Trans treffit 13 homoseksuaaliseen vuotiaan kalu

..

Tunnen olevani siis jotain tytön ja pojan välistä, enemmän poikamainen mutta en kuitenkaan poikakaan. Hei, olen vuotias tyttö taino nii. Oon aina ollu tyttömäine tai sellane et joo mekot on menny ja tällee mut täs ylä-asteen aikana oon miettiny et oonko sittenkää ees tyttö? Oon tullu kaapista ulos lesbona ja äiti otti sen okei muut ei niinkään.

Oon saanut leikata hiukset lyhyiksi ja käyttää miesten vaatteita mut esim. Pelkään että äiti sanoo mulle, että tää on vaa vaihe. Oon niin kateellinen kakkille miehille ja niiden miesmäiseen kroppaan ja matalaan ääneen. Pitäiskö mun puhua tästä psykologilleni? Olen tällä hetkellä 16 vuotias tyttö ja olen tuohon tyttö nimikkeeseen oikeen tyytyväinen. Mutta olen ihan pienestä pitäen tykänny välillä leikkiä esittää ja kuvitella olevani poika.

Lapsena kun tuli leikittyä tyttöporukalla jotain roolileikkiä, johon tarvittiin yks poikarooli, niin tarjouduin yleensä oleen se. Sanoin sen sillai ku se olis isokin myönnytys mutta oikeesti halusin olla se. Myöhemmin koulun näytelmissä mulle oli ihan sama, kumman roolin sain. Tykkään yhä edelleen kuvitella itteni pojan rooliin esim. Kokeilin sitä aluks ihan vain huvin vuoksi mutta se olikin yllättävän kivaa kuvitella olevansa poika.

Mä en oo koskaan myöskään tajunnu tai tykänny niistä niin sanotuista tyttöjen jutuista esim. En halua itteeni mihinkään tiettyyn muottiin mutta haluisin saada tälle jonku selityksen. Koska tuntuu vähän hassulta, ku näkee kavereiden tekevän niitä ns. Eli lyhyesti oon tyytyväinen tytön rooliin mutta välillä haluun kuvitella ja esittää olevani poika. Mistä vois olla kyse? Hei minä olen vuotias tyttö ja olen kesästä asti miettinyt hyvin paljon sitä, että olenkin ehkä poika.

Nyt ihan vasta tunne on alkanut voimistumaan ja olen leikannut hiukseni lyhyeksi. Oikeastaan toinen puoli on puolipitkä ja toinen on siili. Olen myös alkanut pukeutumaan vähän poikamaisesti. Olen ajatellut, että koska siskoni on lesbo niin sitten kun olen valmis ottaisin hänen kanssaan asian puheeksi.

Minusta asia tuntui aluksi ihan normaalilta, mutta sitten alkoi ahistaa. Olen myös jonkin aikaa tuntenut, että olen bi. Minusta se asia on minulle täysin luonnollista ja en ole kokenut sen takia mitään ahdistusta.

Mutta olen myös miettinyt, että miten kertoisin asiasta. Olen miettinyt myös minulle uutta kutsumanimeä Tyler. En tiiä enään kuka oon. Oon vuotias, biologisesti tyttö. Ja tietenkään asia ei ole tarpeeksi perseestä ilman tätä seikkaa: Rakastan meikkaamista, kukkapantoja, hameita jne. Joinain päivinä istun meidän luokan tyttöjen kanssa kikattamassa, toisena päivänä pyöräilen kaupungilla iskemässä tyttöjä poikien kanssa.

Useimmiten saan iskettyä naisia, mutten ns. Olen pan, sen verran tiedän. Mul on poikamaiset, pyöreät kasvot. A-kupin rinnat, joka helpottaa poikapäivinä, kun taas tyttöpäivinä itken aamusin niiden pienuutta. Oon noin cm pitkä. Välillä tuntuu, et ihmiset pitää enemmän musta poikana. Useimmat mun kavereista tietää tästä, samoin mun äidit. Olen kahdeksas luokkalainen transpoika. Kahden vuoden päästä menen lukioon. Todennäköisesti muutan toiseen kaupunkiin ja menen aivan eri lukioon kuin mikä täällä on.

Eli kukaan ei tunne minua, kukaan ei tiedä, että olen trans. Haluaisin aloittaa aivan alusta. Nykyisessä koulussa vain muutamat ystävät kutsuvat minua sillä nimellä jolla haluan, ja haluaisin muuttaa asian.

Lukiossa haluaisin opettajien kutsuvan minua sillä nimellä ja ystävien myöskin ja kutsuvan minua pojaksi. En vain tiedä miten tulen sitten kertomaan heille sen.

Toinen asia on, että olen tullut kaapista vanhemmilleni. Isä on todella kannustava ja kutsuu minua siksi kuin haluan, mutta äiti on vähän toinen juttu.

Kun tulin kaapista, kerroin hänelle, että haluaisin minua kutsuttavan toisella nimellä, enkä halua tytöttelyä. Jälkimmäinen on jotenkin loppunut, mutta hän kutsuu minua edelleen syntymänimellä. Haluaisin hänen alkavan käyttää sitä nimeä, josta pidän. Kolmas asia on, että haluaisin binderin, mutta en yhtään tiedä miten äiti suhtautuisi asiaan. Iskän luulisi olevan okei asian kanssa, mutta asun äidin luona ja hän pesee pyykit ja muut niin en tiedä kuinka saisin itselleni binderin.

Olen vuotias, naispuoliseksi syntynyt. Olen kuitenkin aina kokenut olevani poika, ja kehoni ahdistaa minua erittäin paljon. Ala-aste oli todella vaikeaa aikaa. Siellä minua kiusattiin siitä, että käytin poikien vaatteita ja tykkäsin "poikien jutuista".

Kuudennella luokalla murrosikä alkoi, ja se aiheutti minussa ihan hirveitä tunteita. En halunnut muuttua sillä tavalla. Toivoin, että olisin muuttunut samalla tavoin kuin pojat.

Yläasteella yritin olla tyttö, jotta kiusaaminen loppuisi. Pukeuduin vaatteisiin, joita vihasin yli kaiken. Annoin ystävieni meikata minut. En tunnistanut itseäni, tuntui, että elän jossain näytelmässä, jossa olen jonkun tytön roolissa.

Olin hyvin onneton ja ahdistunut jatkuvasti, ja niinpä sitten sen seurauksena masennuin. Tuntui, etten jaksa enää. Selvisin kuitenkin pahimmasta masennuksesta. Nykyään pukeudun taas kuten itse haluan. Olen myös onnekas ulkonäköni suhteen, sillä kasvonpiirteeni mielletään maskuliinisiksi ja vartaloni on todella muodoton. Menen helposti läpi poikana, mutta vain jos minun ei tarvitse puhua. Vihaan sitä, että ääneni paljastaa minut heti.

Vanhempani eivät tykkää yhtään, kun joku "erehtyy" sukupuolestani. Heistä näkee sen, että he häpeävät sitä miltä näytän. Vaatekaupoissa he yrittävät ohjata minua naisten puolelle. He toistavat nimeäni erittäin kuuluvasti, kun keskustelemme, jotta muut kuulisivat, että tuollahan on tytön nimi. He puhuttelevat minua jatkuvasti neitinä, tyttönä ja tyttärenään vaikka olen monesti huomauttanut asiasta. Vanhempani eivät kuitenkaan tiedä, että koen itseni pojaksi.

Tämän vuoden puolella kerroin transsukupuolisuudestani parhaalle ystävälleni, sekä tyttöystävälleni. Ystäväni sanoi, että oli jo arvannut sen minusta. Haluaisin kertoa asiasta myös vanhemmilleni, mutta pelkään että he hylkäävät minut ja jättävät minut oman onneni nojaan.

Tarvitsen kuitenkin heidän apuaan, sillä opiskelen nykyisin eri kaupungissa ja en tulisi toimeen ilman vanhempieni avustusta. Sanottakoon nyt vielä, että vanhempani ovat vanhoillislestadiolaisia, joten en usko, että he koskaan hyväksyisivät minua poikanaan. Haluaisin vain kertoa luokkalaisilleni ja vanhemmilleni, että olen poika.

Että olen aina ollut poika, ja poika myös tulen olemaan. Haluan, että ihmiset kohtelisivat minua poikana ja kutsuisivat minua eri nimellä.

Olen jatkuvasti ahdistunut, enkä tiedä miten kauan jaksan enää vetää tätä tytön roolia. Käyn masennuksen vuoksi terapiassa, mutta en ole ottanut transsukupuolisuutta esille. En usko, että terapeuttini voisi auttaa. En enää tiedä miten toimisin, olen aivan hukassa. Mitä ihmettä voisin tilanteeni suhteen tehdä? Luin muistaakseni joskus, että sinuiksi. Onko tällaista listaa olemassa, tai voitteko neuvoa mistä löytäisin helposti oikeanlaisen terapeutin?

Auttaako kela etsimään terapeuttia? Terapeuttien listan selaaminen on ylitsepääsemätöntä. B-lausunto ollut jo kuukausia mutta eteenpäin en pääse Lue vastaus. Olen 21 vuotias ja FTM. Olen nyt kahdesti käynyt TAYS: Suurin ongelma on ollut itseni hyväksyminen mikä tosin on jo paremmalla mallilla ja se, kuinka tulla ulos perheelleni ja sukulaisille. Olen vuosia kannattanut julkisesti ja äänekkäästi LGBT oikeuksia, eli vanhempani kyllä tietää kantani kyseisiin asioihin.

Isäpuoleni ja osa sukulaisista jopa kyselee, onko minulla poika- TAI tyttöystävää Mutta varsinkaan isäpuoleni suhtautumista transihmisiin en tiedä, äitini pitää heitä lähinnä hämmentyneinä. Tosin äitini on ollut aina sujut sen kanssa, että lapsena pukeuduin poikienvaatteisiin, ja nyt vanhempana miestenvaatteisiin ja että pidän hiukset lyhyenä.

Suuri huoli on siskoni 11 v. Olen hänen ainut "sisko" ja tämän vuoksi hänelle tärkeä. Vasta kerran hän on huomioinut, että pukeudun miesmäisesti. Muuten hän haluaisi, että meikkaamme toisiamme, laittaisin hänen hiuksiaan ym.

Mikä ei tietenkään minua innostaisi. Ainoat jotka tietää sukupuoliristiriidastani ovat kaksi kaveriani joista toinen arvasi asian itse, ja toinen kertoi epäilleensä "jotain tuon suuntaista" ja näistä toisen kaverin perhe tietää myös arvasivat asian itse. Olen miettinyt että tulisin kaapista vasta saatuani virallisesti diagnoosin F Mutta jos syystä tai toisesta saisin vain diagnoosi F Toisaalta haluaisin tulla kaapista jo nyt, ja myös siinä tapauksessa että en saisi F Minulla vaan ei ole hajuakaan mikä olisi paras ratkaisu, jättää myöhemmäksi vai tulla jo nyt, ja kuinka edes tulla kaapista tällaisen asian kanssa Eli mikä olisi mahdollisesti paras vaihtoehto?

Myös seksuaalinen suuntautumiseni hämmentää minua. Minulla ei ole hajuakaan miksi itseäni sen osilta kuvailisi. Miehet kiinnostaa kyllä, naiset kiinnostaa joskus, välillä tuntuu että mikään sukupuoli ei kiinnosta, välillä taas tuntuu että vain miehet on se mun juttu.

Mutta siinäkin on ongelma, heteroksi en voi itseäni sanoa, koska silloin näyttäisin naiselta joka pitää miehistä, mutta en myöskään homoksi koska silloin näyttäisin lesbolta niin kauan kuin olen kaapissa transihmisenä. Toisaalta bi tai pan ei myöskään tunnu omalta, koska suosin miehiä yli muiden sukupuolien.

Mikä olisi lyhyt ja ytimekäs vastaus uteluihin suuntautumisesta tällaisessa tilanteessa? Mä olen parikymppinen transmies ja menossa korjaushoitoihin pian. Ei olla hirviän läheisiä ja mua pelottaa se aivan sikana. Mun perhe ei ole kovin liberaali ajatusmaailmaltaan, ja pelkään huonoa reagointia. Mua ei haittaaisi jos ne ei haluais pitää enää yhteyttä, mutta esim ilkeilyä en haluais tän asian tiimoilta enää kuulla. Mikähän ois paras tapa kertoa vanhemmille niin että he ymmärtäis kuin tärkee asia tää mulle on?

Hei, olen 13 vuotta täyttänyt tyttö. Tai no, tyttö ja tyttö. En oo oikeen koskaan tuntenut olevani täysin tyttö. Siis tottahan toki mä pidin prinsessoista ja keijuista yms. Olin pienenä todella rämäpää, saatoin juhlamekossa kiivetä puihin ja polvet oli aina mustelmilla. Viihdyin myös poikien kanssa ja oikeista kavereista oli suurin osa poikia. Nyt vanhempana oon jo kasvanut pois prinsessa leikeistä, ja oon huomannut kuinka paljon eroan muista tytöistä.

Luokkakavereistani moni meikkasi jo nelos luokalla, silloin myös alettiin käyttämään hienoja vaatteita ja oltiin 'cooleja'. Myönnän että meikäläisellä ei noihin aikoihin paljoa kavereita ollut, mutta jotenkin tuntui, että aina minä erotuin joukosta. Jos pelattiin pelejä, minä olin aina viimeinen, kun pidettiin porukalla hauskaa, mut kutsuttiin messiin vaan jos ei muuten paljoa porukkaa päässyt.

Kuulin myös paljon huhuja, joissa ilkuttiin pukeutumistani, ja minua muutenkin. Olen keholtani ehkä hiukan hintelä pojan oloinen. Ostan ja käytän löysiä vaatteita, minua usein luullaankin pojaksi, en siis ole kovinkaan naisellinen olemukseltani.

Haluaisin ostaa binderin jotta ihon myötäiset paidat olisi rentouttavampia päällä, mutten voi kertoa vanhemmilleni, he vain koittaisivat kääntää pääni. No, noin pari vuotta sitten ekan kerran mietin 'Entä jos olenkin poika? Myöhemmin ajatus levisi myös vanhemmilleni ja mummolleni, mutta kaikki vain antoi asian olla ilman kummempia jutteluita. Mummonikin sanoi "Muista että Jumala on luonut meidät jokaisen, emmekä me saa vaihtaa osiamme jotka hän on meille suonut.

Viime kesällä sitten ryhdyin hommiin ja kävin leikkaamassa tukkani. Vanhempani olivat kauhuissaan ja isovanhemmat tekivät parhaansa, jottei puhuisi siitä pahaa. Itse kuitenkin olin kerrankin iloinen ja jopa tyytyväinen itseeni, kun katsoin peilistä, saatoin hymyillä.

Nyt vuoden jälkeen olen kuitenkin alkanut pohtimaan tosissani, en halua että minua kohdellaan naisena, mutta en myöskään halua olla mies. Haluaisin vain, että kun ihmiset katsovat minua, ensimmäinen asia jonka he näkevät ei ole kaunis pikkutyttö tai poika kun tukkani oli lyhyt minua luultiin pojaksi ja nautin siitä hiukan.

Haluaisin että kun minua katsoo tai kuuntelee, ihmiset näkisivät että siinä seison minä eikä mikään stereotypian tyttö tai poika. Hei olen 15 vuotias naisen sukupuoleen todettu nuori ja olen hukassa sukupuoleni kanssa. Olen tiedottomasti aina ollut 'poikamainen' olen tykännyt leikkiä hiekkalaatikossa autoilla, rakentaa legoja, katsoa prätkähiiriä ja teini mutantti ninja kilpikonnia, videopeleistä ja enkä ole ollut moksiskaan, jos olen yltäpäältä liassa tai vain likainen jos tätä voi sanoa edes 'poikamaisuudeksi'.

Ala-asteella minulla oli kaveri, joka pukeutui 'poikamaisesti' ja kadehdin häntä koska vaatteet pojille suunnattuja vaatteita , jota hän käytti, näyttivät kivoilta ja silloin taisi käväistä pieni toive vähän väliä, että näyttäisin sitten pojalta. Välillä kävi silloin mielessä, että tahtoisin lyhyen tukan, jotta näyttäisin pojalta. Ylä-asteelle tullessa päätin alkaa pukeutua poikamaisesti, sillä se näytti kivalta. Leikkautin siinä sitten itselleni polkkatukan ja sitten kasin puolivälissä irokeesin tapaisen tukan.

Ja nyt haaveena on ananastukka ponnarilla. Seiskalla aloin vähän miettiä että haluaisin olla poika en silloin tiennyt esim. Kasilla minulle valkeni, että on olemassa muita sukupuolia kuin nainen ja mies. Aloin miettiä, että olenko minä trans mies? Ajatus siitä, että änkeisin itseni naisen laatikosta miehen laatikkoon ei houkuttanut. Nyt kun yritän ajatella, että olenko se 'nainen' ajatus ahdistaa myös sama asia 'miehenä' olemisena. Aloin ajattelemaan sukupuoltani tarkemmin vasta noin vuosi sitten ja minua alkaa ahdistaa, kun en tiedä, että 'mikä' olen.

Olen etsinyt netistä tietoa ja törmäsin sitten tuossa kasin loppupuolella muunsukupuolisuuteen ja aloin miettiä että onko tämä se mihin 'kuulun'.

Mutta en tunne olevani jokin muu sukupuoli kuin nainen ja mies juu tiiän muun sukupuolisuuteen kuuluu kuin se muu sukupuoli juttu mutta en oikein saanut niistä mitemmin selvää , vaan ehkä jotain, että olisin nainen ja mies tai jotain siltä väliltä. Olen OK rintojeni ja mitä housuistani löytyy, mutta välillä tulee olo, että kunpa voisin piilottaa rintani, jotta ihmiset luulisivat minut pojaksi.

Minua ärsyttää välillä, kun porukka ympärilläni pitää minua 'tyttönä' eikä 'poikana', mutta mitä minä olen valittamaan, kun en ole asiasta puhunut heidän kanssaan. Olen kyllä vähän vihjaillut parhaille kavereille, että en olisi välttämättä se 'tyttö'. Mutta nyt kun kesäloma on ohi ja ysiluokka alkanut olen alkanut miettiä sitä, että kun tapaan jonkun uuden ihmisen niin hän saa vapaasti luulla, että olenko poika vai sitten se tyttö tai jotain muuta.

Nykyään näytän pukeutumiseni ja hiustyylini takia pojalta ja kun ihmiset luulevat, että olen poika tai viittaavat siihen että olisin poika niin se saa minut jotenkin iloiseksi. Ala-asteella pukeuduin 'tyttömäisesti' ja olin silloin aika okei sen kanssa, mutta tuntui koko ajan, että jotain puuttuu ja nyt jos pukeutuisin 'tyttömäisesti' tai jos jokin saa minut näyttämään minut tytöltä niin se alkaa jotenkin ahdistamaan minua esim.

En ole koskaan ollut oikein innostunut ajatuksesta meikit, mutta nykyään olen okeit niitten kanssa välillä olisi mieli 'tedän' itselleni kulmakarvat, ei sen ihmeellisempää, ehkä joskus myöhemmin saatan tehdä jotain tommoista yksinkertaista enkä mitään isoa meikki urakkaa joka aamu. Minua myös viehättäisi olla vähän lihaksikas, esim. Minua ei sinänsä häiritse se että en ole ehkä se nainen tai se mies mutta haluaisin tietää sen 'nimikkeen' jonka voin sanoa ihmisille kun kysyvät sukupuoltani tai tarviten kertoa heille, jotta he eivät luulisi minua joksikin muuksi mitä en ole Lue vastaus.

Mä tarvitsen apua, ja pian. Mä olen 17 vuotias.. Nainen mä olen biologisesti, mutta mä vihaan sitä, kuinka mua kutsutaan tytöksi. Itse kuulen sen kuin mulle sanottaisiin että "haista vittu". En ole ikinä seurustellut, luultavastikkin koska en tiedä että kenen kanssa mun pitäisi olla.

Moni tuttuni on ihmetellyt, kun en nauti kuunnella tyttö ystävieni seksikokemuksista heidän silmin, ja tullut kysymään suoraan että olenko lesbo? Se kuulostaa taas "haista paska". Mä olen ollut jo melkein 2 vuotta masentunut tämän asian takia, ja pahimmilla hetkillä halunnut satuttaa itseäni vain turhaantumisen tunteesta.

Onneksi en tehnyt sitä vielä. On eräs tyttö, jota olen ihaillut kauan, hän on hyvä ystäväni ja poikamainen. Muutama vuosi sitten en saanut katsettani irti hänestä, mutta en edes ajatellut romantiikkaa. Hän ei sitä tiedä, mutta minä tiedän että hän on hetero.

Haluaisin kertoa hänelle niin paljon että en ole nainen, tai minusta ei tunnu siltä toivoen että hän ymmärtäisi ja näkisi minut uudessa valossa. Minä pidän miehistä, mutta pidän myös tästä ihmisestä. Tekeekö se minusta homon, jos joku päivä saisin olla mies? Vai olenko bi naisena että miehenä? Musta vaan tuntuu etten jaksa tätä rataa enää kauaa.

Koen tarvetta käyttää uutta, sukupuolineutraalia nimeäni, koska syntymänimi ei tunnu mukavalta, koska siitä ihmiset huomaa, mitä sukupuolta "oikeasti" olen. Ongelmani on siinä, miten voin pyytää kavereita ja tuttuja käyttämään uutta nimeäni?

En tiedä miten tehdä se, koska en halua tehdä asiasta numeroa. En uskalla tehdä sitä, koska se tuntuu kiusalliselta. Vellon pahassa olossa, koska haluan ottaa uuden nimeni käyttöön mutten uskalla kertoa siitä.

En halua luopua tarpeistani pelkuruuteni vuoksi. Moi Olen 16 vuotias ja syntynyt tytöksi. Olen miettinyt sukupuoltani jonkin aikaa ja olen löytänyt myös ehkä itselleni sopivan terminkin, genderfluid. Eli siis välillä koen olevani tyttö, välillä poika, välillä molempia ja joskus en kumpaakaan. Olen kertonut tästä parhaille ystävilleni ja he ottivat asian ihan hyvin. Kerroin myös vanhemmilleni ja hekin vaikuttivat suhtautuvan ihan hyvin mutta eivät selvästikään ymmärrä, että olen asian kanssa tosissani.

Olen monesti sanonut, että minua ei saa määritellä esim. Jos pyydän lopettamaan tytöttelyä, he muuttuvat ärtyneiksi ja valittavat siitä, että asian ei pitäisi häiritä minua, koska olen biologisesti tyttö. Minua ahdistaa myös aika paljon kehoni. Joinain päivinä inhon tissejäni ja teen kaikkeni, että saan ne piiloon. Mutta minulla on myös päiviä, jolloin ne ovat mielestäni aivan liian pienet ja käytän silloin rintaliivejä, joissa on todella isot push upit. En muutenkaan koskaan osaa tuntea oloani hyväksi omassa kehossa eikä asialle oikein voi tehdä mitään, sillä esim.

Koska vartaloni ahdistaa minua niin paljon yritän edes pukeutua siten, mikä tuntuu minusta hyvältä. Se ei aina kuitenkaan onnistu, sillä äidilläni on jokin tarve puuttua pukeutumiseeni. Itse ainakin ajattelen, että ikäiseni saisi huolehtia omasta ulkonäöstään ilman äidin inhottavia kommentteja. Joskus haluan laittaa napapaidan tai paidan joka vähän korostaa rintojani ja äitini alkaa heti kutsumaan minua huomion hakijaksi.

Hän ei kutsu minua ihan huoraksi kuitenkaan mutta siitä tulee silti todella kamala olo. Naisellisempina päivinäni haluan korostaan naisellisuuttani ja siitä tulee minulle silloin hyvä olo mutta en kuitenkaan halua äitini häpeävän minua.

Poikamaisemmat vaatteeni eivät myöskään kelpaa aina äidilleni. Joihinkin tilaisuuksiin hänen mielestään tyttöjen kuuluu laittaa mekko eikä silloin kuulemma ole mitään väliä, vaikka minulla olisi jätkämäinen olo. Minulla on naisen nimi ja hiukan häiritsee minua. Haluaisin jonkun sukupuolineutraalin nimen, josta ei heti tietäisi olenko nainen tai mies.

Se vaan on vähän hankalaa, kun Suomessa ei sellaisia nimiä olen kovin paljon tai en tiedä onko ollenkaan. Eniten minua mietityttää se, että voinko olla sellainen kuin olen vai pitäisikö minun vaan luovuttaa ja olla tavallinen tyttö. Se kuulostaa todella inhottavalta ajatukselta mutta äitini voisi ainakin olla tyytyväinen.

Olen kokenut jo aika kauan olevani poika. Ihan ensiksi en tiennyt edes mitä se tarkoittaa. Olen tytön vartalossa, se on hyvä minulle. Mutta silti koen olevani poika. Haluaisin lyhyet hiukset, ja sanoin siitä äidilleni ensimmäisen kerran viime keväällä. Äiti vain sanoi, että en kuitenkaan pitäisi niistä, ja että saisin päättää hiuksistani vasta vuotiaana. Tuntuu pahalta, että äitini määrää sen kuka olen. Olen nyt ystäväni pakottamana mennyt puhumaan kouluni kuraattorille, kerran.

Huomenna tapaan kuraattorin taas. Ajattelin kertoa hänelle tuntemuksistani. Jos vaikka hän auttaisi jotenkin. Nyt kuitenkin kaipaan neuvoa, voisiko äitini ymmärtää tilanteeni jotenkin? Jos kertoisin että olen poika, äiti varmaan vaan nauraisi ja sanoisi, että se on vain ohimenevä juttu, tai että keneltä olen kuullut ystävistäni, että voisi olla muutakin kuin syntymässä kerrottua sukupuolta.

Vanhempani eivät ole kovin avoimia erilaisuudelle. Onko vuotias oikeasti liian nuori tietääkseen tämmöisen asian? Moi oon 13 vuotias tyttö ja mulla on pari ongelmaa. Uskon olevani bi mutta en ole aivan varma. Ihastun yleensä poikiin mutta koen pitäväni myös tytöistä. Kunnollista tyttö ihastusta minulla ei ole kuitenkaan ollut vaikka koen pitäväni myös tytöistä.

En ole ikinä tuntenut että haluaisin kuulua hetero "lokeroon". Haluaisin kertoa äidilleni tai siskolleni monimutkaisista tuntemuksistani mutta tuntuu että se ei olisi sopivaa koska en ole varma olenko bi. Isäni on sitten toinen asia koska jos olen bi pelkään että hän ei hyväksy minua.

Hän on osoittanut että homous ei ole ok hänen mielestään. Siskoni taas olisi ensimmäinen henkilö jolle kertoisin koska olemme hyvin läheisiä. Lähiaikoina olen myös miettinyt sukupuoltani. En haluasi luultavasti lokeroida itseäni kumpaankaan sukupuoleen.

Isäni on myös osoittanut että trans sukupuolisuus yms. Ei ole hänen mielestään ok. Ja lisään vielä että minulla on nyt alkava ihastus naispuoliseen ystävääni.

Mä olen 17 vuotias, ja biologisesti syntynyt naiseksi, ainakin omistan d kupin tissit ja kuukautiset liian usein, joten se on kai aika selvää, että naiseksi minut lasketaan. Mulla on yksi kaveri, kenen kanssa puhun paljon kaikesta ja hyvin rehellisesti, ja olemme puhuneet siitä, kuinka nykyisin lapsia ei saa sanoa tytöiksi tai pojiksi ja antaa heidän kasvaa sellaisina kuin itse haluavat ja muuta roskaa.

En tarkoita tätä ilkeästi, mutta näin uskon Olen ollut kerran elämässäni umpirakastunut tyttöön, melkein 3 vuotta, ja olen vasta päässyt siitä yli, mutta oonkohan vaan. Kun ihastuminen oli suurimmillaan, mietin että olen rakastunut ihmiseen, en sukupuoleen. Tämä tyttö oli vieläpä hyvin poikamainen ja se kiehtoi minua. Täytän pian 18, ja olen enemmän hukassa kuin ikinä. En ole ikinä katsonut ns. Tämän kokemuksen olen kokenut vain kerran pari elämäni viimeisen vuoden aikana, eikä yksikään heistä ole oikea pari, he ovat fiktiivisiä hahmoja, jotka ovat miehiä ja homoseksuaaleja.

Jos näkisit minut kaupungilla, et varmaan katsoisi toistamiseen, olen ihan hyvän näköinen, mutten ihmeellinen, näytän normaalilta teini pojalta.

Jos katsoisit hiukan tarkemmin huomaisit, että paitani on kireä siitä missä tissit kasvaa ja että kasvonpiiteeni ovat kovinkin naiselliset, vaikkei mikään muu minussa naisellista olekkaan. Joten, olen siis nainen, joka ei haluaisi muuttaa itseään, mutta ei voi kuvitellakkaan elää lopun elämää siten, että minut nähdään ja että minua kohdellaan naisena. Unelmaelämääni olisi olla homo mies, mutta olen nainen, ja jos pidän miehistä, olisin vain hetero ja hauskin osuus tässä on se, että en halua olla hetero.

Haluan olla homo, koska siltä minusta tuntuu, mutta haluan poikaystävän, mutta satun olemaan nainen. Ja saatan yhä olla ihastunut oikeaan naiseen. En ole ikinä tuntenut olevani näin hukassa identiteettini kanssa, enkä halua puhua kenellekkään avoimesti tästä vaan kärpertyä peiton alle ja odottaa, että joku tulee ja kertoo mikä minun pitäisi olla… koska mä en enää tiiä? Osaisko kukaan sanoo mitään mun sekaisin olevasta elämästä?

Olen 15 vuotias tyttö ja minua ahdistaa pojat ja lähiaikoina myös tytöt. Olen omaitseni parhaiten poikien seurassa. Kysymys kuuluu mikä olen seksuaaliselta suuntautumiseltani?

En ole koskaan seurustellut saatikaan suudellut ketään, mutta sanon usein kavereilleni, kuinka komeita poikia olen tavannut. Hei, minulla on 13 vuotta täyttänyt poika, jonka olen huomannut pukevan yöksi päälleen minun rintaliivini ja toppini. Lapsi on aina ollut hiljainen, hieman arka, eikä lainkaan kiinnostunut puhumaan minulle mistään seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista Olen yhtäaikaa hämmentynyt, huolestunut ja myös kieltämättä hieman huvittunut.

Mitä mieltä olette pitäisikö minun ohjata häntä jonnekin keskustelemaan vai antaa olla vielä ihan rauhassa omiin tuntemuksiinsa syventyen?

Hei, Haluaisin tietää kuka minä olen sukupuoleltani. Olen XXY-mies, mutta olen miettinyt tätä jo lähes koko elinikäni ajan, kuka olen sukupuoleltani. Miehenä olo, ei tunnu täysin omalta, mutta toisaalta en myöskään tiedä olisiko sukupuolen korjaaminen oikea ratkaisu. Nyt kun on tullut uudempia määritelmiä, kuten muunsukupuolinen jne. Miten tällainen itsetutkimisprosessi tulisi aloittaa. Onko jotain tahoa, joka tekee näitä tutkimuksia ja mistä tällaiseen saa lähetteen?

Lisäyksenä vielä tuohon aiempaan kysymykseen. Olen ollut pariterapiassa vaimoni kanssa liittyen sisko-veli asetelmaan, eli rakkautta ei tahdo löytyä. Pariterapeuttini mukaan testosteroidi hoidosta olisi hyötyä sekä parisuhteeseen, että muutoinkin.

Minulla ei kuitenkaan ole mainittavia oireita matalista testosteroiditasoista. Erektio on normaali, seksinnälkä riittävä ja saan asioita tehdyiksi, eli en tunne itseäni voimattomaksi jne. Onko testosteroidi hoito nykyään joku hype, kun sitä niin kovin helposti suositellaan käytettäväksi. Miten XXY-miesten osalta tämä asia. Koen olevani kuitenkin sukupuoleltani kuten mainittu, jotain muuta kuin mies, eikö testosteroidin käyttäminen muuttaisi ajatusmallejani?

Onko tästä haittaa sukupuolentutkimusmatkallani? Olen 19vuotias tyttö, mutta pukeudun tosi poikamaisesti. Olen ihastunut poikaan mutta en tiedä voiko se olla ihastunut muhun kun en ole tyttömäinen tyttö. Jutellaan somessa tosi paljon ja sitä kiinnostaa mun jutskat nii voiko olla mitään tsäänssejä? En ole siis lesbo tms mutta tykkään vain pukeutua poikien vaatteisiin Lue vastaus. Tässä puolivälissä viittäkymmentä on alkanut aina vaan enemmän miettiä, mikä onkaan oma suuntautuminen.

Pitkästi kolmattakymmentä vuotta saman miehen kanssa, neljä lasta synnyttäneenä, kasvattaneena no ovat vielä äidin helmoissa, teinit ja sittemmin miehestä eronneena ja sinkkuuteen kyllästyneenä tekisi mieli uuta suhdetta. Tämän ikäinen nainen ei vaan kelpaa kuin vanhoille ukoille, eikä tällä alapäällä muutenkaan pornoon tottuneita ukkoja pidetä. Seksi miehen kanssa olisi tuttua huttua mutta ei nappaa. Katselen mielelläni hyvännäköisiä miehiä mutta niin naisiakin.

Etsin netistä miestä, ei löytynyt. Nyt laitoin naisen hakuun, eipä tunnu löytyvän naistakaan. Ja jos näin vanha nainen etsii naista, olettaa vastapuoli varmasti kokemusta myös naisten välisestä seksistä. Sitä ei ole, ihan neitsyt siinä mielessä. Tein jälleen jokusen "aivojen sukupuoli" -testin. Niiden mukaan olen mies: On ollut aina, myös muinoin lukiossa psykantunnilla. Mielestäni olen kuitenkin nainen.

Hiuksista tykkään itselläni lyhyinä käytännöllisyys kunniaan mutta pukeudun tarvittaessa vaivatta mekkoon ja korkeisiinkin korkkareihin. Työkaverit taitavat pitää minua kuitenkin enemmän naisiin kallellaan olevana ja se on välillä vähän hankalaa kun kaikki työkaverit ovat naisia.

Fantasioidessa olen mies, joka harrastaa seksiä miehen tai naisen kanssa. Fantasioilla ei ymmärtääkseni kuitenkaan ole tekemistä seksuaali-identiteetin kanssa..?

Olenko ihan vaan perushetero pienin maustein? Oon 12 vuotias tyttö, ja haluisin olla poika. Ostan aina poikien vaatteita, vaikka äiti sitä kyseenalaistaakin. Haluisin lyhyet hiukset, mutta äiti ei anna. Mitä pitäisi tehdä ja sanoa, että äiti ymmärtäisi? Olen vuotias nainen, joka ei ole ikinä virallisesti seurustellut tai ollut fyysisessä suhteessa kenenkään kanssa.

Ylipäätään olen seksuaalisuuteni suhteen "myöhäisherännäinen", seurustelun aloittaminen tuntui minusta yli kaksikymppiseksi vieraalta ajatukselta. Olen kuitenkin kokenut romanttisia ihastuksen tunteita lapsuudesta lähtien, ja nyttemmin olen tuntenut myös yhä voimakkaampaa seksuaalista vetovoimaa tiettyjä ihmisiä kohtaan.

Ongelmani on se, että en koe olevani täysin hetero. Nuorempana ajattelin, että olen varmaan aseksuaali vaikken tuota nimitystä silloin tiennytkään , koska en kokenut poikia kohtaan suurempaa kiinnostusta kuin tyttöjä kohtaan. Pitkään odotin, että tunteeni vastakkaista sukupuolta kohtaan vahvistuisivat, ja saisin "varmistuksen" heteroudestani. Ja koska en tällaista vahvistusta saanut, aloin myös odottaa "varmistusta" sille, että olen lesbo. Minulla on ollut lapsesta asti vahva sosiaalinen heteron identiteetti: Kuitenkin on tuntunut hankalalta ottaa konkreettista askelta seurustelun suhteen.

Häiritsevintä tässä asetelmassa on se, miten itse sopisin yhtälöön kummankaan sukupuolen kanssa. Olen aina ollut keskimääräistä "poikamaisempi" tyttö kiinnostuksenkohteideni ja persoonallisuuteni puolesta, lapsena viihdyin paremmin poikien seurassa jne. Toisaalta ulkonäöllisesti saatan välillä olla hyvinkin naisellinen tykkään laittautua, käyttää naisellisia vaatteita, minulla on pitkä tukka jne. Ajatus seurustelun aloittamisesta miehen kanssa on hankala, koska minusta tuntuu, että joudun esittämään "naisellisempaa" kuin oikeasti olen.

Miehet tuntevat joskus tulevansa "petetyksi" kanssani, kun ulkonäköni ja olemukseni antaa ymmärtää, että olen "perinteinen" nainen, ja todelliselta luonteeltani olenkin jotenkin tätä määrätietoisempi ja suorempi. Monesti vetäydyn tilanteesta, ennen kuin tämä ristiriita edes tulee esille, sillä se ahdistaa minua itseäni liikaa. Naisen kanssa seurustelussa taas ihan kaikki konkreettinen tuntuu vieraalta, koska en ole tuota mahdollisuutta nuorempana edes ajatellut. Toisaalta psyykkinen puoli tuntuisi naisen kanssa jotenkin luontevammalta; tietyssä mielessä koen olevani "perheen pää" ennemmin kuin henkisen suojelun ja tuen passiivinen vastaanottaja.

Tuntuu siltä, että seurustelua kokeillessa "pettäisin" molempien sukupuolten edustajia, koska en koe itseäni täysin luontevaksi kummankaan kanssa. Tarkoittaako tämä sitä, että olen biseksuaali? Vai olenko vasta heräämässä oleva lesbo?

Tätä olen pohtinut etenkin siitä syystä, että viime aikoina on tuntunut, että pidän miehistä vain, koska heidän isku-yrityksensä imartelevat minua, enkä ehkä tunnekaan muuta kuin pinnallisia tunteita miestä kohtaan. Entä voiko ihastus miestä ja naista kohtaan ilmetä eri tavoin? Joinain päivinä haluisin parran ja leikata rinnat pois, ja joinain päivinä laitan mekon ja meikit naamaan ja olen ihan tyytyväinen. En koe inhoa erityisemmin naiseuteeni, mutta en millään pääse eroon siitä tunteesta että haluaisin myös olla mies.

En uskalla alkaa järjestämään mitään vaihdosta koska pidän molemmista sukupuolista ja entä jos haluaisinkin vaihtaa takaisin naiseksi, osahan muutoksista on peruuttamattomia. En tiedä yhtään mitä tehdä itteni kanssa, jos haluaisin olla vaan mies nii olisin vaihtanu jo vuosia sitten, mutta kun ei yhteiskunnassa vaan voi valita molempia. Ei mulla ole mitään uskallusta ruveta elämään molempien roolissa ja selitellä sitä sitten tuttaville, että miksi se pukeutuu välillä toiseen sukupuoleen.

Ja kumpi sukupuoli olisi edes se johon vaihtaisin toisesta? Painan kaikki nää ajatukset vaan taka-alalle, mutta ne on silti siellä aina. Ehkä kaikkein tärkein kysymys on, enkö mie vaiha sukupuolta vaan sen takia että pelkään "menettäväni" yhteiskunnan hyväksynnän ja mahollisuuden mennä ulos naisena ilman että kukaan katsoo sen kummemmin, vai enkö mie vaan vaihda koska en teidä kumpi olisin mielummin.

Olen vuotias nuori, joka määriteltiin syntymässä tytöksi. Nykyään olen jotain tytön ja pojan väliltä, mutta mitä? Kaikki muu itsessäni ja kehossani tuntuu ihan ok: Olen lähinnä naisiin päin kallellaan. Olen idolini kautta tutustunut yhteen mukavaan tyttöön ja olimme yhdessä kannustamassa yhteistä poikapuolista kaveriamme, joka kilpaili Mr Gay Finlandin finaalissa Helsinki Pride -viikolla.

Me molemmat jännitimme tämän pojan puolesta ja otin tätä tyttöä kädestä kiinni teen lähes aina niin läheisteni kanssa, jos jännitämme jotain tulosta. Yhtäkkiä tapahtui jotain ja tajusin tuntevani pientä vetoa tätä tyttöä kohtaan. Kädestä pitäminen tuntui vähän liiankin luonnolliselta.

Olen tämän jälkeen alkanut tajuta, että minua viehättää hänen tapansa puhua, pidän paljon hänen vaaleanpunaisista hiuksista ja silmistä ja jopa hänen tuoksustaan. Ja lisäksihän meillä on yhteinen idolikin. Nyt pelkäänkin, ettei hän tykkää minusta samalla tavalla kuin minä hänestä vaikka tiedän hänenkin olevan naisiin päin. Uskon ettei hän välejämme katkaise, mutten tiedä mitä tapahtuu, jos kerron hänelle tunteistani. Ja jos hän tuntee samoin, pelkään että tämän tytön ja hänen kämppiksensä "side" heikkenee, jos alamme seurustelemaan tämä tyttö on pojan kämppis ja paras ystävä, he ovat todella läheisiä.

Mitä teen asian kanssa? Lisättäköön, että hän tietää suuntautumisestani Lue vastaus. Olen vuotias sukupuoleton, mutta synnyin tytöksi. Tässä viime tai sitä edellisenä vuotena aloin harkita rintojeni ja myöhemmin myös kohdun poistoa. En tunne ketään joka voisi vastata kysymyksiini asiassa ja totta puhuen en uskalla siitä kellekään puhua, ainakaan vielä.

Olen yrittänyt etsiä tietoa molemmista leikkauksista suomeksi, mutta rintojen poistosta olen löytänyt vain rintasyöpä-aiheista materiaalia ja rintakehän muokkauksesta ei löydy mitään. Kohdun poistoa ei kaiken keräämäni mukaan tehdä ennen kuin henkilö on täyttänyt 30 vuotta tai jos kärsii taudista, minkä vuoksi kohtu on pakko poistaa. Onko kellään antaa tietoa minne pitää mennä jos haluaa muokkauttaa rinnoistaan miehen rinnat?

Eli siis tehdään kaikki nännin piennennyksiin asti. Kuinka paljon se maksaisi? Saako binderilla lähimain samoja tuloksia kuin leikkauksella? Haluaisin kokeilla ensin miltä tuntuisi elää ilman näitä, etten tee mitään hätiköityä. Voisin ilomielin lahjoittaa omani sitten ajan tullen jollekulle, joka haluaa lapsen Lue vastaus.

Mistä ihmeestä ihminen tietää sukupuoli-identiteettinsä? En tiedä miten hyvin voin luottaa tunteisiini, jotka hieman pohdintani aikana muuttuneet. Tiedän kyllä, että ihmisiä, jolla sukupuoli identiteetti "elää", mikä Genderfluid se olikaan. Yksi vaihtoehto ei kuitenkaan tunnu hyvältä, vaan jos oikein itseäni tajuan minulla vaikeuksia joskus tuntuu ilmaista tunteitani , väärältä.

Kaksi enempi vähempi hyvältä, joskin hieman jännittävältä. Johtuu ehkä siitä, että en ole tunteistani puhunut kuin valittujen kanssa. Joskus, jos tulee aika paljastaa laajemmin asia, tietysti luonnollisesti jännittää miten lähipiiri reagoi. Olen luultavasti hakeutumassa lähiaikoina tutkimuksiin kuitenkin. Hei, olen vuotias transpoika. Joskus 12v tunsin olevani genderfluid, ja 15v tajusinkin, että oon vaan poika.

Viime aikoina tosin oon tuntenu tosi vahvaa dysforiaa mun kehoo kohtaan, enkä oikeen tiiä mitä aatella siitä. Haluisin vaa olla oikee poika, mut vaikka kuinka näyttäsin ja kuulostaisin oikealta joskus kaukana tulevaisuudessa, mulla tulee kuitenki aina olee tytön.. Se on niin epäreilua!

Kuitenkin, haluisin kysyä että kenelle pitäisi mennä puhumaan että sais lähetteen transtukipisteesee? Joku kaveri on sanonu et ihan koulun terkkarille voi mennä puhuun mut sitte toine on sanonu jotain että ei, kyllä sen ihan oikea lääkäri pitää olla että voi lähetteen saaha?

En kyllä tiiä miten ees pystysin puhuu kenellekää lääkärille näist asioista, koska mul on tosi paha social anxiety. Kiitos vastauksesta tälleen etukäteen. Ajatusten kirjottamine autto vähä tänhetkisee ahistuksee. On hyvä et on olemassa tämmöne sivusto tuen jakamiseks. Saattaa olla vähän offtopic-kysymys, mutta haluan neuvoa. Sukupuoleni ja s-suuntautumiseni mietityttävät joka päivä, etten saa rauhaa. Haluaisin puhua tästä jollekulle, mutten tiedä kenelle.

Vanhempieni kanssa olen tästä jutellut paljon, mutta se ei tunnu auttavan samalla lailla, koska saan yleensä vain samoja vastauksia. Olen käynyt aikuistumisleirin, jonka seurauksena porukkamme hitsautui tiiviiksi jengiksi, jossa voi olla oma itsensä. Mutta tuntuu hassulta avautua ihmiselle, jonka on tuntenut ~kaksi viikkoa. Puhuin tästä aiheesta eräälle ohjaajalle leirillä, ja hän auttoi minua paljon.

Mutta kun tunnistin pitäväni häntä ystävänäni ja kerroin sen hänelle, hän torjui minut. En enää uskalla lähestyä häntä, koska pelkään katkaisevani vähäisetkin langat välillämme. Nettikaverilleni olen avautunut useasti, ja hän on tukenut minua. Mutta tuntuu typerältä kertoa hänelle ongelmistani. En halua kohdella häntä kuin henk. Koulukaverini eivät ole tarpeeksi läheisiä, jotta voisin uskoutua heille. Olen puhunut koulukuraattorille, psykologille ja terveydenhoitajalle.

Huomasin, että haluan puhua jollekin ihmiselle, joka tuntee minut. Sukulaisiani en uskalla lähestyä tämän asian kanssa. Voisin tietysti pohtia asiaa yksin, mutta olen havainnut, että se syö sisältä. En tiedä kenelle puhua. Olen vuotias tytön vartaloon syntynyt hämmentynyt olento.

Olen yli vuoden itseäni gengerfluidina pitänyt parempaa nimikettä vailla. En ole panseksuaalisuuteni tai sukupuoleni kanssa tullut sukulaisilleni en myöskään perheelleni kaapista. Kavereista aika moni tietää ja ainakin olettaa.

En nää mitään syytä miksi vanhempanikaan eivät olisi jo tajunneet seksuaalisuuttani. Aluksi luulin olevani transsukupuolinen, mutta pidin silti naisellisesti pukeutumisesta.

Mekot ja meikkaaminen kuuluvat suuresti tyyliini. Kaveri tietää, että käytän tytön ja pojan nimiä olosta riippuen. Oloni on nyt hyvin ahdistunut rintaliivejä käyttäessäni.

Olisiko mahdollista olla transsukupuolinen mutta genderfluid? Mitä jos minua kaduttaisi? Olen odottanut sitä yhtäkkistä hetkeä kun kaikki loksahtaa paikoilleen, tajutessani olevani jotain. Niin on käynyt useasti muistaessani olon olevan parempi fluidauksen vaihtaessa pojaksi.

Tätä olen miettinyt myös, kun mahdollinen "pano" olisi tarjolla, mutta oma alapää ahdistaa voisi olla myös ensikerran pelko, dysforia tai hyväksikäytön kummittelu. Asiat ovat epäselviä ja niitä on hankala sanoiksi pukea. En edes tiedä voiko mietintääni auttaa, ei ainakaan terapeuttini hän ei oikein tiedä sukupuoliasioista, uskoo vain kahteen sukupuoleen. Hei, Olen kertonut perheelleni sukupuolettomuudestani, ja he ottivat sen aluksi neutraalisti.

Mutta kun aloin suosia enemmän miesten vaatteita, äitini ei ole tykännyt asiasta. On sanonut, että ostaisin edes joskus naisten vaatteita, pukeutuisin sukupuoleni mukaisesti yms.

Asia vaivaa minua, ja mietin, pystynkö vasta täysi-ikäisenä olemaan oma itseni. Haluaisin saada vinkkejä siihen, miten voin saada vanhempani edes hyväksymään hiljaa. Olen vuotias tyttö ja minulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen olo, että olisinkin oikeasti poika, mutta en oikein tiedä miten asian kanssa pitäisi edetä. En ole kertonut tuntemuksistani vanhemmilleni tai sisaruksilleni, mutta olen jutellut asiasta parin kaverini kanssa, mutta asiasta on todella hankala jutella jonkun sellaisen kanssa jolla ei ole samanlaisia tuntemuksia.

Olen etsinyt tietoa transsukupuolisuudesta ja lukenut joitain artikkeleja aiheesta, mutta en ole varma olenko oikeasti trans vai onko tämä jokin ohimenevä juttu. Siitä on jo jonkin verran aikaa, kun koin ensimmäisen kerran, että en ehkä olekaan tyttö vaan poika.

En silloin tiennyt mitään transsukupuolisuudesta, mutta muistaakseni en edes ollut hämmentynyt omista tuntemuksistani vaan se tuntui ihan luonnolliselta ja vasta myöhemmin olen kokenut hämmennystä, ahdistusta ja epävarmuutta asian suhteen. Olen aina pukeutunut hieman poikamaisesti ja käytän paljon isoja paitoja ja löysiä housuja koska en halua korostaa muotojani ja olen käytännössä täysi vastakohta siskoilleni, jotka rakastavat laittautumista ja kauniita vaatteita.

Olen myös huomannut käytöksessäni olevan paljon poikamaisia piirteitä. Olen yrittänyt pikkuhiljaa muuttaa ulkonäköäni poikamaisemmaksi esim. Ja yleensä koen olevani poika ja näyttäväni pojalta, jos en voi nähdä itseäni peilistä. Ja aina kun ajattelen sitä miltä näytän tulevaisuudessa en pysty kuvittelemaan naista vaan mieleeni pomppaa aina kuva minusta miehenä. Ja kun kyselin muutamalta kaveriltani ovatko he ikinä miettineet haluavansa olla poikia, minä oikeasti yllätyin, että he olivat vain joskus ajatelleet että saattaisi olla helpompaa olla poika, mutta ei muuta.

Minusta se oli outoa. Hei, Olen alle 30 vuotias naiseksi syntynyt henkilö, joka on pienestä lapsesta lähtien ollut seksuaalisesti aktiivinen. Onnekseni sain syntyä perheeseen, joka ei ensi kädeltä tuominnut toisen ajatuksia ja tekoja, vaan ensimmäinen oppi oli oman itsensä arvostus. Olen siis polvenkorkuisesta lähtien tiennyt, että kiusaajat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, enkä heille kumartele — enkä ole kumarrellutkaan. Ongelmani ei siis ole toisten hyväksyntä eikä oma hyväksyntäni, olen täysin sinut itseni kanssa.

Haluaisin vain tietää, millaista termiä minun tulisi käyttää esitellessäni itseni muille, jotta he ymmärtäisivät, millainen ihminen olen. Koen itseni ajoittain naiseksi, ajoittain mieheksi.

Kokonaisvaltainen tunne voi kestää tunteja, päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia, ja ajatusmaailmani, arvoni, eleeni, puhetyylini ja käsitykseni vartalostani muuttuvat sen mukaan, kumpi tunnen olevani. Kokemukseni ei edellytä, että minun tarvitsisi pukeutua erityisesti kuvaamaan sukupuolista olotilaani, mutta olen kyllä ajatellut, että voisin hankkia miesten vaatteita, jos muiden olisi silloin helpompi käsittää minut miehenä.

Koska välillä kuitenkin olen nainen, en ole harkinnut esim. Eivätkä ne haittaa minua miehenä, olen sokea vartaloni "virheille". Naisena olen biseksuaali, ja olen kerran kokeillut seksiä naisen kanssa. Naisissa kiinnostaa vain seksi, ei parisuhde. Naisena olen myös kokenut hyvin paljon, ja päätynyt lopulta naimisiin ja äidiksi.

Puolisoni on hyvin avarakatseinen, hyväksyy biseksuaalisuuteni ja arvelee ehkä itsekin olevansa sellainen. Olen myös saanut olla miehen "roolissa" hänen kanssaan, mutta hän ei pysty kokemaan minua miehenä. Miehenä olen täysin homoseksuaali, haluaisin suhteeseen toisen miehen kanssa, joka hyväksyy, että olen mies.

Tässä on siis perusongelmani: Olen löytänyt monien mielenkiintoisten henkilöiden seuranhakuilmoituksia, mutta en ole viitsinyt vastata, koska he ovat ilmaisseet hakevansa miestä, enkä tiedä kelpuuttaisivatko he minua.

Miten esittelisin itseni tällaisille henkilöille? Saisin kerrottua, että vartalostani huolimatta olen mies, joka etsii miestä? Rivien välistä voi lukea, että naisena ja miehenä minulla on erilaiset moraalikäsitykset. Nainen on varattu, mies ei. Kiitos jo etukäteen vinkeistänne oikean termin löytämiseksi.

Olen 25 vuotias nainen ja ollut parisuhteessa miehen kanssa kolme vuotta. Tunnen häntä kohtaan edelleen kovaa kipinää. Lapsuudessa kun leikimme muiden tyttöjen kanssa, olin aina mieshenkilö esim. D koska olin muka "vahvin" tai näin koin ainakin itse. Tunsin muutenkin itseni jollain lailla aina vähän "ronskiksi" "jätkäksi" tyttöjen seurassa, ja olen huomannut et se tunne on edelleenkin välillä Tykkään pukeutua naisellisesti ja muutenkin olen ihan heteron näköinen. Tapasin hiljattain yhden naisen ja joku hänessä vetää minua puoleensa, en tiedä mikä mutta kiinnostaa kuitenkin.

Ennemmin en ole tällaista tunnetta kokenut, että naisessa olisi jotain kiinnostavaa Minua pelottaa jotenkin omat ajatukseni, haluaisin saada selvyyden niihin.

Seksistä naisen kanssa en ole uskaltanut edes haaveilla koska se tuntuu jotenkin pelottavalta Rakastan seksiä mieheni kanssa ja se toimii hyvin. Laitoin tämän viestin sen jälkeen, kun näin unta että lesbo nainen kyseinen ihminen vaikuttaa pukeutumisensa perusteella lesbolta mutta on naimisissa miehen kanssa, enkä ole nähnyt häntä edes muutamaan vuoteen puristeli takapuoltani ja se tuntui minusta jollain aralla tapaa jännän hyvältä Haluaisin tietää olenko bi vai mikä vai onko normaalia olla kiinnostunut naisista ilman että haluaa seksiä naisen kanssa tai on lesbo tai bi.

Moi, olen vuotias, ja synnyin tyttönä. En ole kovin varma seksuaalisuudestani tai sukupuolestani, tai ainakaan tiedä millä nimellä kutsua niitä. Pienempänä leikin aina eläimillä, "poikien lelut" tai "tyttöjen lelut" eivät juurikaan kiinnostaneet. Hyvin usein myös leikin poikahahmona, mutta käytin myös mekkoja ja pidin prinsessoista vaikka muistelisin että en pitänyt juurikaan "tyttömäisistä" vaatteista ollenkaan, lähinnä pidin niitä mahdollisesti vaatteessa olevan eläimen kuvan takia tai äitini pakottamana.

Leikkasin lyhyet hiukset kutosluokan alussa, enkä sen jälkeen ole pystynyt kasvattamaan niitä tai pystynyt pitämään niitä pitkinä niiden aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. Olen kuitenkin pärjännyt ilmankin, ja ilmeisesti ns. Pidän lähinnä miesten vaatteita, ja pidän niistä enemmän, mutta tykkään tyttömäisemmistäkin vaatteista. Minua ahdistaa se, että ihmiset näkevät minut naisena.

Noin vuosi sitten vaatekaupan myyjä kutsui minua pojaksi vaikka en edes yrittänyt mennä läpi, enkä ole koskaan unohtanut sitä tunnetta. En ole varma sukupuolestani. Minusta tuntuu samaan aikaan pojalta, ja samaan aikaan ei miltään. En juurikaan mieti sukupuolta, mutta jos päädyn miettimään sitä, minua ahdistaa. Se ei haittaa minua ollenkaan, mutta en tiedä sopivatko ne juuri minulle.

Lähes kaikki "roolimallini" ovat aina olleet miehiä vaikka useimmiten isääni ja paria sarjakuvapiirtäjää lukuunottamatta ovatkin olleet fiktionaalisia hahmoja , ja olen aina halunnut näyttää maskuliinisemmalta. En tykkää vartalostani, tai äänestäni, enkä todellakaan naamastani. Hyvinä päivinä saatan pitää naamastani paljonkin, mutta mielipiteeni vartalostani on korkeimmillaan "meh".

Seksuaalisuudestanikaan en tiedä yhtään. Tällä hetkellä määrittelen itseni biseksuaaliksi, mutta en ole varma. Olen seurustellut kaksi kertaa, molemmat kerrat nonbinäärisen ihmisen kanssa, toisen kanssa olen vieläkin.

En tiedä mistä sukupuolista pidän. Olen aika varma, että olen tuntenut vetoa sekä miehiin, naisiin, ja kaikkeen siltä väliltä ja ulkopuolelta, mutta en ole koskaan ihastunut. Ainoa kerta oli, kun ala-asteella oli "todella cool" jos oli ihastus, ja jos kerrottiin salaisuuksina aina muille ihastuksensa. Minä vain sanoin jonkin satunnaisen luokkalaisen pojan nimen, sillä en halunnut vaikuttaa nololta, vaikka siinä ei mitään noloa olisi ollutkaan.

Mutta sukupuoleni kuitenkin on nainen, eikä sitä ole tarvetta muuttaa, joten tämän perusteella en mielestäni ole trans. Enkä myöskään muunsukupuolinen, enkä intersukupuolinen. Onko oikein siis sanoa vain, että olen poikatyttö?

Transsukupuolisten ihmisoikeustilanne paranee hitaasti. Etsi Toggle navigation Valikko. Keskustelu24 Ryhmät Lesbo, gay, bi ja trans Transihmiset Kysymyksiä transihmisistä Kysymyksiä transihmisistä Tiedonhaluinen, ei halua lo Yleensähän sukupuolenkorjauksen kokeneet ihmiset ovat henkisesti aina olleet sitä sukupuolta, jota korjausprosessin jälkeen ovat fyysisestikin.

Mutta olisiko mahdollista sellainen, että ihmisen sukupuoli todella vaihtuisi, niin että hän sekä henkisesti että fyysisesti olisi ensin esim. Lapsiahan ei leikkauksen jälkeen "uudessa" sukupuolessa saada, mutta tallettavatko jotkut transnaiset ennen leikkausta spermaansa spermapankkiin?

Entä luovuttavatko jotkut transmiehet ennen leikkausta munasolujaan? Voiko transnainen leikkauksen jälkeen kostua kiihotuksesta? Entä voiko transmies saada leikkauksen jälkeen erektion? Onko transihmisten joukossa homoseksuaalisuutta keskimääräistä enemmän? Monet heistä on miesmäisen näköisiä muutenkin kuin sukupuolielintensä perusteella. Mutta olen nähnyt kuvia myös sellaisista shemaleista, joissa ei ole mitään muuta miesmäistä kuin genitaalit.

Ovatko nämä todella naiselliset shemalet naisia, joille on tehty miehen sukupuolielimet muta jotka eivät ole käyneet läpi miehistävää hormonihoitoa ja muita toimenpiteitä? Transsukupuolisten sukusolujen talteenotto Transsukupuolisten ihmisoikeustilanne paranee hitaasti. Minkä ikäisille leikkauksia tehdään? Onko nähtävissä sellaista, että leikkauksen läpikäyneet voisivat lisääntyä?

Aikuisikä vaaditaan leikkaukseen pääsyyn kaikissa maissa. Poikkeuksena IS-leikkaukset jotka taas pakotetaan vauvoille. Tätä ristiriitaa en ole ikinä kyennyt ymmärtämään. Kiinassa on onnistuttu kasvattamaan sikiö mispuolisessa kehossa, joten lisääntyminen on hyvinkin mahdollista, mutta tuskin nykyisessä asenneilmastossa todennäköistä.

Laki määrää että korjausleikkaus voidaan tehdä vain 18 vuotta täyttäneelle. Käytännössä leikkaus tehdään aina vanhemmalle, koska nykyisillä tutkimusryhmillä tutkimuksiinkin otetaan aikaisintaan vuotiaana. Kun sitten nopeimmillaankin prosessiin kuluu kolmisen vuotta, ikää on ehtinyt kertyä. Nykylain mukaan transsukupuolisen pitää olla steriili. Eihän sitä tiedä mitä vuosikymmenten kuluessa tapahtuu.

Ehkäpä joskus kantasolutekniikalla kasvatetaan tarvittavat uudet sukuelimet täydellisenä, ei kuitenkaan meidän aikanamme. Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena. Tiedonhaluinen, ei halua lo Nykytiedon valossa - ei. Penetraatio on kuin yrittäisi työntää sauvaa poskesta läpi ja yhtä eroottista kuin turpiinveto. Jotkut on photoshopattu, mutta on palkon ihan oikeitakin tapauksia, jotka ovat hyvin naisellisen ja myös kauniin näköisiä kauttaaltaan esim nähty tv-keskusteluohjelmissa tai videoilla.

Ilmeisesti ei tunneta sellaisia tapauksia että henkinen ja fyysinen sukupuoli olisi muuttunut. Ehkä siinä tapauksessa ollaan lähellä kyseistä tilannetta että joku on elänyt jo pitkään alkuperäisessä sukupuolessaan, mutta kokee sukupuoliristiriitaa vasta vanhempana. Kun hän sitten lähtee tutkimuksiin ja hoitoihin pikaisesti, voisi olettaa sukupuolen vaihtuneen kokonaan.

Mutta jos asiaa tutkitaan tarkemmin, yleensä taustalta löytyy jo lapsuus- tai nuoruusajan sukupuoliristiriita. Jotkut transsukupuoliset naiset ovat tallettaneet siittiöitä tulevaan käyttöön. Transmiesten munasolujen talletus olisi periaatteessa mahdollista, mutta ei taida olla koskaan tehty. Tavallisesti kun munasolu otetaan talteen, se käytetään heti hedelmöityksessä ja siitä saatu alkio talletetaan. Transnainen voi hieman kostua, koska virtsaputkesta tulee edelleen ainakin vähän samaa nestettä kuin miehenäkin.

Kostuminen ei kuitenkaan ole niin voimakasta kuin naisen rauhasten erittämä. Transmiehen erektio on hieman tulkinnan varainen asia. Jos on rakennettu kokonaan keinotekoinen penis, siihen ei saada erektiota tarvittaisiin pumpattava proteesi. Mutta jossain leikkaustavassa käytetään klitorista sehän kasvaa muutenkin testosteronilla , joka periaatteessa voi saada erektion kuten muutenkin naisilla. Transsukupuolisten seksuaalista suuntautumista ei ole tutkittu.

Shemale on aina alunperin mies. Joissakin maissa lääkkeitä pystyy ostamaan vapaasti, jolloin hormonihoito voidaan aloittaa ennen murrosikää. Silloin pojasta tulee melko tarkasti tyttömäinen. Mutta silloin myös peniskään ei kasva. Yleensä shemalet ovat käyneet läpi normaalin murrosiän ja "saaneet" näin normaalit miehen sukuelimet. Myöhemmin aloitettu hormonihoito antaa sitten naisellisia piirteitä, mutta luustoon ei enää pystytä vaikuttamaan. Jos hormonihoito on tehokasta, naisistuminen on voimakasta kuten transsukupuolisillakin, mutta miehiset elimet lakkaavat toimimasta.

Siksi shemale joutuu tasapainottelemaan jossain välissä. Usein huomaakin että hormoneja ei ole käytetty, vaan muutos on vain kosmeettinen. Kun nuori poika on sopivan näköinen kasvoiltaan, pelkkä hiusten kasvattaminen ja hyvä meikkaus tekee hänestä tyttömäisen.

Rinnat toteutetaan silloin hyvillä täytteillä. Mutta jotkut shemalet menevät pidemmälle ja asennuttavat ainakin silikonit rintoihin. Usein täytettä laitetaan pakaroihinkin ym. Naisesta ei pystytä tekemään tuollaisia shemaleja, joilla olisi täydellinen ja toimiva penis. Se vaan, että kohtuus kaikessa. Shemalet eivät käy läpi extensiivisiä hormonihoitoja vaan syövät niitä senverran, että ovat tyytyväisiä tulokseen.

Ei ne miehiset sukuelimetkään ihan pienellä kuurilla lakkaa toimimasta. Usein hoidot aloitetaan myös todella nuorena on aika yleistä tuolla Thaimaassa ja muualla kun siellä ei ole mitään vainoa sukupuolisesti tai seksuaalisestikaan poikkeavia kohtaa ja hormonit on ihan reseptivapaita. Ei paikallisilla ole varaa kalliisiin kauneisleikkauksiin kun hormooneillakin pääsee pitkälle. Puhtaan kosmeettiset muutokset on yleisempiä länsimaissa jossa hormonien saanti on yleensä rajoitetumpaa.

Entä tunnettu shemale Miriam? Hän aloitti hormonien syönnin vuotiaana. Hänen peniksensä ei siis ilmeisesti ole kovin suuri?

Eipä ole ainakaan minun silmiini osunut alastonkuvaa jossa se näkyisi. Ainakin televisio-ohjelman perusteella voisi pitää paikkansa, koska kukaan ohjelman miehistä ei huomannut kyseistä elintä. Kyllä "pelit" todellakin kutistuu tehokkaasti hormonihoidossa ja saa hyvin piilotettua, on tuo tullut koettua vaikka "lähtökoko" oli ihan normaali. Onko korjausprosessin jälkeen mahdollinen korjaus takaisin?

Lisääntymiskyky ei tietenkään palaa, mutta voidaanko muuten palauttaa entiseen sukupuoleen? Katuminen on ainakin Suomessa erittäin harvinaista, joten takaisinkorjauksella ei ole siinä mielessä kysyntää. Periaatteessa takaisinkorjaus tapahtuisi kuten alkuperäiselläkin sukupuolella. Esimerkiksi transsukupuoliselle naiselle jouduttaisiin rakentamaan penis aivan samoin kuin transmiehellekin ja rinnat poistamaan leikkauksella. Sisäisiä sukuelimiä ei sentää olisi. Hoitojärjestelmän tarkoituksena on karsia mahdolliset pluppaajat pois jo varhaisessa vaiheessa niin, ettei katumusta esiintyisi.

Suomessa tiettävästi ei ole ollut katujia. Jos joku pluppaa, hän Suomessa pääsääntöisesti pluppaa ennen leikkausta. Yleensä tyytymättömyys uuteen sukupuoleen johtuu toheloidusta leikkauksesta tai jälkihoidosta - on kirurgeja, joilta tulee sutta ja sekundaa. Ja juuri tämän vuoksi hoitostandardit ja tutkimusprosessit ovat niin raskaat ja kireät - ettei kukaan katuisi jälkeenpäin, vaan että vain aidot TS: Jos mies, joka on vaihtanut sukupuolensa naiseksi, on kiinnostunut naisista, kyseessä ei ole homoseksuaalisuus, eli hän ei ole lesbo.

Hän oli ennen sukupuolen vaihtamistakin kiinnostunut naisista, kuten miehet yleensäkin. Eihän transsukupuolinen VAIHDA sukupuolta, vaan hänen fyysinen sukupuolensa korjataan samaksi kuin hänen todellinen sukupuolensa on. Siis ennen hoitoakin on jo nainen, vaikkakin miehen ruumiissa. Kyseinen henkilö on jo silloin lesbo, vaikka kukaan ei sitä taida uskoa kun on fyysisesti mies.

Minä tunsin vetoa miehiin jo ennen prosessia, vaikka en sitä uskaltanut julkisesti tunnustaa. Siksipä nykyinen heterous on aivan luonnollista. Minä olen kyllä voinut olla leikkauksen jälkeen yhdynnässä ihan ilman liukasteita.

Älkää kysykö miten, ihmettelen asiaa itsekin. Emätin on kuitenkin aina limakalvoa, sen huomaa kun työntää sormensa sisään. Minulla on ollut muutama emätintulehdus, tämä ei ole sitä. Hiivasta ei ole kokemusta, ilmeisesti alapään ph-arvot ja muut asiat on kunnossa. Jos sukupuoli-identiteettiä määräävät aivoalueet joskus kartoitetaan tarpeeksi yksityiskohtaisesti, se voitaisiin ehkä teoriassa saada aikaan keinotekoisesti. Suurella osalla vastaus taitaa edelleen olla "ei". Transvestiittien jakauma taas vastannee melko tarkasti normiväestöä.

Transgendereistä ei ole kai vielä saatu kerättyä tarpeeksi tietoa, mutta perstuntumalla olettaisin heidän olevan tässä kin asiassa TS: Jotkut kuvat saattavat silti olla aitoja, sillä koko shemale-käsite on lähtöisin maista, joissa hormoneja on mahdollista saada jo esiteininä. Siispä hyvin naisellinen vartalo yhdistettynä surkastuneisiin miespuolisiin sukuelimiin on periaatteessa mahdollinen.

Eiköhän tässä sitä meinattu, että suurinosa transsukupuolisista MTF pitänee miehistä enemmän kun naisista ja sitten FTM toisinpäin. Heteroahan se käytännössä on virallisen sukupuolen muuttumisen jälkeen on, mutta kannattaa huomioida, että kaikki eivät valitettavasti hyväksy transhenkilöitä oikeassa sukupuolessaan näin ollan miehistä pitävä MTF on varmaankin hänelle homoseksuaali.

Tähän viittaisi myös viittaus, että heterous on yleisempää transvestiittien keskuudessa mikä on erikoinen fakta kyllä ja pätee myös heidän tyttömuotoihinsa. Pienen potilasmäärän perusteella otantakin olisi niin pieni ettei tutkimus antaisi oikeaa päätelmää. Transsukupuolisien seksuaalinen suuntautuminen on "valkoista aluetta".

Oman joukon keskuudessa kulkee mutu-tietoa jonka perusteella jakautuminen olisi jopa fifty-fifty. TS itse määrittelee oman seksuaalisen suuntautumisensa, ei se ulkopuolinen henkilö. Lukua kuitenkin vääristää se, että tutkimukset on yleensä aina? On oikeasti vähän yllättävää, että mitään laajamittaista tutkimusta aiheesta ei ole missään vaiheessa tehty. Onko homoseksuaalisuus jonkinlainen käytännön ajama pakko vai onko identiteetti homoseksuaalinen.

Kun on lähes a, niin on vaikea todellakaan tietää seksuaalisuutensa suuntaa. Minä rakastun riippuvaisiin ihmisiin. Kulttuurisesti naiset osaavat sen tyylikkäämmin kuin miehet Uuno Turhapuro. Määrittääkö minun suuntautumiseni se, ettieävt miehet osaa lähestyä minua oikein. Itse en ole lokeroinut itseäni seksuaalisesti, mutta kypsästä iästäni huolimatta tiedän seksuaalisuudestani varmasti vain, että se on estynyttä ja vaikeaa naisten kanssa.

Miehistä ei ole mitään kokemuksia. Jos minulta kysyttäisiin, olenko homo, hetero vai bi, en tiedä mikä olisi oikea vastaus. Minun kokemusten mukaan naisten kanssa syntyy helposti romanttisia suhteita ilman seksiä ja miehiltä saisi vain seksiä, mutta ei rakkautta ja romantiikkaa. Itsestäni tiedän ettei minulla ole minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta naisiin. Mutta toisten naisten kanssa voin olla ystävä ja viihdyn heidän seurassaan kuten muutkin naiset, eikä siinä ole pienintäkään seksuaalista "värinää".

Miehistä minulla ei ole vielä fyysisiä kokemuksia, mutta seksuaalisesti olen heistä kiinnostunut, joten pidän itseäni selvästi heterona. Olen romanttinen luonne, joten kaipaan niitä romanttisiakin hetkiä. Siksi harkitsen tarkaan ennen kuin "heittäydyn" parisuhteeseen. Olen ehtinyt oppimaan sinkkuuden edut. Mulla puolestani on jo aika lailla kokemuksia miehistä ja toistakymmentä miehen jälkeen yhteenveto on todella se, että seksiä halutaan ja kun sitä saadaan, muu ei kiinnosta.

Saa siinä itse kuvitella kaikkea, mutta yksin jää. Kyllä tietenkin suhde voi olla paljon syvempikin myös transtaustaisen naisen kanssa. Persoona älykkyys , luonne ja "sisäinen kauneus" ratkaisevat. Siis kumman persoona ja älykkyys ratkaisee? Ilmeisesti miehen, koska minulla on kyllä luonnetta, mielikuvitusta ja älyä riittämiin. No, parhaat miehet on tietenkin jo viety.

Ja en ole iskenyt miehiä minään transnaisena, huomautan vaan. Missä vaiheessa panosi ovat on muuttuneet miehille antamiseksi? Eihän siitä ole kauankaan, kun leveilit toistuvasti eri keskustelupalstoilla, kuinka taas olit iskenyt miehen ja olit päässyt harrastamaan seksiä uusilla värkeilläsi. Eikös panot muutu antamiseksi sen jälkeen kun kirurgi on tehnyt työnsä.

Suurin osa transihmisistä sukupuolisista on henkisesti epätasapainoisia ja sairaita, jotka kieltävät elämän ja ihmisyyden perusasiat. Seksuaalisuus, fyysinen olemus nähdään vääristyneenä reflektiona oman sisäisen maailman kautta. Transnaisen kurkku on paljon kuivempi kuin keinoemätin. Tästä syystä kurkkua joudutaan kastelamaan päivittäin.

Tästä seuraa helposti rasvamaksa. Transmies saa erektion ainoastaan päinäunissaan. Käytännössä kaikki suomen transihmiset ovat joko homoja tai bissejä. Seksuaalinen minäkuva on pahasti häiriintynyt ja keskeinen uskomus on, että aivot korvaavat toimimattomat genitaalit.

Shemalet transseksuaalit ovat ainoa reliteetteissa eläviä transihmisiä. Tyypeissä yhdistyvät sekä miehiset että naiselliset ominaisuudet. Tästä seuraa, että he eivät ole itseensä kyllästyneiden sukupuolenkorjaajien suosiossa. Kukaan ei voi olla oikea transsukupuolinen ilman kärsimystä. Suomessakin on tavattu jokunen transseksuaali, joka on tyytyväinen itseensä ja nauttii seksuaalisuudestaan tavanomaiseen tapaan he ovat halveksittuja oikeiden transsukupuolisten keskuudessa.

Sellaista ei kerta kaikkiaan voi olla olemassa. Samanlaisia transsukupuolisia ei ole tietojeni mukaan tavattu vielä yhtään kappaletta. Minusta kyllä TS-ihmiset ovat ihan terveitä, he vain ovat syntyneet mieheksi, mutta uskon, että he ovat aivotoiminnaltan pitkälti naista vastaavia.

Trans treffit 13 homoseksuaaliseen vuotiaan kalu

: Trans treffit 13 homoseksuaaliseen vuotiaan kalu

WEBCAM SEKSI HOMO SEKSI GAY VIDEOT Koen tarvetta käyttää uutta, sukupuolineutraalia nimeäni, koska syntymänimi ei tunnu mukavalta, koska siitä ihmiset huomaa, mitä sukupuolta "oikeasti" olen. Suurin ongelma on ollut itseni hyväksyminen mikä tosin on jo paremmalla mallilla ja se, kuinka tulla ulos perheelleni ja sukulaisille. Ylä-asteelle tullessa päätin alkaa pukeutua poikamaisesti, sillä se näytti kivalta. Kaksi enempi vähempi hyvältä, joskin hieman jännittävältä. Lisäksi mulla on nää moobsit.
Trans treffit pornotyöläinen homo Harmittaa kun en voi saada sitten aikuisena miehenä lapsia. Minusta se oli outoa. Toisaalta haluaisin tulla kaapista jo nyt, ja myös siinä tapauksessa että en saisi F Ajattelin kertoa hänelle tuntemuksistani. Olen seurustellut sekä tyttöjen että poikien kanssa, mutta olen huomannut, että tyttöjen kanssa seurustelu tuntuu enemmän oikealta.
BIGTITS PORNO TUBE GAY 612
YLE PUHE NETISSÄ INTIIMI HIERONTAA GAY Mies etsii nuorempaa gay miestä bdsm seksi
Trans treffit 13 homoseksuaaliseen vuotiaan kalu Webcam seksiä gay rethymnon keskustelu

Trans treffit 13 homoseksuaaliseen vuotiaan kalu

Joskus 12v tunsin olevani genderfluid, ja 15v tajusinkin, että oon vaan poika. Ja yleensä koen olevani poika ja näyttäväni pojalta, jos en voi nähdä itseäni peilistä. Mutta omapa on ongelmansa jos haluavat jonkun syrjäseudun lekurin virossa lekkauttavan heille häpyhuulet peniksestään ja pistävän siihen sekä kalliisiin hormonihoitoihin rahansa. Sitten kanssa, kun on itselleen hankkinut miehekkäämmän nimen, se on vähän ristiriitaista. Ai olen heti "taneli" jos sanon että on niitä monia muitakin syitä itsemurhaan, kuin se että tuntee elävänsä väärässä kropassa? Tilasin netistä ihanan vaaleanpunaisen naisten paidan.