Kyllä motivaatio olisi varmasti laskenut, jos käsikirjaa olisi joutunut tekemään muun työn ohessa.

Työnantajat tekivät omia osuuksiaan ja ymmärsivät, miten paljon laatukäsikirjan tekeminen vie aikaa. Raisa nyökkää ja kertoo olevansa sitä mieltä, ettei ajattelua vaativaa laatukäsikirjaa pysty tekemään niin, että ensin tekee työvuoron ja sitten kirjoittaa. Yrittäjän näkökulmasta laadun kehittämis- ja arviointityö oli suuri panostus. Prosessiin saatiin jonkin verran avustusta Tykes-projektilta, mutta suuren osan koulutuksista yrittäjät maksoivat omasta pussistaan.

Työtekijöiden koulutuspäivät ja laatukäsikirjan teolle varattu aika olivat poissa työajasta. Yhdessä vaiheessa tuntui, että ei ehditä olemaan lainkaan töissä, kun oltiin vaan koulutuksessa, muistelee Eija. Koulutukset veivät viime vuonna 33 tuntia per työntekijä.

Se on iso määrä työaikaa ja vaatii organisoimista niin, että joku on aina myös tekemässä sitä työtä hoitokodilla, pohtii Raisa. Olihan se suuri panostus, mutta ehkä se jatkossa tulee sitten takaisin.

Toivotaan vaikka, että ostaja katsoo kilpailutuksessa muutakin kuin hintaa. Nyt kun laatukäsikirja on valmis, Rebekan johtajilla ja lähihoitajilla on paljon ideoita siitä, miten prosessissa olisi voinut edetä toisin, helpommin: Kun me lähdimme ensin pohtimaan käsitteinä niitä palvelulinjoja ja prosesseja, ne tuntuivat ihan huuhaalta. Ajattelimme, että ne pitää ensin ymmärtää.

Uskon, että olisi ollut helpompaa, jos olisi lähtenyt ruohonjuuritasolta ajattelemaan, että mitä jokaisessa työvaiheessa tehdään, mitä talon sisällä tapahtuu, ja miten se tehdään laadukkaasti. Siitä pohdinnasta olisi heti saanut mielekkyyttä omaan työhön, listaa Raisa. Enni viettää Rebekan asukkaiden hoivassa kissanpäiviä. Rutkasti hyötyä Rebekan lähihoitajat ovat sitä, mieltä, että laadunkehittämistyöstä oli rutkasti hyötyä.

Eija Moisanen pohtii laatuohjelman vaikutuksia: Se on lähentänyt meidän työporukkaa, kun on pitänyt yhdessä pohtia näitä asioita. Tätä meidän työtä se on selkiyttänyt ja tehostanut aika paljonkin. Ei tehdä enää turhia vaiheita. Kyllä tässä varmaan myös työssä jaksaminen parantui, kun työtä rupesi vähitellen katsomaan eri tavalla. Moneen asiaan on tullut parannus.

Nyt on selkeä omahoitajasysteemi. Kirjaamisen säännöt ovat selkiytyneet. Laatukäsikirja on siitäkin hyvä, että nyt on enemmän panostettu siihen, että henkilökunta on ammattitaitoista. Minna Väänänen muistuttaa, että arkistointikin saatiin kuntoon. Kaikki kansiot on nyt numeroitu ja meillä on listat, että mistä kansiosta löytyy mitäkin. Myös hoitokodin omistajat ovat huomanneet, että työ on kantanut hedelmää. Prosessi on antanut paljon. On tullut lisää laatua, organisointikykyä ja vastuun kantamista.

Tuntuu, että kaikki asiat on nyt jotenkin organisoitu. Ilman muuta myös ammatillisuus on kasvanut, summaa Raisa. Laatukäsikirja on selattu kannesta kanteen. Asukkaat jatkavat keskusteluaan paikallisten seurakuntavaalien tuloksesta, joku asukkaista häärii keittiössä, Enni-kissa kiertyy kerälle päivänokosille käyvän Viljon kylkeen.

Tulee tunne, että täällä on hyvä olla. Se taitaa olla sitä tunnustuksen saanutta laatua.. Asukkaat saavat Rebekassa osallistua arjen töihin oman jaksamisensa mukaan. Kahvipöytää kattamassa Kaisa Kainulainen. Hoitotyö kärsii, kun aikaa kuluu turhan kauan näppäimistön äärellä ärhennellessä. Julkisen hallinnon tietojärjestelmät ovat muuttuneet rengistä isännäksi, väittää SuPerin kunta-asiantuntija Jussi Salo. Tuoreessa Valtiovarainministeriön raportissa tietotekniikan kehittämistyötä kutsutaan lyhytjännitteiseksi, hajanaiseksi ja pirstaleiseksi.

Hoitajille tämä ei ole iso uutinen. Tietotekniikka-alalla on paljon toimijoita. Koko järjestelmä on hajallaan, ja tästä hyötyvät lähinnä kaupalliset toimijat. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden tietoja tallennetaan useisiin rekistereihin.

Huolestuttavaa on tietojärjestelmien määrä. Valtiovarainministeriön helmikuussa julkaiseman raportin mukaan yksistään Suomen terveydenhuollossa on peräti erilaista tietojärjestelmää. Iso luku ei sinänsä ole ongelma. Se on ongelma, että nämä järjestelmät eivät pääsääntöisesti ole keskenään yhteensopivia, SuPerin kunta-asiantuntija Jussi Salo sanoo.

Kukaan ei koordinoi eikä hallinnoi tietojärjestelmiä. Me ajelehdimme markkinoiden, ohjelmistotuottajien ja operaattoreiden ehdoilla, koska osaaminen kunnissa ja väitän että myös valtion viranhaltijatasolla on puutteellista. Tekniikka mahdollistaisi paljon koordinoivamman ja järkevämmän toiminnan, mutta nykyiseen tilanteeseen vain on ajauduttu. Kunnan viranhaltijat tai päättäjät eivät tiedä tietotekniikan edellytyksistä ja mahdollisuuksista riittävästi.

Hankintalaki ohjaa kaikkea kunnan palveluiden ja tavaroiden hankintaa. Kun tietojärjestelmää ei hallita ja asia kilpailutetaan, heittäydytään täysin markkinoiden armoille. Koska laatua eikä muutakaan osata pisteyttää oikein, ratkaisee enää hinta. Ja markkinavoimat kiittävät, Salo tiivistää. Raha ja hitaus Tietotekniikan ja ohjelmistojen hajanaisuutta on yritetty yhtenäistää jo kauan. Parhaillaan esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan lakia super.

Se johtaisi sosiaali- ja terveysalan tietojärjestelmiä. Jussi Saloa harmittaa rahan kuluminen, kun järjestelmiä hankitaan ja ylläpidetään ja henkilöstöä koulutetaan. Kun kunnassa on menty johonkin järjestelmään, siitä ei helposti lähdetä pois, vaikka olisi huomattu, ettei tästä ihan hyvä tullut.

Kunnat kuitenkin hakevat säästöjä myös tietohallinnassa. Usein se tarkoittaa projektia, jolla pyritään uudistamaan järjestelmiä. Tähän haetaan julkista rahoitusta valtiolta, ja usein sitä tuleekin. Yleensä lopputuloksena saadaan täysin uusi ohjelma. Se on joko olemassa oleva tai ohjelmatalon tilaustyönä räätälöimä. Vaikka rahaa on tässä vaiheessa palanut, koneet pahimmillaan tökkivät edelleen. Kentältä tulleiden viestien mukaan tietokoneet ovat erittäin hitaita.

Esimerkiksi kotipalvelun henkilöstö voi joutua pitkäänkin odottamaan, että pääsee tekemään koneelle omat kirjauksensa. Myös tietojen tallennus vie paljon työaikaa. Yksi syy hitauteen ovat vanhat laitteet, jotka eivät jaksa pyörittää uusia tai päivitettyjä ohjelmia. Kunnat hankkivat ohjelmia, mutta koneet jäävät uusimatta.

Alueellinen kehitys Jussi Salon mukaan ohjelmistojen järkiperäistäminen onnistuisi selkeällä valtiojohtoisella toiminnalla ja alueellisella yhteistyöllä, johon soveltuisi esimerkiksi SuPerin ehdottama sotealuekuntamalli. Tässä suuren alueen kuntayhtymässä sosiaalitoimi, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat samassa organisaatiossa.

Suuri alue minimoisi kehittämiskustannukset ja pystyisi kehittämään kaikkein tehokkaimmat ja yhteensopivimmat järjestelmät. Tällä järjestelyllä saataisiin suuria säästöjä hankintoihin ja ylläpitomaksuihin. Lopulta koko laajan kentän toiminta tehostuisi, asiakkaat olisivat oikeilla paikoilla ja turhilta lääketieteellisiltä kokeilta vältyttäisiin. Tietojärjestelmästä nähtäisiin heti edellisen päivän toimenpiteet toisessa yksikössä, eikä terveyskeskuksen ja sairaalan välillä olisi ongelmia tiedonkulussa.

Uusi, hyvin räätälöity ja palveleva kokonaisjärjestelmä tulisi loppujen lopuksi edullisimmaksikin. SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki on vuosikymmeniä seurannut läheltä tietotekniikan tuloa hoitoalalle. Sähköisiä järjestelmiä on aina puolustettu tehokkuudella ja säästösyillä. Vieläkään ne eivät ole tehokkaita, eivätkä ne myöskään säästä. Palomäki näkisi hoitajat hoitotyössä, ei hermostuneina tietokoneiden äärellä. Hoitajatasolla pyritään saamaan kaikki tieto sähköiseksi.

Se on hyvä tavoite, mutta järjestelmien on seurusteltava keskenään ja tietokoneiden olisi oltava huikeasti nykyistä nopeampia. Hitauskysymys tulee jatkuvasti esiin, joten on se kumma, jos tekniikkaa ei saada kuntoon! Kun henkilökunta toivoo parannusehdotuksia, operaattori usein ilmoittaa, että ei ole mahdollista. Minä uskon, että kaikki on mahdollista: Kyselyjen mukaan terveydenhuollon tietotekniikan käyttöjärjestelmiin kuitenkin ollaan yhtä tyytyväisiä kuin tietojärjestelmiin ylipäänsä.

Aaltonen muistuttaa, että monella muulla alalla on järjestelmiä voitu kehittää nopeammin kuin terveydenhuollossa.

Yksi syy tähän on terveydenhuollon konservatiivinen toimintakulttuuri, jossa monet ovat virheellisesti olettaneet, että tällä alalla ei voida soveltaa muilla aloilla hyödynnettyjä toimintamalleja ja teknologiaa. Ensimmäisen sukupolven järjestelmien kehitysvaiheessa standardit eivät vielä olleet riittäviä.

Tilanteeseen ollaan osittain saamassa ratkaisu kansallisten palveluiden käyttöönoton myötä, mutta kehittämistä tarvitaan myös alueellisella tasolla. Aaltosen mukaan uusia järjestelmiä kannattaa hankkia, koska ne ovat vanhoja käytettävämpiä. Pääsääntöisesti tietojärjestelmät auttavat hoitohenkilökuntaa niin rutiinitöissä kuin päätöksenteossa jo kohtalaisen hyvin. Löytyy lukuisia tutkimuksia ja kokemusperäistä tietoa järjestelmien kiistattomasta hyödystä terveydenhuollon toiminnassa. Ehdottomasti kaikkein tärkein asia on tarkoituksenmukaisten, uusia työkaluja maksimaalisesti hyödyntävien työtapojen kehittäminen ja käyttöönotto.

Tietojärjestelmät voivat ja niiden pitää muuttaa toimintatapoja, muuten niistä ei ole mitään hyötyä. Aaltonen haluaa kumota väitteen, jonka mukaan hoitohenkilökuntaa ei ole otettu huomioon tietojärjestelmiä kehitettäessä. Tästä huolimatta niihin ollaan tyytymättömiä. Tämä johtuu siitä, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat yleensä hyvin kapea-alaisesti orientoituneita ja toiminnoissa on suurta vaihtelua esimerkiksi eri toimintayksiköiden, erikoisalojen, ja ammattiryhmien välillä. Tietoteknisten ongelmien ratkaisun taustalle Aaltonen toisi lisää potilasnäkökulmaa eli parempaa ja nopeampaa hoitoa.

Esimerkiksi tehohoidossa tietojärjestelmät muuttivat aivan olennaisesti tapaa toteuttaa potilaskierto. Jostain syystä näitä perustavaa laatua olevia toimintamalleja ei ole vielä kehitetty tai kyseenalaistettu poliklinikoilla tai vuodeosastoilla kovin laajassa mitassa. Aaltonen kehottaa hoitajia kertomaan havaitsemistaan tietoteknisistä puutteista oman yksikön pääkäyttäjälle, jota kautta tieto kulkee koko organisaation johdolle ja tietojärjestelmien toimittajille.

Koskaan ei pidä antaa periksi tärkeäksi kokemansa asian edessä, mutta tärkeintä on miettiä, mitä kukin itse voisi tehdä asian eteen. Helpointa on muuttaa omia toimintamalleja, toisen ihmisen ja ulkoisen järjestelmän muuttaminen on aina merkittävästi vaikeampaa.

Käyttäjät testaamaan Kirjaamisvelvoitteet ja potilastietojen käyttö SuPer-lehti palaa lokakuun lehdessä tietotekniikkaaiheeseen. Juttukokonaisuus käsittelee tuolloin potilaan tietojen kirjaamisvelvoitetta tietokoneella ja sähköisten potilastietojen katseluoikeuksia. Käyttäjien pitäisi osallistua entistä enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon tietokoneohjelmistojen suunnitteluun.

Lisäksi järjestelmiä tulisi testata entistä huolellisemmin ennen kuin ne otetaan käyttöön. Tätä mieltä on ohjelmointipalveluja tuottavan Pronetko Networksin toimitusjohtaja Jukka Värri. Pronetko ei itse tee ohjelmistoja terveydenhuollolle. Värri muistuttaa, että laki asettaa rajoitteita vahvasti yksityisyyden suojaa edellyttävien ohjelmistojen suunnittelulle.

Suomesta tuskin löytyy niin isoa ohjelmistotaloa, että se kykenisi yksin toimittamaan kaikki vaadittavat järjestelmät terveydenhuollolle. Siksi ala on pirstaloitunut.

Ongelmia tuottavat myös järjestelmiä rakentavien ohjelmoijien ja käyttäjien eri maailmat. Ohjelmoijat eivät ole terveydenhuollon ammattilaisia, eivätkä käyttäjät tiedä ohjelmoinnista. Sosiaali- ja terveysalan tietokoneohjelmistoja ei ohjaa mikään elin. Värrin mukaan ohjelmistotalot voisivat olla nykyistä avoimempia ja luoda yhteisen standardin. En tiedä pitäisikö asioihin puuttua valtion tasolla, jotta ohjelmat saataisiin keskustelemaan keskenään.

Nyt niitä joka tapauksessa suunnitellaan lähinnä omiin tarpeisiin. Värri muistuttaa myös asiakkaan vastuusta. Kun järjestelmiä tilataan, on tiedettävä, mitä järjestelmän toivotaan tekevän ja mihin sen pitää olla yhteydessä. Jos käyttäjiltä alkaa tulla uusia vaateita ohjelmien toimittamisen jälkeen, totta kai toimivuus on hankalampaa.. Lähi- ja perushoitajien Vaatimukset kasvavat vanhustenhoidossa teksti tiina örn kuvitus joonas väänänen Vanhustenhoitoa järjestetään Helsingissä uudelleen.

Laitosvaltaista palvelurakennetta puretaan kohti avohoitoa ja monipuolista palveluasumista. Muutos lisää väistämättä lähi- ja perushoitajien ammattitaitovaatimuksia.

Helsinki on ollut vanhustenhoidossa hyvin laitosvaltainen kaupunki, toteaa vanhuspalvelujohtaja Arja Peiponen sosiaalivirastosta. Nyt vähennetään koko ajan radikaalisti laitosmaisia hoitopaikkoja eli ensisijaisesti terveyskeskussairaalan pitkäaikaissairaansijoja. Myös vanhainkotipaikkoja vähennetään asteittain eli pyritään asumispohjaiseen ympärivuorokautiseen hoivaan. Tulevaisuudessa tämä hoiva järjestetään yksiköissä, joissa on monipuolisesti saatavissa erityyppisiä palveluita ja joissa henkilökuntaa on paikalla 24 tuntia vuorokaudessa.

SuPerin Helsingin sosiaalitoimen ammattiosasto ry: Turha medikalisoituminen vähenee, se on vanhusten kannalta hyvä asia. Muutos vaatii uudenlaista asennoitumista meiltä hoitajilta, jotka olemme olleet sairaalapuolella. Palvelutalossa kun ihan selkeästi korostuu se hoivapuoli, ei lääkinnällinen puoli. Kivelän vanhustenkeskuksessa työskentelevä lähihoitaja Liisa Majaranta kertoo viimeisimmästä organisaatiomuutoksesta, joka tuli voimaan vuoden alussa.

Vanhusten pitkäaikaishoito siirtyi terveyskeskuksesta sosiaaliviraston alaisuuteen. Kivelä oli ennen pitkäaikaissairaala, muutoksessa siitä tuli Kivelän vanhustenkeskus. Niin kuin yleensä käy, muutos ei ensin näkynyt täällä osastolla, mutta sitten vähitellen tuli uusia asioita, jotka heijastuivat myös työhön. Organisaatiomuutos koski Myllypuron, Koskelan ja Kivelän sairaaloita. Muutos tarkoitti myös uudenlaisen toimintaideologian ja asenteen omaksumista. Nykyään puhumme asukkaista, ennen he olivat potilaita, kertoo Liisa Majaranta.

Henkilöstöä on lisättävä Myös henkilöstörakenne tulee Helsingissä vanhustenhoidossa muuttumaan. Hannele Hyvönen toteaa, että palvelutaloissa henkilöstörakenne on lähi- ja perushoitajavaltaista, joten heitä tarvitaan lisää.

Erityisen haastavaa on työmäärä. Jos haluat tehdä laadukasta työn jälkeä, niin työhön käytettävissä oleva aika ei tahdo riittää. Hoitaja ei enää pysty siihen hyvään työhön, johon hän haluaisi pystyä, kertoo Hannele Hyvönen. Vaikka mitoituksia on lisätty, niin työ on muuttunut aikojen kuluessa ihan huimasti. Kylvettäjät ovat hävinneet, 28 super. Nyt meillä on erilaisia projekteja ja ryhmiä, joihin työaikaa kuluu. Myös kirjaaminen, hoitosuunnitelmat, rait ja muut vievät ison siivun työajasta.

Vaikka tuo kaikki kuuluukin oleellisesti potilastyöhön, niin se ei ole välitöntä hoitotyötä asiakkaan kanssa. Myös Liisa Majarannan mielestä henkilökuntaa tarvittaisiin ehdottomasti enemmän, lisää auttavia käsiä konkreettiseen hoitotyöhön. Arja Peiponen on sitä mieltä, ettei henkilöstömäärää vanhuspalveluista voi ainakaan vähentää. Tällä rakennemuutoksella tähdätään myös valtakunnallisen laatusuosituksen henkilöstötavoitteisiin.

Toivon, että vaikka Helsingin talous tällä hetkellä kiristyy voimakkaasti, meillä olisi mahdollisuus noudattaa valtakunnallista henkilöstöön liittyvää suositusta. Asukkaiden tarpeisiin nähden pitää olla aina riittävä henkilökunta paikalla. Lähiesimiestyö takkuilee Sairauspoissaolot ja työtyytymättömyys puhuttavat vanhustyössä. Hannele Hyvösen mielestä sairauspoissaolojen määrä on hälyttävä. Niistä suurin osa johtuu tuki- ja liikuntaelinsairauksista, toiseksi eniten työstä ollaan poissa psyykkisistä syistä.

Työtyytymättömyyttä aiheuttaa muun muassa huono lähiesimiestyö. Meillä on joitakin lähiesimiehiä, jotka tulkitsevat johdon antamia ohjeita omalla tavallaan. Kun johdolta tuli ohje, että pitää harkita sijaisten hankintaa, niin jotkut lähiesimiehet tulkitsivat sen niin, että sijaisia ei palkata ollenkaan. Kolmen viikon listassa saattaa sitten olla vain viisi vapaapäivää, vaikka ehdottomia sijaiskieltoja ei ole, kertoo Hannele Hyvönen. Oman haasteensa asettaa asukkaiden raskas hoidettavuus.

Asukkaiden kunto on muuttunut ihan radikaalisti. Vanhainkodeissa on äärimmäisen vähän itse liikkuvia. Suurin osa asukkaista tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa. On erittäin raskashoidettavia asukkaita, joiden hoito vaatii kahta hoitajaa. Vanhukset ovat monisairaita ja muistisairaudet ovat lisääntyneet merkittävästi. Joillakin muistisairailla on äärettömän hyvät jalat se on aika haasteellinen yhtälö.

Hannele Hyvönen kertoo, että Helsingin vanhustenhoitoon on ollut vaikeaa saada sairaanhoitajia. Minun henkilökohtainen mielipiteeni kyllä on, että emme tarvitse sellaista määrää sairaanhoitajia, mitä tällä hetkellä mitoituksessa on. Jos osastolla on kaksi sairaanhoitajaa, joista toinen on osastonhoitaja, niin kaikki muut voivat olla lähi- ja super. Sillä pärjätään oikein hyvin, kun otetaan lähi- ja perushoitajien ammattitaito ja laaja-alainen osaaminen käyttöön.

On osastoja ja paikkoja, missä perushoitajat eivät saa katetroida ja jakaa lääkkeitä. Minusta se on ihan älytöntä koulutuksen haaskaamista. Helsingissä on vanhusten palveluasuntopaikkoja noin ja vanhainkotipaikkoja noin Vanhusten palveluissa työskenteli Helsingissä toukokuun lopussa sairaanhoitajaa ja hoitajaa. Hoitaja-nimikkeellä työskentelevistä suurin osa on koulutukseltaan lähi- ja perushoitajia.

Ammattitaitovaatimukset kasvavat si, vaan he muodostavat asiantuntijajoukon, joka liikkuu laajemmalla alueella. Tulevaisuudessa väistämättä sekä lähihoitajien, että sairaanhoitajien ammattitaitovaatimukset vanhustyössä kasvavat, summaa Peiponen. Palvelurakenteen muutos nähdään Helsingissä pääasiallisesti tervetulleena, mutta vanhustenhoidon tulevaisuus myös huolettaa.

Jos laitospaikkoja vähennetään liikaa, mikä on tulevaisuus kotihoidon puolella. Missä määrin resursseja lisätään kotihoitoon, kysyy perushoitaja Hannele Hyvönen ja jatkaa: Miten käy työturvallisuuden, jos ympärivuorokautiseen palveluasumiseen tulee lisää esimerkiksi psyykkisesti oireilevia alkoholidementikkoja? Sairaalaosastolla on päivä- ja iltavuorossa aina muita. Miten palveluasumisessa varmistetaan mahdollisesti yksin työtä Vanhustenpalvelujohtaja Arja Peiponen näkee, että lähi- ja perushoitajien työnkuva tulee palvelurakenteen muutoksen myötä vaativammaksi.

Monipuolisen vanhustenkeskuksen toiminta on moniammatillista työtä. Siellä tarvitaan monenlaisia osaajia ja se on aika itsenäistä työtä. On ennustettu, että meillä on tulevaisuudessa käytettävissä entistä vähemmän hoitotyöhön koulutettuja ammattilaisia. Jos niin käy, niin voi tapahtua sellainen siirtymä, että lähihoitajat joutuvat vanhustenhoidossa vastaamaan sen tyyppisistä tehtävistä, mitä sairaanhoitajat tänä päivänä tekevät.

Lähihoitajilla kun on kuitenkin pitkä kolmivuotinen koulutus. On mahdollista, että sairaanhoitajia ei enää riitä osastojen ja yksiköiden vakituiseksi henkilökunnaktekevän hoitajan työturvallisuus?

Hyvönen on sitä mieltä, ettei pitkäaikaista sairaalahoitoa pitäisi aina nähdä vanhukselle huonona hoitovaihtoehtona. On tapauksia, jolloin ihan oikeasti tarvitaan pitkäaikaista sairaalahoitoa.

Osastoilla on monialaista osaamista, sairaalan välineet ja tilat saatavilla. Joskus se sairaalaympäristö toimii paremmin kuin liika kodinomaisuus. Näin nimenomaan niissä tilanteissa, jolloin monisairaan vanhuksen kohdalla esimerkiksi hygieniavaatimukset ovat korkeat.

Resursseja, myös haasteita Helsingissä on paljon resursseja. On mahdollisuus kehittää toimintaa ja tehdä erilaisia uusia avauksia, pohtii Arja Peiponen ison kaupungin etuja. Sitten on tietysti erityisiä haasteitakin. Yksi haaste on maahanmuuttajavanhusten kasvava palveluntarve.

Se ei vielä tänä päivänä näy kovin rajusti, mutta kun pääkaupunkiseudulle muuttaa suuri osa näistä Suomeen tulevista pakolaisista, niin ennen pitkää monikulttuuristen palveluiden tarve myös ikääntyneiden keskuudessa kasvaa. Lähihoitaja Liisa Majaranta lähettää terveisiä Helsingin vanhustenhoidon palveluja suunnitteleville ja niistä päättäville: Vanhustenhoitoon pitäisi saada pienempiä yksiköitä.

Sairaalatason paikoissa pitäisi olla pienempiä asukashuoneita, jotta olisi yksityisyyttä enemmän. Nämä ikäihmiset ovat tehneet pitkän työrupeaman ja heistä jokainen ansaitsee mahdollisimman hyvät olosuhteet ja hyvää hoitoa. Myös työntekijät ansaitsevat mahdollisuuden tehdä hyvää työtä. Työtyytyväisyys kärsii ja alat uupua, jos sinun pitää kiireen takia oppia katsomaan läpi sormien sitä, ettei asiakkaalle annettava palvelu ole sellaista, millaista haluaisit sen olevan, muistuttaa perushoitaja Hannele Hyvönen..

Masennustilaa eli depressiota hoidetaan yleensä psykoterapialla ja lääkkeillä. Mäkikuisma Hypericum perforatum on eurooppalainen lääkekasvi, jota on perinteisesti käytetty muun muassa masentuneisuuden hoitoon. Ei vaikeaan masennukseen Mäkikuismaa sisältävillä valmisteilla on viime vuosina tehty kymmeniä hoitotutkimuksia. Myös Euroopan lääkeviraston asiantuntijat ovat arvioineet valmisteiden tehoa.

Mäkikuisma näyttää helpottavan lievää tai keskivaikeaa masennusta selvästi paremmin kuin lume ja usein yhtä hyvin kuin masennuslääkkeet. Sen teho ei kuitenkaan riitä vaikeassa eikä pitkittyneessä masennuksessa.

Masennuslääkkeet lisäävät hermosolujen välillä toimivien välittäjäaineiden pitoisuuksia aivoissa. Tällaisia välittäjäaineita ovat muun muassa serotoniini ja noradrenaliini. Mäkikuisman sisältämät aineosat näyttävät ainakin osittain vaikuttavan samalla tavalla.

Suomessa vain apteekeista Mäkikuismavalmisteet ovat lääkelain alaisia kasvirohdosvalmisteita. Niillä tulee olla Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean myöntämä myyntilupa tai rekisteröinti, ja niitä saa myydä ainoastaan apteekeissa.

Ne eivät vaadi lääkärin reseptiä. Suomessa on myynnissä kaksi kasvirohdosvalmistetta, jotka sisältävät mäkikuisman erityisuutteita. Masennusta lievittävää vaikutusta on todettu ai- anna-liisa enkovaara lääkäri, tietokirjailija noastaan näillä lääketehtaiden valmistamilla erityisuutteilla.

Luontais- ja terveystuotekaupoissa saatetaan myydä muilla tavoin valmistettuja tuotteita, joiden tehosta ei ole luotettavia tutkimuksia. Ei masennuslääkkeiden kanssa eikä elinsiirtopotilaille Mäkikuismavalmisteita ei pidä käyttää samanaikaisesti masennuslääkkeiden, etenkään selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien kanssa.

Mäkikuisma voimistaa näiden haittavaikutuksia, mikä voi johtaa harvinaiseen serotoniinioireyhtymään. Tämä ilmenee pahoinvointina, päänsärkynä, levottomuutena ja ärtyneisyytenä, ja varsinkin vanhuksilla oireet saattavat olla hankalia ja vakavia luvulla julkaistujen positiivisten tutkimustulosten jälkeen mäkikuisman käyttö lisääntyi. Tällöin huomattiin, että rohdos heikensi useiden samaan aikaan käytettyjen lääkkeiden tehoa.

Tämän takia elinsiirtopotilaiden, jotka käyttävät elimistön immuunivastetta heikentäviä lääkkeitä, eikä syöpätai HIV-lääkkeitä käyttävien henkilöiden tule käyttää mäkikuismavalmisteita. Rohdos voi pienentää myös verenohennuslääke varfariinin pitoisuuksia ja heikentää sen hoitovastetta.

Jopa e-pillereiden raskauden ehkäisyteho saattaa heiketä. Yksinään turvallinen Yhteisvaikutuksia lukuun ottamatta mäkikuisma aiheuttaa harvoin haittoja.

Joskus voi esiintyä maha- ja suolistovaivoja sekä rauhattomuutta. Suurina annoksina rohdos herkistää auringon valolle ja saattaa aiheuttaa valoherkkyysihottumaa. Apteekeissa myytäviä mäkikuismavalmisteita voi kokeilla lievään masennukseen, jos ei käytä säännöllisesti muita lääkkeitä. Jos positiivista vaikutusta ei ilmene kuukauden käytön jälkeen, tilanne pitää arvioida uudelleen.

Masennus on vakava sairaus, jonka hoidosta kannattaa keskustella lääkärin kanssa, eikä lääkärin määräämiä masennuslääkkeitä pidä omatoimisesti vaihtaa mäkikuismavalmisteisiin.. Siihen sisältyy fyysisen tyydytyksen lisäksi hellyyden, yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunteita, joita pidetään ihmisen perusoikeuksina.

Seksuaalisuuteen liittyy kuitenkin paljon ennakkoasenteita ja ahdistustakin. Joidenkin ryhmien eroottisesta elämästä puhuminen on edelleen tabu.

Muista kulttuureista tulevien käsitykset saattavat poiketa paljonkin liberaalista valtakulttuuristamme. Ilman kumppania ja läheisyyttä elävät voivat puolestaan kokea seksuaalisuuden vaatimuksena ja normina, josta poikkeaminen aiheuttaa häpeää ja kärsimystä. Puhumattakaan siitä, kuinka ahdistavaksi seksi osoittautuu, kun siitä tulee työtä. Seksuaaliterveyden oppikirja hoitajille Seksuaalisuus hoitotyössä on hoitoalan ammattikorkeakouluopintoja varten laadittu oppikirja, joita ei liiemmälti ole ollut tarjolla.

Selkeäsanainen ja käytännönläheinen opus soveltuu mielestäni yhtä hyvin lähihoitajakoulutuksen tarpeisiin tai lähdekirjaksi työyhteisöihin. Kirja käsittelee seksuaalisuuden ammatillista kohtaamista sekä seksuaalineuvontaa ja -ohjausta eri elämänvaiheissa ja hoitotilanteissa.

Teksti tarjoaa konkreettisia neuvoja esimerkiksi siitä, mitä seksuaaliohjaus voi sisältää ehkäisy- tai äitiysneuvolassa, tai mitä asioita kehitysvammaisen seksuaaliohjauksessa on hyvä painottaa. Tekijät tarkastelevat myös hoitajan oman seksuaalisuuden kohtaamista kaiken neuvontatyön lähtökohtana. Seksuaalisia toimintahäiriöitä varten on oma lukunsa. Kirja sisältää runsaasti tietoa, ja asiat on jaoteltu selkeästi.

Jämäkkä sisällysluettelo helpottaa tiedon löytämistä. Teksti sisältää arvopohdintoja, mutta se tarjoaa myös käytännön työvälineitä. Joka luvun lopusta löytyy lähdeluettelo, joka ilahduttaa ainakin opinnäytetyön tekijää.

Maassamme asuvien etnisten ja uskonnollisten ryhmien käsitykset seksuaalisuudesta poikkeavat paljonkin valtakulttuurimme normeista. Suhtautuminen seksuaalisuuteen vaihtelee myös luterilaisuuden piirissä, jossa esimerkiksi homoseksuaalisuus jakaa voimakkaasti käsityksiä. Seksuaalisuuteen liittyy sopivuussääntöjä, kieltoja ja tabuja, joista hoitajan on hyvä olla tietoinen välttyäkseen kulttuurien törmäyskurssilta.

Naistentautien erikoislääkäri Pirkko Brusila on toimittanut artikkelikokoelman Seksuaalisuus eri kulttuureissa, joka auttaa ymmärtämään valtakulttuuristamme poikkeavia käsityksiä. Artikkelien kirjoittajat ovat teologeja, lääkäreitä ja muita oman kulttuurinsa tuntevia henkilöitä. Kukin kirjoittaja lähestyy seksuaalisuutta oman tieteenalansa näkökulmasta.

Osa teksteistä selvittää lähinnä moraalisääntöjen taustalla vaikuttavia kirkon oppeja, mutta terveysalaa tuntevat kirjoittajat tuovat esiin myös käytännön hoitotilanteiden problematiikkaa. Vaikka artikkelit ovat lähestymistavaltaan hyvinkin erilaisia, niitä voi suositella jokaiselle hoitoalalla toimivalle. Itselleni antoisimmaksi osoittautui sosiaalikasvattaja Malla Laitin romanikulttuuria käsittelevä teksti, missä kirjoittaja selvittää ryhmän puhtaus- ja häveliäisyyssääntöjä sekä niiden vaikutusta terveyspalvelujen käyttöön.

Myös kulttuuriala on tarttunut aiheeseen ja käsitellyt sitä muun muassa elokuvan keinoin. Kehitysvammaisten hoitaja, seksuaaliterapeutti Riitta Palonen-Munnukka on suunnannut kirjansa Mitä niille rakkaudesta puhuu lähinnä hoitajille. Palonen-Munnukka korostaa seksuaalisuutta yksilön perusoikeutena.

Kehitysvammaista ei saa pitää sukupuolettomana lapsena ilman seksuaalisia tarpeita, vaan seksuaalineuvonnan tulisi kuulua osana ko- 32 super. Jotta hoitaja kykenisi neuvontatyöhön, hänen tulee olla sinut oman seksuaalisuutensa kanssa. Kehitysvammaisen ohjauksen pitää olla konkreettista, ja konkreettisuutta olisin toivonut myös tältä oppaalta. Kehitysvammaisen seksuaalisuuteen liittyy paljon pulmia, esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö, ehkäisy, sukupuolitaudit tai itsensä paljastelu, jotka tekijä ohittaa perin kevyesti.

Teksti viittaa useampaan otteeseen laitoksissa asuvien vaikeuteen tyydyttää seksuaalisia tarpeitaan. Epäselväksi kuitenkin jää, miten hoitajan pitäisi toimia käytännössä ja kuka määrittelee sen, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Teos on tervetullut puheenvuoro vähän käsiteltyyn aiheeseen, ja siksi on harmi, että teksti ajelehtii kokonaisvaltaisen hoitotyön sekä seksuaaliterapeutin koulutuksen ja identiteetin vaiheilla löytämättä fokustaan.

Kirja nostaa esiin kysymyksiä, mutta ei oikein tarjoa takakannen esittelytekstissä mainittuja työvälineitä. Tv-toimittajat Deirdre Fishel ja Diana Holtzberg selvittivät, mitä ikääntyminen merkitsee naiselle ja hänen seksuaalisuudelleen.

Työn tuloksena syntyi tv-dokumentti Still Doing It, jonka pohjalta tekijät julkaisivat kirjan. Vanhojen naisten seksielämä osoittautui tabuksi Yhdysvalloissakin. Vaikka haastateltavia löytyi lehti-ilmoituksilla, hankkeen rahoituksessa ilmeni suuria vaikeuksia, ja valmiin, festivaaleilla menestyneen elokuvan myyminen törmäsi ennakkoluuloihin ja ikäsyrjintään. Haastateltaviksi päätyneet naiset, vanhimmat yli kahdeksankymppisiä, olivat virkeitä ja pyrkivät elämään täysillä.

He eivät suostuneet omaksumaan tarjolla olevaa mummoidentiteettiä, vaan kävivät töissä, harrastivat, rakastuivat ja nauttivat seksistä. Ongelmaksi nousi kumppanien puute; samanikäisiä, vapaita ja viriilejä miehiä löytyi hyvin vähän, ja miesten harveneva lauma tähyili nuorempia.

Naiset kokivat ikääntyessään olevansa rohkeampia ja seikkailunhaluisempia kuin ennen. Ikä antaa meille mahdollisuuden käsikirjoittaa elämämme uudelleen, tavoitella sellaista, mitä olemme aina halunneet tai minkä olemme keksineet vasta nyt, eräs haastatelluista tiivistää.

Kirja kyseenalaistaa luutuneita käsityksiä, vaikkakin se tuo välillä mieleen amerikkalaisen ostostv: Suosittelen opusta etenkin niille, jotka tyrmistyvät vanhainkodeissa asuvien rakkaussuhteita tai sooloseksiä.

Erotiikka ei ole nuorien etuoikeus, vaan se virkistää vanhaakin. Riidanhaluisia esseitä seksin puutteesta Ilman on esseekokoelma, joka puhuu seksuaalisesta syrjäytymisestä. Eikä vain puhu, vaan huutaa ja provosoi. Kirjailija Timo Hännikäinen sivaltelee terävin sanoin nykyistä yhteiskuntajärjestelmäämme ja seksuaalista vapautta.

Hännikäisen mukaan yhteiskunta ja kulttuuri ovat seksin kyllästämiä, mutta järjestelmä on mätä. Se tuottaa puutetta yksille ja yltäkylläisyyttä toisille. Naisia ei riitä kaikille miehille, kun osa uroksista kokoaa haaremeja. Ilman jääneet syrjäytyvät seksuaalisesti ja saavat surkimuksen leiman.

Niin sanottu seksuaalinen vapaus on seksuaalista pakkoa. Normaalin ihmisen odotetaan rakastelevan säännöllisesti, ja ilman seksiä elämisestä tulee häpeän aihe. Sukupuolielämän puuttuminen aiheuttaa jo itsessään estoja ja ahdistusta, joita yhteiskunnan asettamat seksuaalisuuden vaatimukset vielä lisäävät.

Psykososiaalinen noidankehä on valmis. Hännikäinen ei säästele mielipiteitään, vaan paiskoo niitä silmille riitaisasti. Hän hyökkää feminismiä vastaan, puolustaa pornoa ja kannattaa naisten maanpuolustusvelvollisuutta, tosin siinä muodossa, että naisten tulisi asepalveluksen sijaan suorittaa pakollinen seksipalvelu valtion ilotaloissa. Itseäänkään kirjoittaja ei säästele, vaan paljastaa omakohtaisen puutteensa. Seksityö on tyly ala timo hännikäinen: Kouluttamattomalle ei näytä löytyvän kunnon duunia, missä saisi käyttää kykyjään.

Kun eroottisen tanssijan urakin loppuu ensimmäiseen baarikeikkaan, Noora laittaa puhelinnumeronsa netin seksifoorumille. Seksityö osoittautuu helpommaksi kuin mikään aikaisempi homma: Vuokrarahat ovat äkkiä koossa, ja Noora laskeskelee, montako keikkaa tarvitaan ulkomaanmatkaan.

Rahaa tulee, mutta kaikki myös menee. Muutkin asiat menettävät merkityksensä. Noora linnoittautuu asuntoonsa, vetäytyy ihmissuhteista ja kadottaa otteensa arjesta. Mielenterveys ja itsehillintä horjuvat. Kissan rääkkäys tuo tarinaan kuvottavia sävyjä. Elina Tiilikan esikoisromaania markkinoidaan omakohtaisiin kokemuksiin perustuvana. Tirkistelijöiden ei kuitenkaan kannata innostua, sillä teksti kuvaa aktin toisensa jälkeen varsin yksitoikkoisesti.

Kirja kertoo tylyn tarinan nuoren ihmisen masentumisesta ja syrjäytymisestä. Kehonkoostumusmittaus Työkenkiä Sopiva työmeikki Kädet kuntoon 34 super Lisätiedot:. Oletko miettinyt kuinka monta siirtoa, nostoa, kiertoliikettä teet potilaasi parhaaksi päivittäin? Vuodessa nostat tietämättäsi tuhansia kiloja juuri pahimmalla työkorkeudella, eli oman lantiosi, ristiselkärankasi tasolla.

On inhimillistä ja joskus pakon sanelemaa, ettei ergonomia aina tule mieleen, varsinkaan ahtaissa tiloissa. On pyörätuolipotilaita, joiden siirtoon tarvitaan taitoa ja tilaa, mutta myös voimaa. Helpotusta tuovat oikeat työvälineet, ergonomia, henkilönosturit ja liukulaudat. Korvaamaton apu on kuitenkin toinen hoitaja, ihminen. Hoitajat luovat turvaa myös siirrettävälle potilaalle, joka autetaan sairasvuoteeltaan siniselle, huteralle pesupritsille.

Koneet ovat vain apuvälineitä hoitotyössä, mutta ne eivät korvaa edellä mainitussa siirtotyössä ihmiskäsiä. Olen ollut paikoissa, joissa koneet ja mekaaniset laitteet ovat miltei syrjäyttäneet auttavat kädet. Aivan, koneet eivät kaipaa ruokaa, juomaa eivätkä kahvitaukoja.

Koneet eivät vaadi lisää liksaa eivätkä lomia. Koneita ja laitteita huolletaan ja korjataan pienenkin vian ilmaantuessa. Niitä ei saa käyttää epäkuntoisina. Katsopa happipulloja, defibrillaattoreita tai vaikkapa tipanlaskijoita, niistä pidetään hyvää huolta. Mutta samaa ei voi sanoa työntekijöistä. Oletko siis miettinyt, että teet työtä noin neljäkymmentä vuotta.

Siirrät, nostat, koukistut, tuet, kävelet ja istut. Teet vuorotyötä, kehosi ei juurikaan lepää. Elimistö reagoi lihaspintein ja hermojumituksin. Sitten kohdallesi osuu se yleisin, se noidannuoli. Huomaat vain aamulla, että et pääse ylös sängystäsi, jalat eivät tahdo kantaa. Sinun on ryhdyttävä varaamaan aikaa terveyskeskuksesta, mieluiten lääkärin vastaanotolta. Ja kun onnistuit saamaan ajan, on sinun jotenkin päästävä siis lääkärin pakeille. Kaikki tietävät, miten vaikeata on liikkua, nousta autoon ja siitä pois todella kipeällä selällä.

Lääkäri pyytää sinua riisuutumaan juuri, kun sait kengät jalkaasi ja housut ja paidan yllesi. Tämä on osa tutkimusta, mutta yleensä se jääkin siihen, lauseeseen voitte pukea. Kun minun selkäni räjähti, jouduin konttaamaan ja anelemaan kolmelta eri lääkäriltä pääsyä tarkempiin tutkimuksiin eli kuvauksiin. Kun viimein kuvauslupa myönnettiin, oli löydös välilevyssä, tai siis nikamien kolme ja neljä välissä.

Se tieto auttoi minua laatimaan oman kuntoutukseni, johon syydin rahaa ja aikaani. Jaksan taas auttaa muita, mutta osaan varoa vääriä liikkeitä ja selän liikakuormitusta.

Jaksan nauttia elämästä vapaa-ajallani ilman särkylääkkeitä. Mutta aina, kun tunnen vihlaisun selässäni mietin, miksi meitä ihmisiä ei huolleta. Miksei meihin panosteta enemmän. Miksi se maksaa niin paljon, kun haluaa olla kunnossa, ettei tarvitsisi olla epäkunnossa.. Yleisin kuolemaan johtanut syöpä on kuitenkin keuhkosyöpä, johon vuonna menehtyi edelleen liki suomalaista.

Rintasyöpään sairastui naista ja 16 miestä. Miltei yhtä yleinen on eturauhasen syöpä, johon vuonna sairastui miestä. Rintasyöpien lukumäärän kehityssuunnat ovat varsin erisuuntaiset eri ikäryhmissä: Alle vuotiailla naisilla määrä jopa laskee. Rintasyövän syntyyn vaikuttavat monet tekijät, joista riskiä lisäävät ovat Alle vuotiaiden nuorten saamia työkyvyttömyys- ja kuntoutusetuuksia koskeva selvitys osoittaa, että nuoren kuntoutusraha on lykännyt, mutta ei vähentänyt työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä.

Nuorten työkyvyttömyys on lisääntynyt, mutta toistaiseksi kasvu on ollut maltillista. Kuntoutus- lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin vuotiaiden nuorten työkyvyttömyyden kehitystä ajalla , ja erityisesti sitä, missä määrin vuonna voimaan tullut nuoren kuntoutusraha on korvannut tai vähentänyt työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä.

Työkyvyttömyyseläkkeiden lievästä kasvusuuntauksesta huolimatta tutkijoiden kokonaisarvio erikseen nuorille suunnatun kuntoutusrahajärjestelmän vaikutuksista on positiivinen. Järjestelmä on mahdollistanut aiemmin järjestelmien ulkopuolelle jääneiden yli vuotiaiden nuorten tulon kuntoutuksen piiriin..

Mammografiaseulonnatkin lisäävät osaltaan havaittujen syöpien määrää, sanoo tilastojohtaja Eero Pukkala Suomen Syöpärekisteristä. Rintasyöpäseulonnat on laajennettu vuotiaisiin asti, joka saattaa selittää jyrkän nousun vanhimmassa ikäryhmässä. Eturauhasen syövän nousun syynä on ollut PSA-testi, jota otetaan oireettomilta miehiltä. Kaikkiaan suomalaista sai vuonna kuulla sairastavansa syöpää.

Miehiä ja naisia on sairastuneista yhtä paljon.. Ehkäpä ne kriisipalaverit ja pakkoterapia pitäisi aloittaa jo synnytyslaitoksella, kun vastasyntynyt ojentelee oikean käden etusormeaan uhkaavan näköisesti? Teokseen on koottu neljännesvuosisadan aikana Mummon Kammariin kertynyt hiljainen tieto vapaaehtoistyöstä. Mummon Kammari avasi ovensa huhtikuussa Sen jälkeen erilaisia kammareita ja olotiloja on syntynyt satoja ympäri Suomea. Kirja on tarkoitettu kaikille, joita kiinnostaa vanhusten elämänlaadun edistäminen vapaaehtoistyön keinoin..

Niko tykkää arjen töistä teksti päivi hujakka kuvat jari malm CP-vammaisen lapsen arki on liikuntarajoitteista päivästä toiseen. Liedossa asuva vuotias Niko Koivumäki tarvitsee jatkuvaa apua päivittäisissä toiminnoissaan. Vaikka sähkökäyttöisellä pyörätuolilla pääsee ripeästi paikasta toiseen, neliraajahalvaus estää omatoimisen liikkumisen lähes täysin.

Vasemman käden etusormella voi ohjata tietokonetta, myös syöminen onnistuu. Murrosikäinen Niko ei kuitenkaan pysty kävelemään itse, vaan tarvitsee liikkumiseen kainaloista tukijan sekä kevyen takamuksesta tuuppaisun liikkeelle lähtöön.

Kääntyi vain toiselle kyljelle Koivumäen perhe sai jo Turun yliopistollisesta keskussairaalasta hyvät eväät vertaistuen hankintaan vuonna , jolloin Niko syntyi. Raskausviikolla 33 syntynyt Niko aloitti elämänpolkunsa keskoslasten osastolla. Nikon olleessa puolivuotias huomattiin, ettei kehitys edennyt normaalisti. Kääntyminen kyljelle toistui vain toisen kyljen kautta eikä ryömiminen onnistunut. Kymmenen kuukauden ikäisenä lääkäri teki diagnoosin, Nikolla on CP-vamma.

Nikon ollessa noin kaksivuotias liityin liikuntarajoitteisten lasten vanhempien verkostoon, jossa äitien tapaamisissa keskustelimme arjesta selviytymisestä. Osallistuimme mieheni Pekan sekä Nikon pikkusiskon, nyt vuotiaan Ellan kanssa yhteisiin perhetapaamisiin, Soili Koivumäki sanoo. Nykyisin Niko viettää kerran kuukaudessa viikonlopun toisten liikuntarajoitteisten lasten seurassa.

Muuten hänen ystävyyssuhteensa rakentuvat lähinnä koulussa sekä iltapäiväkerhossa. Koulua Niko käy Turussa, jonne on taksikuljetus kotoa. Invalidiliiton iltapäiväkerho on kaksi kertaa viikossa. Iltapäiväkerhotoiminta on tarkoitettu liikuntarajoitteisille lapsille, joten ohjattu toiminta on heidän tarpeidensa mukaista. Edessämme on päätös tulevaisuudesta.

Eläkkeelle jäänti kuusitoistavuotiaana ei houkuttele. Olemme ajatelleet opiskelun jatkamista esimerkiksi Helsingin Ruskeasuolla, jossa opetellaan elämisen taitoja, Soili Koivumäki sanoo. Ruskeasuolla toimii valtion erityiskoulu, joka järjestää esiopetusta, perusopetusta, lisäopetusta sekä oppimisvalmiuksia parantavaa kuntoutusta liikuntavammaisille lapsille ja nuorille. Niko on fiksu ja toimelias nuori mies, joka haluaa osallistua kodissa tapahtuviin arkisiin töihin.

Kesäisin nurmikkoa leikatessa tukijoukkoja pitää olla useampi henkilö, jotta nurmikon leikkaus sujuisi ongelmitta. Leipominen, pyykkien ja tiskien hoitaminen äidin apuna saattavat kestää tavallista kauemmin, mutta ovat perheen arkea.

Juuri arjen pyörittäminen Nikon ehdoilla on tuonut Koivumäen perheeseen voimavaroja, joilla jaksaa pitkälle. Isovanhemmat ovat hoitaneet Nikoa jo pienestä pitäen ja auttavat edelleen tarpeen mukaan. Huumorintajuinen Niko kertoo haluavansa asua tulevaisuudessa vain kotona. Vanhempien voimavarat ovat kuitenkin rajalliset. Haasteita tulevaisuuteen tuo omalta osaltaan Nikon kasvu. Niko kasvaa kohti aikuisuutta. Kun mieheni on iltavuorossa, jää nostaminen minun harteilleni, Soili Koivumäki sanoo. Tärkeät apuvälineet CP-vamma ei ole parantuva sairaus, niin kuin Kelassa tunnutaan ajateltavan.

CP-vamma toi Nikon puheeseen kireän epäselvyyden. Se on kuitenkin parantunut kasvun ja kehityksen myötä selkeämmäksi. Myös katseen kohdistaminen tiettyyn pisteeseen on hankalaa. Soili Koivumäki sanookin iloitsevansa jokaisesta uudesta kehityksen askelesta. Jokainen Nikon kanssa koettu hetki on vienyt elämää eteenpäin. Nyt olemme tulleet vaiheeseen, jossa liikunnallista kehitystä ei ole enää tapahtunut.

Kuitenkin juuri katseen kohdistuminen tiettyyn kohtaan kertoo Nikon keskittyvän katsomaan sekä näkemään jotakin häntä kiinnostavaa, Soili Koivumäki sanoo. Niko käy puhe-, toiminta-, ja fysioterapeutilla viikoittain.

Kelasta haetaan myös vuosittain erilaisia liikuntarajoitteiselle kuuluvia tukia sekä tarvittavia apuvälineitä. Anomuksiin kuluu valtavasti energiaa. Sanansa on osattava laittaa oikeaan järjestykseen, jotta kuntoutuksen tarpeellisuuteen uskotaan. Harmittaa byrokratian vaatimus vuosittaisesta selvityksestä Kelalle. Jumpat ovat elinehto lapselle. Ilman niitä se vähäinenkin liikunnallisuus häviäisi ja sen myötä moni muukin asia. Liikuntarajoitteisen lapsen liikunnallinen tilanne voi muuttua jonkin verran fysio- ja toimintaterapian runsaalla avustuksella.

CP-vamma ei kuitenkaan ole parantuva sairaus, niin kuin Kelassa tunnutaan ajateltavan, kun vaaditaan vuosittain selontekoa tilanteesta. Hyvä huumori auttaa Soili, Niko ja Ella Koivumäkeä selviytymään arjen hankaluuksista. Nyt CP-vamma määritellään kehittyvien aivojen liikkeistä ja asennoista vastaavien keskuksien ja niiden yhteyksien kertavaurioksi, joka on syntynyt raskauden aikana tai varhaislapsuudessa eli kolmeen ikävuoteen mennessä.

CP ei ole yhtenäinen vamma, vaan oireyhtymä, jonka haitta-aste vaihtelee vähäisistä toiminnan häiriöistä monivammaisuuteen. Suomessa syntyy vuosittain noin lasta, joilla todetaan CP-vamma. Suomessa on CP-vammaisia noin Varhaisdiagnostiikka perustuu lapsen normaalin kehityksen ja kehitysheijasteiden esiintymiskausien tunnistamiseen. Ainoa keino CP-diagnoosin varmistamiseen on lapsen säännöllinen tutkiminen. Tavallisesti diagnoosi varmistuu toisen ikävuoden loppuun mennessä. CP-vamman syyt, vammamekanismit ja seuraukset ovat hyvin moninaiset.

Noin 80 prosentilla CP-vammaisista on jokin liitännäisvamma. Yleisin liitännäisvammoista on puhevamma. Ensimmäisinä oireina voivat olla vaikeudet syömisen ja juomisen oppimisessa. Lapsella on häiriöitä suun ja nielun liikkeissä. Nämä oireet liittyvät läheisesti lapsen ääntelyyn, jokelteluun ja puhumisen oppimiseen. Liikuntavammaan liittyy läheisesti tuntoaistimusten huono kehittyminen. Häiriintynyt raajojen asentotunto vaikeuttaa liikkeiden kehitystä ja hallintaa.

Hahmotushäiriöt voivat liittyä kuuloon tai näköön. Noin 30 prosentilla CPvammaisista lapsista on epilepsia. Neljänneksellä CP-vammaisista on vaikea henkinen kehitysvamma. CP-vamma Kuntoutus Varhaiskuntoutuksen tavoitteena on kokonaisvaltaisesti aktivoida lapsen kehitystä. Fysioterapialla pyritään kehittämään lapsen motoriikkaa, estämään sen hidastumista sekä estämään varhaisten kehitysheijasteiden poikkeavat liikeradat ja asennot.

Varhaiskuntoutuksen tavoitteena on lisätä myös lapsen omatoimisuutta. CP-vammaisen lapsen kuntoutuksen onnistumisesta vastaa kuntoutusryhmä yhdessä vanhempien kanssa.

Kuntoutustyöryhmään kuuluvat lastenneurologi, fysio-, puheja toimintaterapeutti, psykologi, sairaanhoitaja ja kuntoutusohjaaja. Kuntoutustyöryhmä tukee lapsen perhettä päivittäisten toimintojen ohjaamisessa. Leikki-ikäisen lapsen kuntoutuksen tavoitteena on omatoimisuuden edistäminen. Onnistunut päivähoidon valinta on merkittävä lapsen kehitykselle.

Hän tapaa vammattomia ikätovereita ja oppii ikäkaudelleen tyypillisiä taitoja yhdessä muiden lasten kanssa. Päivähoitoa varten tehdään kuntoutussuunnitelma yhteistyössä vanhempien kanssa.

Lapsen henkilökohtaiset apuvälineet sekä tietokoneavusteinen kuntoutus tukevat omatoimisuutta ja leikin kehitystä. Tämän seurauksena sinun ei tarvitse huolehtia siitä, että heidät nähdään julkisesti näiden naisten kanssa. Lisäksi naiset jakavat oman harkintasi ja tyylinsä. Anna itseäsi ilahduttaa todella hienostunut ja tyylikäs nainen, joka voi näyttää minkä tahansa suurimman metropolin upeimmat alueet käytännössä ajaa sinut villiin eroottisiin eleihin.

Articulate ja älykkäät kumppanit viihdettä varten Naispuoliset saattajamme ovat kaunopuheisia ja hyvin perehtyneitä taiteeseen ja politiikkaan sekä kirjallisuuteen ja filosofiaan, koska sekä mieli että keho tarvitsevat tyydytystä. Kaikki upeat naispuoliset saattajat ovat joko palkattuina tai parhaillaan opiskelemassa, mikä tarkoittaa, että voit ennakoida syvällisiä keskusteluja, jotka voivat myös toimia esikoisena loppuelämänne. Naiset eivät ole vain intohimoisia ja houkuttelevia rakentavien keskustelujen suhteen, vaan he voivat myös helposti keskustella pienistä asioista.

Riippumatta, mikään halu ei jää täyttämättä, koska naiset haluavat lopulta tehdä sinut onnelliseksi. Suuren valikoiman ansiosta löydät tietopankistamme sopivan saattajan, joka sopii melkein jokaiseen mieltymykseen. Etsitkö hoikkaita naisia, joilla on tyttömäinen hahmo, etsivät kypsät ja hyvin suhteutetut naiset, joilla on selkeä rintaviiva tai joku, jolla on poikamaisempi ruumiinrakenne? Voimme tyydyttää vaivattomasti toiveesi. Start » Escort naiset. Suosituimmat suositukset Hits laskeva Hits nouseva aakkosellinen päivitetty uusin ensin vanhin ensin Kiertue        Katso: Emma - World wide - Fly me to you.

Luo ilmainen escort-profiili nyt. Independent escort Agency escort.

Lomi lomi hieronta seksi kuopio homoseksuaaliseen